karppaus.infon arkistoitu foorumi

uikun uikun

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Ouuii, Huiii, Uiiiii!

Nyt mä näkisin että ollaan asian ytimessä.

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Back to basic!!!!

Komppaan elsiä näissä kysymyksissä. MINÄ VAAN KYSYN.

Ja minä vastaan: Koska kukaan ei rahoita.

Mikä lääkefirma lähtisi rahoittamaan lääkkeetöntä tutkimusta? Suomessakin tutkimuspuolella iso osa rahoituksesta tulee muualta kuin valtion varoista. Valitettavasti.

Lueskelin oikein ajatuksella tämän ketjun, jonka Kutri aloitti reilu vuosi sitten. Low-carb-buumi on meillä tällä hetkellä suurempi kuin vuosi sitten. Mutta mitään "läpimurtoa" ei ole vielä tapahtunut, edistystä kylläkin.

Kutri puhuu tuossa kirjoituksessaan ihan asiaakin:



Eli niinkuin tiedämme: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. On ihmisiä, joille low-carb sopii, he voivat hyvin ja laihtuvat ja ylläpitävät painonsa laihdutusvaiheen jälkeen. On taas heitä, joille low-fat on parempi, koska heille rasvaiset ruuat aiheuttavat esimerkiksi pahoinvointia sekä suoranaista inhoa ko. ruokavaliota kohtaan ja taas runsaatkaan hiilihydraatit eivät heiluttele heidän verensokeriaan holtittomasti. Ja sitten on tuo välimuoto - zonettajat, montit ja muut hyväkarpit. He voivat parhaiten omallaan.

On myös ihmisiä, joita ruokavalio ei kiinnosta niin paljon kuin meitä hulluja hörhöjä. Elämässä todella kun on niin paljon muutakin kuin terveellinen ruoka. Siksi millään konstilla emme onnistu "laihduttamaan koko kansakuntaa". Osa viis veisaa mikä olisi itselle terveellistä, vaan syö vain sitä mikä maistuu tai millä nopeimmin tankkaa itsensä.

Mutta antamalla avaimet, eli jos virallisterveellinen taho edes hyväksyisi nämä ihmisten aineenvaihdunnalliset erilaisuudet, niin se jo olisi askel eteenpäin. Se ainakin saisi meidät hiilariherkät pois rypemästä itsesäälin suosta.

Niinkuin monesti olen todennut: ei ole olemassa huonoa itsekuria - on vain vääränlaista ruokaa.

Näemmeköhän koskaan tuota "avainten luovutus"-päivää?

Mä olen tässä asiassa kyllä eri mieltä kanssasi. Kyllä mulla ainakin vaatii itsekuria olla syömättä liikaa, eikä kyse ole vääränlaisesta ruoasta.

Tai ehkä ruoka on sillä tavalla väärää, että se on niin hyvää, että sitä mieluusti vetäisi yli tarpeensa.

Eli joudun kyllä pitämään suitsia tiukalla, että syöminen pysähtyisi siihen mitä nälän tyydyttyminen oikeasti vaatii.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Muista ne kuolaimet kanssa!

Tässä langassa näköjään vain komppaan jo sanottua. Tällä kertaa sekä Nistiä että Einomiestä - Einomiestä nimenomaan Nistin kirjoituksen maksiimilauseen (mietelauseen, aforismin) suhteen. Muutoin Nist kirjoitti viisaasti.

Pitää keksiä joku sivuvaikutukseton kemikaali, jotta saataisiin liiat ruokahalut pois ihan kaikilta. Toistaiseksi meidän, jotka liian hyvän ruokahalun olemme ristiksemme saaneet (tai joiden ahistuksia syömistapahtuma helpottaa, tai joiden kylläisyyssignaali ei toimi, olipa syy mikä tahansa), on tunnustettava että ruokavaliosta riippumatta itsekuria vaaditaan pelkkään painonhallintaan.

Edellä siis Perenna.

