karppaus.infon arkistoitu foorumi

Huru-Hakalan!

juu, tutkittu juttu, ainakin minulla nostaa!

Kakkosvaihtoehto ilman muuta! Eikä he edes tarvitse mitään stasi-vakoojia, koska homma on heidän systeemiinsä sisäänrakennettu! Ne jotka lähtevät pois lahkosta - lihovat. Ja kyllä se routa porsaan kotiin ajaa, hykertelevät paikkareiden markkinointipuolen hemmot.. Vaan väärässä ovat. Meikä olis varmaan paisunut satakiloiseksi, jos olisin jatkanut PV-jojoilua. Onneksi tajusin hypätä pois kelkasta ajoissa, ja nyt tavoitepainooni ei ole enää kuin kullin luikaus. Tässä tämän punkkulasin ääressä pohdin, että kyllä on ollut kitumista tämä laihtuminen.. Paikkareissa olisin sentäs saanut syyvä rajattomasti pottuja ja pastaa, ja nyt olen joutunut kitumaan kermaisilla aurajuusto-kukkakaalihöystöillä ja pihveillä ja kermaisilla marjarahkoilla ja rasvaisilla pähkinöillä. Kyllä tää on ollut rankkaa! Välillä siis ihan tiettekste tullut mieleen, että onko reilua, ettei ole saanut edes nälästä kärsiä? Työkaverit kehuvat tahdonvoimaani ja minä nolona, että "ku ei mulla sitä ole..." Olen vaan tällänen nautiskelija.. Elämässä nautinto on tärkeämpää kuin kärsimys. Ja jos nautiskelemalla laihtuu, niin olen hiukkas nolo. Eihän sen niin pitäisi mennä? Arvostetumpaa on kun laihtuu kärsien. Rehellisesti sanon, etten minä ole kärsinyt. Nauttinut vaan. Niinkuin Atkins sanoo, että "ketoosi on parempaa kuin seksi" (tai jotain sinne päin). Tää fiilis on vissiin sit se orgasmi?

Hitsit, olen unohtanut antaa sinne PV:hin sitä palautetta.. Hmm. Täytyy alkaa miettimään palautteeni sävyä...

Ihan näin mutu-tuntumalta ajattelen, että ihan tajuttoman suolainen ruoka ei ainakaan helpota verenpainetta, siis jos aamupuuroonkin lappaa suolaa siinä missä toiset sokeria ja haluaa ylimääräisen suola-annoksen esimerkiksi ranskalaisiin perunoihin, ynnä tosiaan esimerkiksi sillin päälle...

Itselläni suolan käytön vähentäminen tyssäsi alkavan verenpaineen kohoamisen niin hyvin, että lääkkeitä ei tarvittukaan vaikka ylipainoakin oli.

Nykyään tietysti ajattelen, että ko. ihmisen ruokavaliossa mättää moni muukin asia. Ruokavalio koostuu (suolan lisäksi) lähinnä tärkkelyksestä ja merkittävimmät proteiininlähteet taitavat olla voileipien täytteissä. Eikä kyseessä ole edes mikään tollukka vaan "asiallinen", aikaansa seuraava ihminen.

Niin, joillakin yksilöillä runsas suola voi aiheuttaa, tai sitten ei. Syitä voi yksilötasolla olla monenmoisia. Onhan joskus niinkin että suolan vähennys ei auta. Mutta yllättäen esim kaliumin lisäys auttaa. Ja monenlaisia muita seikkoja. Suolapäätelmät ovat olleet ehkä alunperin liian hätäisiä ja senjälkeen ne "totuudet" ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Ja pitänee muistaa että verenpainelääkkeet kokonaisuudessaan on valtava bisnes. Ei olisi bisnekselle hyväksi jos liikaa tutkittaisiin ja lötyisi muita keinoja jotka auttaisivat vaikkapa vain isoa osaa verenpainepotilaista. Joskus muinoin kun ei ollut elintarviketeollisuuta ja pikahiilaria ja verenpainetaudit olivat tuiki harvinaisia saattoi ravinnon K:Na suhde olla esim 2:1 tai 5:1 .. jopa 10:1. Nyt asia on juurikin tasan päin vastoin. Ja jossain on nimenomaan ajateltu että tuo suhde olisi määrääkin merkittävämpi. Ja sitten koko Kalium - Natrium asialla ei välttämättä ole edes päärooli asiassa kuin ehkä murto osalla ?

