karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ei sillekään väitteelle, että kokojyvätuotteista pitäisi luopua, ole mitään riittävää tieteellistä tukea. Haitoista kyllä on. Vielä ote edellisestä viestistäni:

"Runsas rasvan käyttö kohottaa helposti veren kolesteroliarvoja. Tällä perusteella eräässä viime syksynä radiosta kuulemassani lääketieteellisessä Reseptori-ohjelmassa (YLE 1, torstaisin) kritisoitiin Atkinsin dieettiä. Sitä kuten muitakin ihmedieettejä ohjelmassa suositeltiin vain pakottavissa tilanteissa. Useimmissa tapauksissa näillä dieeteillä laihduttamaan onnistuneet henkilöt ovat lihonneet dieetin lopettamisen jälkeen uudelleen, jotkut jopa entiselleen. Dieettien toistaminen useita kertoja voi jo olla vahingollista."

Täsä ohjelmassa keskusteli lääketieteen ja ravintsemistieteiden alalta kaksi professoria ja yksi dosentti. Nimiä en muista. On selvää, etteivät he anna tukea tällaiselle dieetille, kun heillä on tiedossa paljon haittojakin siitä. Ehkä jotain onnistuineitakin tapauksia. Eivät kuitenkaan katsoneet voivansa suositella tällaista dieettiä, kun parempiakin laihdutuskeinoja on olemassa.

Ei tiedemies eikä -nainenkaan ryhdy pitämään totena mitään epävarmoja tietoja ja mielipiteitä, vaan hyväksyy löydöksen vasta silloin, kun se voidaan havaita tarkoin määritellyissä ja koordinoiduissa olosuhteissa.

Kestänee vielä kymmeniä vuosia ennen kuin tällaisen hiilihydraatteja rajoittavan dietin hyödyllisyys ja haitat selviävät. Kestihän yli 50 vuotta ennen kuin 1-typin diabeetikoilla 1 tai 2 insuliinipistosta päivässä osoittautui riittämättömäksi.


Toisten tietojen mukaan juuri eläinrasva kohottaa veren kolesteroliarvoja, kasvirasva saattaa sopivassa määrin käytettynä jopa vähentää niitä. Eikös juuri Kreetalla käytetä paljon oliiviöljyä, siis kasvirasvaa. Maaperän ravintopitoisuudellakin on vaikutusta sydän- ja verisuonitautien syntyyn. Esim. Italian maaperä sekä pinta- ja pohjavesi sisältävät runsaasti kalsium- ja magnesiumsuoloja (vesi on ns. kovaa vettä). Tämä on katsottu yhdeksi selitykseksi sille, että Italiassa on verraten vähän sydän- ja verisuonitauteja. Muitakin tekijöitä on varmasti. Suomessahan vesi on niin pehmeää, että tukan pesu tavallisella saippualla onnistuu hyvin. Jo Tallinnassa saippualla pesty tukka hilsehtii veteen niukkaliukoisista kalsium- ja magnesiumsuoloista, joita saippuaioni saostaa. Shamppoon ionit eivät niitä saosta. Maaperän niukka kalsium- ja magnesiumpitoisuuskin on yksi syy siihen, että Suomessa on niin paljon sydän- ja verisuonitauteja.

_________________
Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Minulla kun on jostain syystä sellainen tunne, että ruokavaliohoitoa ei edes tarjota vaihtoehtona, vaan kaikki saavat jotakuinkin saman ohjeen ruoan laadusta ja lääkityksestä.

Tunnen naisen, jonka kouluikäisellä on diabetes ja nainen on erittäin hyvin tutustunut alan julkaisuihin ja kirjallisuuteen (tietenkin niihin virallisiin ohjeisiin), jostain syystä nainen on sitä mieltä, että ilman hiilihydraatteja hänen lapsensa kuolisi. Toisaalta usein tapahtuu niin, että lapsi esim. syö koulussa pussillisen karkkia ja lopun päivää äiti vuoroin mittailee, vuoroin piikittää ja järjestää lapselle välipaloja tauotta. Omituista kyllä samainen nainen välttää itse sokereita, koska hän pitää valkoista sokeria turhana ja epäterveellisenä.

Allekirjoitan papan sanoman, itsekin tunnen monella tavalla allergisia jotka kykenevät jo noin 4-5v. iästä lähtien sanomaan ei allergian aiheuttajilleen. Lisäksi nykyään on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja myös ruokarajoitteisille, toisin kuin ehkä 80-luvulla, lähes kaikkea saa sokerittomana.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Voi kiesus, toi nainen ei ole selvästi ymmärtänyt mitään, mitä
on lukenut. Jo tuo tauton välipalansyöttäminen itsestään aiheuttaa
verensokeriongelmia.

