Juhveli kirjoitti:
"1) Liukoisen kuidun runsas nauttiminen hidastaa hiilihydraattien sokeristumista ja parantaa glukoositasapainoa. Se 2) lisää myös sappihappojen poistumista ulosteisiin ja niiden muodostumista kolesterolista. Vaikutus heijastuu seerumin LDL-kolesteroliin, joka laskee. 3) Runsaskuituisen ruuan nauttiminen on siten edullista, ja erityisesti liukoisia kuitukomponentteja sisältäviä ruokia kannattaa suosia."
Tuossa on sen verran tiivistä tekstiä ja väitteitä, joista osa liittyy liukoiseen kuituun ja osa kuituun ylipäätään, etten ehdi purkaa kuin alun nyt. Palaan tähän jussiviikonlopun aikana jos kerkiän. Mutta alustusta:
Hiilihydraattien sokeristuminen = hiilarien imeytyminen vereen
... eli tämä väite sanoo, että liukoista kuitua (vaan ei kuitua ylipäätään) sisältävän hiilariruoan GI on alempi kuin sitä sisältämättömän. Mutta (vanhan neuvostoaikaisen vitsin eli virtuaaliradio-)Jerevanin tapaan tuo on periaatteessa totta, mutta
- se ei kerro että suurin osa viljan kuiduista onkin liukenematonta
- eikä sitä, että tuo vaikutus on pieni verrattuna sokerikuorman kasvuun, jos tuote on runsashiilarinen
- eikä sitä, että vaikkapa kauran tuotteistus nopeiksi esihöyrytetyiksi suurimoiksi poistaa niistä puolet liukoisista kuiduista (mutta jättää sekä hiilarit että liukenmattomat kuidut, joten tuoteseloste näyttää samalta)
- eikä sitä, että vähän hiilareita ja runsaasti liukoisia kuituja sisältävä ravinto on - kasviksia ka pähkinöitä
... joita toki kannattaakin syödä
Sappihapoon kuluva kolesteroli:
... varmasti totta tämäkin. Mutta:
- taaskin on kysymys liukoisista kuiduista, eikä kaikista
- kroppa tekee kolesterolia itse tarpeeseen joten se yleensä pitää tasapainonsa (eli tuottaa vähemmän jos ruoasta tulee enemmän ja tuottaa enemmän jos ruoasta tulee vähemmän). Siksi tuo lisäkulutus ei terveessä metaboliassa näy. Mutta kannattaa muistaa että:
- eniten lisäkolesterolia (eli LDLää ja VLDL'ää eli paastotriglyjä) on kropan tuotettava, mikäli ruoassa on runsaasti tärkkelyshiilareita. Ne nimittäin välivarastoituvat maksaan, ja kun se varasto täyttyy, on poisto suoritettava lastaamalla ne kolesteroliveneisiin eli LDL'ään - tai rasvoittamalla maksaa. Tähän ei kuidulla ole mitään sanomista
- ja että sappihappoa kuluu myös rasvaan oikein mukavasti. Jos tällä olisi merkittävä vaikutus kokonaiskolesteroliin, niin rasvan lisäys olisi huomattavasti tehokkaampi keino kuin liukoisten kuitujen lisäys
Ja varmaan jo huomasittekin, että kohdasta kolme oli se "liukoisuus" tiputettu pois. Terveelliset, oikeasti hitaasti sokeristuvat ja runsaasti liukoista kuitua sisältävät hiilihydraatit ovat tuoreita kasviksia - joita ei pidetä erityisen halpoina.
Ja kysymys siitä, paljonko näistä tiedetään: Paljonkin, koska juuri kuitujen toivottiin olevan vastaus ja apu vähärasvaisen ja vähälihaisen ruokavalion terveellisyyteen. Tai siis kuitujen ja liikunnan
- Ja taas jerevanilaisittain: toki molemmat auttavat mutta jo epäsuorasti voi arvata, että vaikutus on ollut pieni, koska sitä ei uutisoinneissa koskaan kerrota prosentteina. Tuo arvaus on vieläpä oikea: kaikissa tiedejutuissa, joissa olen nähnyt hypetyksen lisäksi taulukoita, muutos on ollut marginaalinen - ja hyvin pieni verrattuna vaikkapa VHH'n aiheuttamiin muutoksiin sokeritasapainossa, GI'ssä, GK'ssa tai lipidiprofiilissa.
- Karkea arvaus on että gramma liukoista kuitua taasapainottaa (sokeristumismielessä) noin 1-3 grammaa liukoista hiilaria. Näin tarkasteluna kaupan ruisleivässä on liukoista kuitua 1-2g mutta hiilareita 35g, siinä missä vihanneksissa kuitujen ja hiilarien suhde lähentelee yhtä.
--> Siksi ei ole ihme, että ruisleivän, nykykaurapuuron ja perunan sokeristuvuus eli GI't ovat melkein samat. Ero GI 72n GI 75'n GI 78'n välillä on hyttysen ininää verrattuna siihen, että nuo vaihtaisi isoenergisesti vaikkapa rasvassa kuullotettuihin porkkanoihin (GI alle 30) tai munapekoniin tai salaattiämpäriin (joille GI on alle määritysrajan eli 10).
hyvä kysymys 