Thimari: lukaisepa tämä Taubesin suola-artikkeli...

http://www.junkscience.com/jan01/saltwars.htm

Mä en kestä. Silmät on kipeet, kun suomut putoilee niistä koko ajan... ...muistan vielä sellaisen huumeidenvastaisen kampanjan, johon kuuluivat verkkosivustot kokototuus.com ja puolitotuus.com... ...pitäisiköhän KTL:n kampanjoida esim. sivustolla osatotuus.com

Minusta kaikkein pahimmalta tässä silmien avautumisessa on tuntunut se, ettei kyseessä ollut vain maailman laidalla olevan marginaalikansan kansanterveyden tai ravintotutkimuksen vedätys. Pahinta on se että koko läntisen maailman terveyspuolen tutkijoita on pystytty ohjaamaan haluttuun suuntaan kuin karitsaa narusta - vuosikymmeniä. Ja hypoteeseilla, jotka perustuvat a) puhtaisiin kehäpäätelmiin (kuten suoalssa) tai yksittäistuloksista rakennettuun todistamattomaan oletusketjuun (kuten kolesterolijutussa). Jos alan ammattilaiset menee edellä niin tietysti me muut seuraamme.

Siitä, kuinka tietoista ohjausta tämä on, voidaan tietysti keskustella. Mutta kun niin monessa muussakin asiassa näkyy, miten raha tekee ikävää jälkeä - niin miksei olisi? Potentiaalisesti päteviä ja kunnianhimoisia huippututkijan alkuja on aika helppo ohjata sopivalle erikoistumisuralle projektirahoituksen kautta. Siis siististi ostaa julman (itsensä) myynnin tai tietoisen petoksen sijaan (Juicen sanoin). Ja tämä onnistuu tutkijan omasta eettisyydestä riippumatta, koska kaikkien on elettävä jostain - ja lääketutkimuskin on hieno juttu. Ja erikoistumisen jälkeen? Valta korruptoi ne parhaat - ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti. Puhdassydämisenkin.

En ole tuolla alalla, mutta ammattitutkija sentään. Ravintotutkimukseen tutustumisen jälkeen tuntuu että ymmärrän natsiajan saksalaistaviksia, jotka sulkivat silmänsä, kun petos/rikos/valhe muuttui liian suureksi pienen ihmisen ymmärtää. Ja samalla tunnen suurta pelkoa tulevaisuudesta: maamme akateeminen tutkimus siirtyy yhä enemmän yritysvetoiseen tulosohjaukseen. Kulutus toki kasvaa ja kaikki olisi hyvin, jos kulutus olisi hyvinvoinnin mittari. Mutta kun se ei ole... pillereilla voi lievittää oireita, muttei se tunnu samalta kuin oireettomana oleminen. Nimimerkillä "kokemusta on"

Tähän verrattuna nuo tänään BBC'ssä kauhistellut 140,ooo Vioxx'in sivuvaitukuksiin kuollutta on pieni juttu. Meillä on maailmanlaajuinen, itse aiheutettu epidemia.

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Els meniköhän tuo nyt ihan oikein. 140 000 kuollutta?

Etsihän se yleisen osaston aloittamani ketju, lääkkeistä yms. Juttu on julkaistu tänään Lancetissa ja uutisoitu BBC:n nettisivulla. Jutellaan sitten lisää... terv els

Jäin tässä miettimään, että kuka ihme on tuon suolakeskustelun edunsaaja?

Jotenkin pitkin hampain voin ehkä, ehkä, EHKÄ vielä hyväksyä joidenkin taloudellisten etujen puolesta rummuttamisen, pitäisihän tässä kapitalistisessa maailmassa menestymisen tuoda hyvää monille ja joku voi tuohon tosissaan uskoakin... ...jotta jaksaisi vaikka esim. elää. Mutta jos kyseessä on vain jonkun viranomaistahon arvovalta, kun terveysteesit on omaksuttu ja kansalle paukutettu _vähän_ liian aikaisessa vaiheessa, saisi koko sakin lähettää ruoskittavaksi sukalla. Tai jollain muulla.