-yupik

Yllä olevan ohjelman tästä kiusanteosta kuulin kevättalvella 1975 ollessani armeijassa. Siihen aikaan ykköstyypin diabeetikot ottivat päivittäin vain 1 tai 2 pistosta ja sokeri oli ehdottomasti kielletty. Ei tämä diabeetikkolapsi niitä karkkeja kuitenkaan ottanut, vaikka mieli teki. Toiset halusivat tuottaa hänelle vain pahaa mieltä.

Nykyäänhän ei tällainen kiusanteko enää onnistu, kun voi ottaa ylimääräisen piikin. Allergia ja diabetes ovat aivan eri asioita.

Kyseessä oli tilanne, jossa lapsi oli sotkenut tasapainonsa täysin tuolla karkkipussilla ja samana päivänä oli lisäksi heillä urheilua sisältävä leirimatka. Äiti parka oli kaiken muun stressin lisäksi aivan ylikierroksilla tuon pistos-mittaus-välipala rumban takia.

Olen hyvin hienovarovaisesti puhunut aiheesta sokerin vaikutus verensokeriin, mutta naisella on todella sellainen käsitys, että hänen lapsensa kuolee ilman hiilihydraatteja. Lopetin keskustelun hedelmättömänä.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Sori, lainasin huolimattomasti. Tarkoitus oli lainata tämän pätkän:



-yupik

Voisit käyttää Papan inuitteja siinä esimerkkinä. Heidän ruokapyramiidin ei edes kuulu mitään sokeria tai viljaa ja aiemmin heidän dietissä
ei ollut järin minkälaisia hiilareita (marjat olivat lähes ainut lähde).

-yupik

no, 1tyypin diabeetiikko lienee hieman eri lähtökohdissa kuin terve inuiitti.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Mut paljonko I-tyypin diabeettikko tarvitsee hiilihydraatia. Olisikohan yksi herra tohtori joka itsekin on diabeetikko lausahtanut asiasta jotain...

Insuliinia toki tarvitaan, mutta... se hiilari Mihin, paljonko?

http://www.diabetes-normalsugars.com/book/mylife.shtml

En viitannut nyt exactiin hiilarin tarpeeseen, vaan yupik kehoitti käyttämään inuiitteja esimerkkinä. Tuosta inuiitti ruokavaliosta olen toki tuolle diabeetikon äidille kertonut, jos henkilö ei ole vastaanottavainen "vaihtoehto" hoidoille, näkee hän puheessa inuiiteistä diabetes-keskustelussa hyvin vähän logiikkaa.

Olen itse lukenut Bernsteinin sivustoja ja kertonut tuttavalleni tästäkin esimerkistä, aika ei ilmeisesti ole kypsä ja aihe on arka. äitinä hän ilmeisesti tuntee syyllisyyttä lapsensa sairaudesta (äidithän tunnetusti syyllistää itseään kaikesta). Tuntuu myös olevan niin, että suurimmassa hädässä olevat turvaavat kaikista voimakkaimmin viralliseen sanaan ja tohtorin tuomioon, vaikka juuri silloin olisi oikea hetki kerätä tietoa ja yrittää ymmärtää sairautta ja eri hoitokeinoja. Mutta hiljalleen...

( turhautunut olen, keskustelut tämän diabeetikon äidin kanssa sekä läheisen syöpäsairaan kanssa ovat olleet hedelmättömiä, kaikesta tarjotusta todistusaineistosta huolimatta)

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Nyt on niin, että juuri senverran olen papan kanssa eri mieltä, että minusta aika monelle diabeetikolle ne "aivohiilarit" eli hitaat ja siitä vielä protskuilla ja rasvalla hidastetut 100 grammaa +- jotain eivät ole pahasta vaan saattavat suorastaan auttaa tilannetta. Koska ne vähentävät osan puliveivausta. Eli kannatan sitä pehmeämpänä ratkaisuna näihin metabolisiin ongelmiin - erityisesti silloin kun kyseessä ei ole ahmimishäiriöt tai suora sokeriaddiktio.

Mutta tuon jälkeenkin olen monta vertaa lähempänä pappaa kuin Diabetesliittoa ja Markkua. Joka Markku ei ole vieläkään esittänyt yhtäkään tutkimusta väitteittensä tueksi. Vaan vaan väitteitä. Jos tiedät, niin perustele, ja tutkimustiedoilla, ei YLEn ohjelmilla. Kysyin itse YLEn Prisman jälkeen haastatellulta Hakalata, eikä hän osannut perustella yhtään sen kummemmin... Kuten eivät muutkaan, toistaiseksi. Joten aikuisten oikeasti palan halusta kuulla niitä perustelua. Niin että annan tulla Markku. Tai hanki joku joka tekee sen puolestasi. Muuten seisotte nähdäkseni edelleen täysin savijaloilla.