Eipä silti, ettei raha rumaa jälkeä tekisi (vrt. vaikka nyt tuo Vioxx taikka elintarvike / sokeriteollisuuden panostus rasva-hiilihydraattikeskusteluun).

Ei tässä pieni ihminen muuta voi kun lukea paljon ja yrittää pitää itsensä terveenä .

Nythän lääketeollisuus tekee kaikkensa kuoriakseen kerman verenpaineesta, rasva-arvoista, diabeteksesta, ja ylipainosta muun muassa. Markkinoille tulee (kehittelyssä on kovaa vauhtia) mitä mielikuvituksellisempia lääkkeitä. Muita ratkaisuja asiaan ei niin kovalla innolla etsitä.

Tokihan asialla on kääntöpuoli. Toki jollain tasolla on pyrkimys hyvään. tutkijat tekevät uutterasti työtä ja varmasti tosissaan. Mutta kuka ylemmällä tasolla määrittelee mitä kautta näihin ongelmiin etsitään keinoja? Oiretta on kannattava hoitaa lääkkeellä jopa yrittää parantaa, syytä poistamatta jolloin varmistuu myös tuotto jatkossa koska yhä uusia sairaita tulee vaikka sairastuneista osa parannettaisiinkin. Kovin suurta panosta ei ymmärrettävästi uhrata siihen ettei tulisi sairaita.

Ruokaan puuttumalla varmasti voisi ainakin suuren osan näistä ositain ravitsemusperäisistä sairauksista estää. tarvitaanko siihen tutkimusta/tutkimuksia? Ehkä-ehkä ei. Mutta ainakaan tutkimalla uusia lääkeaineita lihavuuden estämiseksi ei ehkä olla ihan oikealla uralla vaikka siitä voikin moni kärsivä saada avun. Mutta, olisiko muitakin keinoja saada apu ja ennaltaehkäistä uusia lihavoituvia. Yksinkertaisesti. Ruuan koostumuksen muuttamisella. Minusta tieto riittäisi (haluaisinpa tietää mitä muka nyt ei tiedetä) , toki tutkimisen vaatiminen on myös keino pelata aikaa. Kenen hyväksi - lääketeollisuuden!

En lainkaan halua väheksyä lääketutkimuksen tärkeyttä, etiikkaa, ja moraalia. Siellä on myös paljon paljon hyvää. Mutta jotkin tutkimusvalinnat olisivat toiset mikäli pelkkä ns yleinen hyvä olisi tavoitteena.

EDIT: olinpas sekoillut sanaväänteissäni.

Palaan vielä tuohon edelliseen kysymykseeni. Kuka tässä oikein hyötyy?

Jos markkinat saisivat ratkaista, olisi suolakeskustelun yksinkertainen ratkaisu se, että markkinoille ilmestyy kaikenlaista "low-salt" ja "salt-free" -tuotetta. Jonkin verranhan näitä onkin, mutta mitään lowfat-ilmiön kaltaista tuotevirtaa ei ole näkyvillä. Tapaushan on oikeastaan aivan rinnasteinen rasvakeskustelun kanssa.

No jos suola nyt olisi vaikka vähän vaikeammin korvattavissa ruoasta kuin rasva (monien vähärasvaisten ruokien houkuttelevuuttahan voidaan huomattavasti lisätä tuolla sokerin määrällä) -ja näin taitaa tosiaan olla- olisi elintarviketeollisuuden etujen mukaista pyrkiä edistämään tutkimusta, joka päästää suolan pannasta. Lääketeollisuudella ei taas pitäisi olla mitään tätä vastaan - korkean verenpaineen syy on ilmeisesti aivan muualla. Hiljaa siis ja antaa kansan syödä suolansa.

Tuossa keskustelussa ei voi olla pelissä mikään muu, kuin viranomaistahojen arvovalta.

Kapitalistit voivat sentään aina osoittaa luoneensa muutaman työpaikan ja epäonnistunutta lääketutkimusta kohden löytyy todennäköisesti toinen -useampikin?- jonka tulosten avulla on pelastettu henkiä. On helppo olla samaa mieltä edellisen kanssa: arvokastakin tutkimusta varmasti on, vaikka asetelma on mitä on tässä yhteiskunnassa.

Sen sijaan pullistuneen egon touhukas suojeleminen on ihmislajin säälittävintä älyllistä (?) toimintaa. Tähänkö niitä viranomaisia tarvitaan?

Jospa palattaisiin alkuun eli syyhyn, miksi kirjoitin tähän viestiketjuun. Sain tarpeekseni siitä, että täällä suurin osa suhtautuu lihomiseensa siten, ettei ota vastuutaan omasta painostaan vaan näkee lihomisensa syyn vain ja ainoastaan yhteiskunnassa tai painonvartijoissa ja hehkuttaa täällä vääriä tietoja esim. paikkareiden toiminnasta. Näistä monet eivät ole itse laihduttaneet paikkareissa vaan paikkareiden vaillinaisilla ohjeilla. En siis vastannut ensisijaisena tarkoituksenani hyökätä kenenkään/atkinsilaisten ym. kimppuun.

Itsekin kritisoin paikkareita monessa asiassa ja vähäisin niistä ei ole vähäinen pistemäärä, joka on täysin naurettava. Samoin ylihinnoitellut ruokatuotteet.



Mitä ihmeen mantraa? Siinä taas yksi, joka itse ei viitsi lukea kunnolla mitä joku toinen on kirjoittanut. Luepa uudelleen. Sitä paitsi se tietokanta, mistä voi etsiä niitä tutkimuksia on ainoastaan viitetietokanta, siellä on luettavissa vain absraktit, joissa ei ole todellakaan ole kaikki se tieto, jota ainakin minä vaadin vakuuttuakseni. Äläkä yleistä, tämä kiinnostamiskohta liittyi vain ja ainoastaan tuohon kohtaan tuossa keskustelussa papan kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä yleisellä tasolla sen kanssa vaivaudunko ottamaan asioista selvää vaiko en. Älä tee yleistyksiä asiasta vain oman mutusi pohjalta. Toisekseen en ole sulkenut korviani miltään vaan tulin tähän ketjuun kommentoimaan ihme tyyliänne vääristellä hurmahenkisesti tiettyjä tahoja, ilman minkäänlaista peiliin katsomista.

Ja eiköhän se ole aika selvää ihan maalaisjärkipohjalta, että jos välttelee hiilihydraatteja ja sokeria, elimistön bakteeritasapaino ruuansulatusjärjestelmässä muuntuu sen kaltaiseksi, ettei makeaa tee mieli ja jos syö vielä kaloreita sen verran, ettei elimistö mene säästöliekille, pystyy paremmin myös vastustamaan houkutuksia. Minun mielipiteeni on se, että paikkareiden ruokavalio ei ole syy ihmisten ongelmiin ateriointiasioissa vaan seurausta jostain ihan muusta. Te yritättä nähdä syyn seurauksessa. Täällä asia nähdään niin, että paikkarit tekevät ihmisistä lihavia, samoin kuin KTL. Mielestäni tuo käsityksenne perustuu vähintäänkin kehäpäätelmään.

Minä olen laihduttanut paikkareissa kunniajäseneksi vaikken olekaan täydellisellä itsekurilla varustettu järjestelmällinen tiukkapipo. Liikuin myös samaan aikaan paljon ja söin normaalia ruokaa. En saanut ahmimiskohtauksia, en palellut, en voinut huonosti. Laihduttuani olin pirteä, enkä kärsinyt mistään ihme hh-oireista vaikka söinkin ihan perusruokaa, joka sisälsi hiilareita leipäpainotteisesti.

Pystyin pitämään painoni 3 vuotta ilman ongelmia, jonka jälkeen elämässäni tapahtui monia ikäviä asioita, joita aloin surra. Koska olen tunnesyöppö eli lohdutan itseäni syömällä ja syön ahdistavaan oloon, en kyennyt enää syömään tavallisesti, jonka seurauksena lihoin.