Ja koskapa tuo Uppsalan tutkimus käsitteli 2-diabeetikkoja (etkö oikeasti huomannut, Markku? Ja jos huomasit, miksi siirryit saman tien ykkösiin?? Joita ei ymmärtääkseni ollut sinun suvussasikaan ja joita tämä keskustelu ei ole koskenut, lukuunottamatta mainintaa lääkäri-tohtori Bernsteinista, joka sattuu sellainen olemaan), edellä mainittu oma ohletukseni liittyi siis aikuisiän eli kakkosdiabetekseen.

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

En minä ole tämänkään kanssa millään tavoin ristiriidassa. Miksi ihmeessä olisin.

Aivan optimaalisin tilannehan saattaisi olla se että osaa annostella juuri sopivan määrän hiilihydraattia ja sopivalla nopeudella.

Minähän tuolla vain esitin (hiukan hypotettisen kysymyksen) ajattelun "virkistämiseksi"... paljonko I-tyypin diabeettikko tarvitsee hiilihydraattia.... aivan vain generoidakseni ajattelua sen jatkuvasti hoetun hiilihydraattimantran sijalle yleisesti...että ei pidettäisi niin itsestäänselvinä asioita... vaikka nyt satuinkin ottamaan sen tuohon lainauksen yteyteen mutta tiesin ettei lainattu ottanut sitä kohdistettuna..

EDIT: ja siis lisäyksenä todellakin se että I-tyyppi ei tosiaan ihan kuulunut aiheeseen. Monet vetävät I-tyypin esiin kun keinot lopuvat hiilariperusteissa II- tyypin osalta.

Juu et, huomasithan ne hymiötkin...

Mutta tosi kurja tuollainen tilanne kun itse tietää että voisi auttaa ja kuitenkaan ei "voi"... Minua on ainakin jonkun kerran turhauttanut jokin samankaltainen tilanne... tosin ihan aikuisten suhteen. lapsi tuntuisi vielä pahemmalta.

Tähän vielä erikseen: Minä en kannata edes sitä.

Kannatan sitä ratkaisua joka kullekin sopii parhaiten -- toimii.

Kun vaan tietäs mikä se on...onneksi en ole vastuussa...

Oliko tämä sinusta, Perenna, riittävä perustelu Markun kannalle?

Kyselee els, jolla on viisi vuotta ollut ruokittavana aikuisten lisäksi kaksi ei-diabeetikkoa mutta silti hyväkarppiteiniä?

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Oletko Markku sitä mieltä, että ruokavaliohoitoa ei kannata suositella/harkita, koska sen toteuttaminen on vaikeaa?
Teinit ja lapset ovat kykenemättömiä vastustamaan kiusauksia?

Vaikkakin tämä on mielipide asia, en voi käsittää, miten ihmiset voivat olla niin kaavoihin kangistuneita? Itse ole muuttanut ruokavaliotani useasti elämäni aikana, viimeisimpänä askeetikko aikani Robinsonissa, eikä koskaan ole ollut ongelmia (ainoastaan viimeisin painonvartija ruokavalion aikainen nälkä tuotti harmia).

Toisaalta ehkä meistä osa on muutoksiin helpommin sopeutuvia kuin toiset.
Arvatkaas kummalla tyylillä on päässyt pitemmälle, jos katsotaan historiaa

Psyykkiseltä kannalta voin vallan mainiosti elää syömällä ihan mitä tahansa, jos olosuhteet ovat siihen sopivat, enkä joudu näkemään nälkää. Nykypäivänä vaihtoehtoja on niin paljon, että nykyihminen on pilalle hemmoteltu. Toki on mukavaa nautiskella likööriä kahvin kera, mutta jos se on vaihdettavissa viiniin, olen aivan yhtä tyytyväinen. Joskus todella tekee mieli suklaakonvehteja, mutta mukillinen tuhtia kaakaota miellyttää maku ja nautinto hermoja aivan samalla tavalla kuin konvehdit.

Elämä on täynnä valintoja ja toki motiiveja on monenlaisia, yleensä terveys on niitä vahvimpia motiiveja elämäntapojen muutoksiin.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Markku, kiitos, minäkin odotan perusteluitasi?

Ja tuohon "murrosikäisten" aiheeseen. Murrosikäinenkin kykenee olemaan ilman sokeria. Uskotkos? Ihan samaan tapaan kuin vaikka yhdeksänvuotias poikani kykenee olemaan ilman hedelmiä. (Hän on allerginen lähes kaikille hedelmille). Ei siinä ole mitään kummallista. Kun on tottunut olemaan ilman, niin ei joudu "kieltäytymään" yhtään mistään.