Eli tadaa! Nyt voitte olla vahingoniloisia, sillä minäkin olen taas ylipainoinen ja olen saattanut elimistöni siihen tilaan, että himoitsen makeaa ja hyvää ruokaa ja syön sitä liikaa. Tosin minä himoitsen myös suolaistakin ruokaa, enkä pelkästään makeaa ja syönkin tasapainoisesti vähän kaikkea liikaa.Tästä syystä laihduttaminen on taas helvetin vaikeaa, olipa kyseessä sitten pv tai atkins. Tässä tapauksessa siis olisin lihonut ihan samalla tavalla, vaikka laihduttamismenetelmäni olisi ollut vaikkapa atkins tai vhh. Miksi? Siksi, että syy lihomiseeni oli korvien välissä eikä salaliitossa tai vääränlaisessa elimistön hormonipainotuksessa. Tätä psykologista seikkaa ajoin takaa, minkä vuoksi ainakin minusta on lyhytsilmäistä etsiä syytä ongelmiin, millä tahansa alueella, vain yhdestä osoitteesta. Atkins tai vastaava ei ainakaan minulle ole yhtään sen helpompi laihdutustapa tiukan hh:n välttämisen takia, joten ei se teidänkään elämäntapadieettinne ole sen kummempi maailman 7. ihme, ainakaan kaikille ihmisille.



Aivan oikein, tälläistä fanaattista uskoahan tämä hehkutuksenne näyttää olevan, sellaista ettette kestä minkäänlaista kritiikkiä vaan otatte kaiken henkilökohtaisesti. Niin yleensä tuppaa käymään tälläisissa lahkomentaliteetin omaavissa sisäpiireissä. Sinäkin vääristelet asioita melkoisen mallikkaasti.

Niin ja kyllä minäkin laihduttaisn varmaan ihan mielellään atkinstyyppisesti, jos voisin olla 100%:sen varma siitä, ettei se turmele terveyttäni joskus vuosien päästä ja pystyisin sitä noudattamaan tiukasta hh:n rajoituksesta huolimatta. Pitkäaikaisia tutkimuksia asiasta ei ole tehtynä sattuneista syistä. En ole vakuuttunut, mutta jokainen tekee itse omat valintansa. Minusta vaan on lapsellista tälläinen hurmahenkinen yksisilmäinen syyllistämismentaliteetti. Ja MArilyn, et ole sen kaltainen ihminen, jolta kaipaisin sääliä, joten säästä se sitä jollekin enemmän tarvitsevalle. Minä tulen toimeen varsin hyvin ilman sitä.





Näyttää siltä, että olet siirtynyt uskonlahkosta toiseen ja ihan oma-aloitteisesti.



Ainakin sinä hehkutit jossain että perunaa sun muuta saa syödä niin paljon että napa ruskaa. Joko olet ymmärtänyt totaalisesti väärin tai sitten olet lukenut ainoastaan joltain tuttavalta saatua pistekirjasta.

Ja mitäpäs sanotte seuraavan: Paikkareissahan muuten on ollut sellainen ohjelma, jolloin leipää sai syödä vain 2-3 annosta ja siihen laskettiin myös muut vilja-aineet eli suhteelliseti suurin osa päivän annoksista tuli proteiineista ja maidosta ja rasvasta. HAHHAA. Nyt joku teistä uhoajista voisi ottaa yhteyttä paikkareihin ja pyytää heitä kaivamaan tilastot esiin siitä, kuinka moni tuon ajan laihduttajista lihoi heti takaisin vaikka ruokavalio noudatteli vähintäänkin hyvähiilarista ruokavaliota. Seuraava ohjelma olikin sitten huomattavasti sallivampi leivän suhteen. Voitte pohtia mielessänne miksi näin, oliko laihdutus kenties liian vaikeaa ihmisille noin tiukan rajoituksen takia vai laihtuivatko ihmiset liian hyvin suhteessa pv:n liikevaihtoon. TAidan arvata mille kannalle te fanaatikkofundamentalistit päädytte.



Juuri näin minäkin ajattelen.



Ei ole paha, sillä kohtuus kaikessa. Syytä niitä seuraavat 30 vuotta, niin kauhun tasapaino säilyy.

---

En siis ole yksipuolisesti puolustelemassa PV:tä, mutta en pidä mustamaaluksestakaan. Ikävää mielestäni on, jos ihan oikeasti ihmiset ovat niin katkeria, että ovat valmiit näkemään vian yksipuolisesti jossain tahossa. Syyttää saa, jos siihen on ihan oikeasti aihetta, ei sen puoleen, mutta yksilön jo oman edun kannalta olisi hedelmällisempää nähdä asia eri näkökulmista, unohtamatta esimerkiksi sitä psykologista tekijää ja miettiä sitä, johtuuko se syömishimo tosiaankin vain hiilareista tai painonvartijoista vai voisiko syynä olla jotain muutakin. Itse en ole viitsinyt laihduttaa, ennen kuin olen mielessäni käsitellyt kaikkia mahdollisia syitä, jotka ovat johtaneet lihomiseeni, sillä en todellakaan halua enää laihduttaa ja sitten taas lihoa uudelleen. Toisaalta, jos reagoin vaikeuksiin syömällä, niin jotain pitäisi keksiä, millä voin korvata tuon tavan. Minulle ratkaisu ei ole sinänsä mikään ruokavalio, sillä isojen murheiden uhatessa mitkään ruokavaliot eivät minua pidä ruodussa. Mutta se onkin jo eri stoori.

Mikä sai sainut vakuuttumaan 100-prosenttisesti Paikkareiden laihdutusmetodeista niin, että uskalsit laihduttaa heidän ohjeitaan noudattamalla?

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Kyllä sä varmaan tiedät vastauksen ihan itsekin, mutta sanotaan nyt se itsestäänselvyys. Se, että siellä noudatetaan yleisesti hyväksyttyä linjaa ravitsemusasioissa. Ja siihen aikaan siellä oli toi hh-rajoitteinen ohjelma Ehdin noudattaa sitä 2 viikkoa, ennen kuin se muuttui toiseksi ohjelmaksi ja olin helpottunut, kun sitä uutta oli paljon helpompi noudattaa.

Pullahiiri: Tuo oli monilta osiltaan aika inhimillinern ja ymmärrettävä kirjoitus. Jotkin koohdat kuulostivat kovin "tutuilta" jos itseäni ja historiaanikin ajattelen. Tuskinpa täällä myöskään sellaista mustavalkoista fanatismia niin paljon on kuin sinun silmillä sinun maailmasta käsin sinun viitekehyksillä asia näyttää. Tottakai moni positiivisen koetun innossa myöskin hihkuu tämän ainutlaatuisesta toimivuudesta jos niin on käynyt ja kyseenalaistaa ennen koetut epäonnistuneet asiat ja kokee aiemmin tulleensa huijatuksi niiden keinojen osalta jotka eivät ole toimineet, siinä ymmärrän jopa kiukun ja raivon. Nekin inhimilliset tunteet on syytä päästää itsestä ulos. Joko täällä tai pauhaamalla se naapurille. Helpointa se on pauhata kohtalotoverille jolla on sama kokema.

Ja uskot tai et ravinto, sen koostumus vaikuttaa fysiologian kautta myöskin mielitekoihin ruuan suhteen, nälän/kylläisyyden hallintaan, monella tavalla asiaan liittyvien säätöhormonien ym kautta. Jopa koko kiinnostus ruokaa kohtaan voi muuttua. Ei syöminen ole pelkkä tahto ja itsekuri asia. Joillekin nämä elimistön säätelyjärjestelmät vaikuttavat toisin kuin toisille. Ainakin minua helpottaa paljon kun ei ole koko ajan nälkä - syöminen - väsymys - nälkä kierre.

En nyt ala täsmäkommentoimaan kirjoitustasi joidenkin kohtien suhteen. Valitsen nyt tarkoituksenmukaisuussyistä nukkumisen. Mutta jotain kritisoitavaa tai vängättävää tuolta kyllä löysin. En tarkoita että olet väärässä, sanot vain joitain asioita sen mukaisesti mikä on sinun tähänastinen "oppi" ja kokema. Uskotko etä jos koet jotain uutta joka on ristiriidassa aiemman käsityksen kanssa, voisit muuttaa käsitystä. minä uskon että sinulle kävisi niin. Useimpien ihmisten käsitykset muuttuvat kun aivot havainnoivat jotain entuudesta poikkeavaa.