Serkkuni poika sairastuin ykköstyypin diabetekseen yksivuotiaana. Hän tottui olemaan ilman nameja, kun häntä ei oltu siihen vielä koskaan totutettu. Sitten hän sairastui leukemiaan. Seuravaksi hän tottui siihen, että sairaalalomillaan hän ei saanut mennä uimaan mökillä, niinkuin muut serkkunsa (koska niitä letkuja tuli sieltä ja täältä kehosta). Lapsi ja nuori tottuu yllättävän moneen asiaan. Ja näistä asioista tulee ihan itsestäänselvyyksiä, ellei sitten käy niin, että aikuiset "säälivät" ja tekevät kielletyistä asioista kamalan houkuttelevia....

Exäni, ykköstyypin diabeetikko, ei koskaan himoinnut karkkejani, vaikka söin niitä hänen silmiensä edessä. Hän ei ollut niihin tottunut, niin ne eivät kiinnostaneet. Niin yksinkertaista se on.

Olen jo useampaan kertaan miettinyt tätä "ankaraa ruokavaliota".

Jos luettelen, mitä päivässä syön ja joku ravitsemusperäteippi tarkastaa sen niin se sanoo jees ja hyvä. Jos kerron että rajoitan hiilihydraatteja niin se sama tyyppi sanoo että kuiduton ja paha ja paharasvainen.

Ekassa tapauksessa k.o. henkilö laski taulukoista, mitä söin - ja toisessa uskoi mielikuviaan. Kumpi on oikeampi?

Siis miksi ruokavalio on ankara, jos aina-niin-maukkaat potut, leipä ja pasta korvataan vihanneksilla, pähkinöillä suklaalla, kermajäätelöllä ja viinillä??? Ja jos vähärasvaisten valkuaislähteiden sijaan syödäänkin kokorasvaisia tuotteita. Mun päähän ei mahdu vastausta tähän ristiriitaan. Nist, etkö lainaisi sitä uskomatonta blondi-aivosoluasi hetkeksi!

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kun on yksinkertainen, niin ymmärtää yksinkertaisia asioita.
Sen takia asia on niin kristallin kirkas joillekin

Terveisin marilyn blondi

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

*ojentaa Elsille vähänkäytetyn aivosolun*

Tuo lihavoitu on tässä se pointti. Uskoa mielikuviaan. Minulla oli tasan vuosi sitten mielikuva. Mielikuva Atkinsista, että se on vaarallinen ja humpuukia. Että kukaan itseään kunnioittava alan ammattilainen ei edes pieraise siihen suuntaan. Kun aloitin karppaukseni toitotin kaikille, etten "missään nimessä aio mennä niin "överiksi" kuin joku atkinssi...." Vaan kuinkas kävikään?

Koulutukseltani siis olen terveydenhoitaja. Meille ravitsemusopin tunneilla painotettiin, ettei näihin ätkinssöneihin sun muihin ihmedieetteihin voi luottaa, nehän eivät tuo kuin kuuriluontoista helpotusta, ei niitä kukaan voi loppuikäänsä noudattaa. Ja vaarallisiakin ne ovat! Suonet poksahtaa ja ketoasidoosi rapauttaa aivot. Hrrrr. Pelottavaa. Ei. Rasvaa tulee sinun välttelemän ja hiilareita popsiman. Pullaakin saat syödä, koska täytyyhän elämässä olla nautintoja..

Lainasinpa sitten ensimmäisen Atkins-kirjan kirjastosta. Vuodelta yks ja kaks ennen suurta nakkisotaa. Tuota kirjaa oli aika moni pekoninäppi sormeillut ennen minua, niin rasvaiset olivat sen kirjan kellastuneet lehdet. Mutta se ei minua haitannut. Minut pysäytti se, että Roope puhui asiaa! Kyllä hävetti, että olin kaikki nämä vuodet kuvitellut, että ätkinssoni on pelkkää rasvaa ja laardia ja kaikki rehut on pannassa. Nolottaa vieläkin niin, että olen valmis tunkemaan pieniä neuloja kynsieni alle häpeästä - että uskoin siihen mitä minulle opetettiin!

Minä siis uskoin niitä mielikuvia, joita minulle syötettiin.

Anteeksi.

edit: oleellista tässä on se, että kun mielikuva on riittävän vahva, niin sitä ei ylimielisyydessään edes "viitsi" ottaa selvää asiasta. Eli nämä Atkinsia henkeen ja vereen vastustavat eivät oikeasti tiedä höykäsen pöläystä koko asiasta. "Kyllä rotanmyrkylläkin laihtuu"-asenne kuvaa aika paljon....