Mutta, en toki voi sanoa että subjektiivisesti olisit väärässä. Sinä varmasti sanot juuri niin kuin sinun kokemusmailmassa kaiken takanaolevan oman kokemuksen, tunteen ja tiedon valosta sinusta tuntuu.

Aivan sama jos sanoisin että minä koen oloni kuumaksi ja joku väittäisi että olen väärässä.

Mutta ehkä kommentoin myöhemmin hiukan virkeämpänä kirjoituksesi sisällön joitakin yksityiskohtia jos ehdin/jaksan.

Pullahiiri,

Tälläkin foorumilla on aika usein todettu, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa ruokavaliota. Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Samoin on todettu, että joillekin sopii runsashiilarisempi ruokavalio.

Vieras on lainannut tekstejä Paikkareiden sivuilta. Olen siellä käynyt itsekin lukemassa juttuja ja havainnut täsmälleen saman asian. Valitus nälästä ja armottomasta makeanhimosta on siellä arkipäivää. Toki täälläkin siitä valitetaan, muttei läheskään yhtä paljon. Kommentit karpeilla ovat olleet suurimmalta osin päinvastaisia, makeanhimo on hävinnyt, toisin kuin Paikkareilla, joilla laihdutus on synnyttänyt hirveän makeanhimon. Mitä muuten luulet, että Vieraan siteeraamille ihmisille pitkällä tähtäimellä käy?

Epäilyksesi siitä, että Paikkareita mustamaalataan syyttä, ei oikein kanna. Varmasti osa kritisoijista ei tunne ohjelmaa riittävän hyvin voidakseen puhua siitä syvällä rintaäänellä. Mutta on täällä monta sellaista, joka on vienyt ohjelman hyvin pitkälle - muun muassa minä. Olen Paikkareiden kunniajäsen, mutta kuten sinulla, kilot ovat tulleet takaisin. Enkä voi syyttää sitä, etten tietäisi, miten menetelmällä pitäisi syödä. Voihan sitä tietysti pohdiskella pyylevyyden syitä. Jos elämässä on hankalaa, ei jaksa keskittyä syömiseen ja kiloja tulee helposti lisää. Olen kuitenkin havainnut, että tunteita enemmän syömiseen vaikuttaa fysiologia ja nälän/kylläisyyden hallinta, aivan kuten Pappa sanoi. Minullakin on elämässäni isoja murheita, siitä huolimatta painoni on pysynyt vakiona. Ennen olisin varmasti lihonut.

Nälänhallinta ja kylläisyys on nykyisin niin erilainen, että sen on kollegakin huomannut ja kommentoinut. Ennen kiiruhdin vähän vaille 11 lounaalle, nyt minut saa hakea huoneesta, kun en muista - ja kyse ei ole tunteista. Olet onnekas, jos et tunne hirvittävää makeanhimoa, et syö puolikasta kauraleipää tai puolta litraa jätskiä kerralla. Ne jotka tämän ovat kokeneet ja päässeet siitä irti alakarppauksella voivat aivan perustellusti kysellä perään, miksi toisenlaista vaihtoehtoa ei ole ollut. Muistan vieläkin ne ajat Paikkareilla, kun ruoka pyori mielessä koko ajan. Nykyisinkin se pyörii, mutta ei siksi, että haluaisi syödä, vaan muusta kiinnostuksesta.

Olen käynyt Paikkareissa kolmeen otteeseen ja kaikilla kerroilla on ollut hieman erilainen ohjelma - kerta kerralta väljempi. Olin aikana, jolloin peruna "vapautettiin", sittemmin on vapautettu ruisleipä ja kokojyväpasta. Tuolloin en enää Paikkareissa ole käynyt, mutta tiedän systeemin. Paikkareiden sivuilla keskustellaan hyvin usein vapaata perunan, pastan ja leivän syönnistä - karkeista ja herkuista puhumattakaan. Eivät ne asiat mitenkään selviä ole, mutta on siellä onneksi väkeä, jotka varoittavat "vapaiden" syönnin ansasta.

Paikkareiden menetelmä on sinänsä hyvä. Siellä saa vertaistukea, opastusta ja kannustusta - joten ainakaan minä en näe asiaa mustavalkoisena. Minulle Painonvartijat kuitenkin merkitsi jojoilua. Alakarppaus pudotti painoani 5 %, pysäytti lihomisen ja palautti veren lipidiarvot erinomaisiksi. Olen tyytyväinen. Sääli vaan, että tähän kului aikaa toistakymmentä vuotta.

Kun minä olin PV:ssä vuonna 2002, niin pottua sai syödä aterialla niin paljon kuin halusi. Ja ihan olin kuule tyhmä maksava asiakas. Kenenkään vihkosia en kopsaillut. Muutenkin siinä pistevihkosessa oli kaikkia kummallisuuksia: mandariinista meni enemmän pisteitä kuin appelsiinista. Syyksi ilmoitettiin, että appelsiinia on niin vaikea kuoria.. (kuluu vissiin enemmän kaloreita sen kuoria nyppiessä? )

Niin, minäkin olen tosiaan ollut tuolle linjalle hyvin uskollinen suomatta ihmisapinan evoluutiovaiheille sen kummempaa ajatusta.

Low-fat -teesillä ravitsemussuosituksissa on kuitenkin vain n. 25-vuoden elinkaari ja sen syntyvaiheissa harjoitettiin tieteen lisäksi myös politiikkaa. Vähärasvaisen, runsashiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksista ei siis ole tietoa edes kokonaisen ihmiselinkaaren ajalta.

Omia silmiäni on avannut paitsi nuo paleoruokavalioajatukset, niin myös Gary Taubesin artikkeli NY-Timesistä vuodelta 2002. Käänsin sen suomeksi tuonne kirjallisuusosioon. Parasta artikkelissa on, että tutkivan journalistin jalanjälkiä voi verkossa seurailla itsekin ja tehdä saatavilla olevasta aineistosta omiakin johtopäätöksiä...

http://karpit.net/forum/viewtopic.php?t=3445

Ja muistutan tosiaan vielä, että Painonvartijat olen käynyt ja kokenut, useampaan kertaan ihan ryhmissä istuen. Oma, välillä kärkeväkin arvostelu Painonvartijoita kohtaan perustuu puhtaasti omiin kokemuksiin, PV-ryhmissä ja keskustelualueilla käytyihin keskusteluihin sekä PV:ssa nähtyihin välikohtauksiin. Olen minä siellä nähnyt parin ihmisen saavuttavan tavoitepainonsakin.

EDIT: Enemmän kuin jotain Painonvartijoita, syyttelen kuitenkin yleisiä ravitsemussuosituksia yleisesti. Kaupallisena tahona PV on väistämättäkin tiukasti sidoksissa virallisiin suosituksiin.

"Pete Ahrens, jonka johtama Rockefeller-yliopiston laboratorio oli tehnyt perustutkimusta kolesterolimetaboliasta, kertoi McGovernin komitealle, että ihmiset reagoivat yksilöllisesti vähärasvaiseen ruokavalioon. Ei ollut tieteellisesti todettavissa, kuka hyötyy ja kenelle ruokavaliosta on haittaa, hän sanoi, pikemminkin kysymys oli arpapelistä. Phil Handler, myöhemmin National Academy of Sciencen puheenjohtaja, kertoi kongressille samansuuntaisista tuloksista. ”Millä oikeudella valtionhallinto ehdottaa, että tavallisten amerikkalaisten tulisi aloittaa jättimäinen ravitsemuskokeilu itsellään, näin vähin perustein siitä, että muutoksella on suotuisia vaikutuksia?”, Handler kysyi." (Taubesin artikkelista)

TOINEN EDIT: Valitettavast olen jatkanut myös itsesyytöksiä - miten olen voinut olla niin idiootti, että en ole lähtenyt tutustumaan asioihin tarkemmin itse JO PALJON AIKAISEMMIN. Yksittäinen Atkins-kokeilukin olisi varmaan osoittanut minulle sen, että kuulun aineenvaihdunnaltani selkeästi sellaiseen tyyppiin, jolle vähärasvainen, hiilihydraattipitoinen ruokavalio ei todellakaan ole paras vaihtoehto painonhallinnan kannalta. Olin vain niin ravitsemussuositusten läpikotaisin pelottelema, että en uskaltanut lähteä moiselle tappajadieetille silloin, kun se edellisen kerran oli muodissa...