Perenna ja Einomies: Jäin funtsimaan tätä omaa "aforismiani". Ehkäpä se soveltuukin vain meidän hiilariherkkien suuhun? Einomies käsittääkseni ei ole koskaan kärsinyt verensokerivuoristoradasta (korjaa, jos olen väärässä. Muistan vain sinun kertoneesi tästä täällä taannoin?), Perennasta en tiedä.

Eli ehkäpä voisin korjata aforismiani: "hiilariherkillä ei ole olemassa huonoa itsekuria - on vain väärää ruokaa".

Juurikin näin olen kertonut ja se myös paikkansa pitää. Tästä syystä minkäänlaista varsinaista repsahtamisenpelkoa ei ole, paitsi juuri niin, että ihan sallittuja aineksia tulee vedettyä älyttömästi liikaa.

Mun ongelmani onkin aina ollut se, että ruokaa on tullut turhan helposti honattua enemmän kuin nälkä olisi vaatinut. Ja sen kurissapitämistä tässä harjoitellaan vieläkin. Tässä varmaan auttaisi se seikka, jota iät kaiket on jokapuolella toitotettu, että pitäisi syödä riittävän hitaasti, jotta pää ehtii tajuta, että maha on jo "täynnä" ja nälkä poissa.


Hyvä muutos. Noin se on varmasti täsmällinen.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Tarina tosielämästä: Perennan perhe istuu aterialla, ruoka maistuu. Kesken kaiken puhelin soi, ja Perenna menee puhelimeen. Juuttuu sinne varttitunniksi. Kun palaa pöytään, ei enää kykenekään syömään sitä mitä lautasella on koska on ihan täynnä, vaikka puhelimeen lähtiessä nälkä vielä kurni ja oikein harmitti kun piti keskeyttää nälkäänsä syömisen tuoma ihana tyydytys.

(En tiedä omia vuoristoratojani. Ei mulla ole koskaan ollut heikotuksen tunnetta tai sellaista että pitää päästä syömään just nyt tai kuolen. Toisaalta ärtyisyyttä on ollut havaittavissa, mutta kun olen peruskiukkuinen, sen syytä on vaikea osoittaa täsmällisesti. Makeanhimo kyllä on vaivannut ja vaivaa, vaikken olisi kasviksia kummempia hiilareita syönyt pitkään aikaan. ERityisesti tukevan aterian jälkeen välittömästi tulee hiukaiseva makeanhimo, joka menee parin tunnin kuluttua ohi.)

_________________
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Mielenkiintoinen ennustus.

Onkohan se buumi jo tullut vai kenties jo ohi? Ainakaan lowcarb-tuotteita ei kaupoissa merkittävästi näy.

Eipä oikein buumista voi vielä puhua, vaikka julkisuudessa onkin yhä enemmän irrallisia karppausta käsitteleviä juttuja ja kirjoja ilmestyy silloin tällöin. Saattaa se todellinen buumikin tulla, vaikka mieluiten näkisin kehityksen etenevän ruohonjuuritasolla vielä vuosia.

Näen Kutrin ennustuksessa annoksen realismia. Aivan takuulla on niitäkin, jotka karppaavat laihtuakseen ja palaavat sitten entiseen ruokavalioonsa tai ainakin hyvin lähelle sitä. Luulen kuitenkin, että pysyvästi karppaamaan siirtyneiden määrä kasvaa vielä vuosia. Muotidieettiä on helppo vaihtaa, mutta hyvästä ja terveellisestä ruokavaliosta harva luopuu noin vain.

_________________
Hyväkarppaava harrastelija.

Samoin minä. Ei voida olettaa, että koko väestö aloittaisi kollektiivisen loukarppauksen - oli muotia tai ei. Jotkut innostuu, joidenkin innostus lopahtaa. Joku innostuu niin, että touhu jää tavaksi. Vähän sama kuin loufättäys. Moni innostuu, monen into lopahtaa, mutta oikeasti on olemassa myös niitä, joille touhu sopii ja jotka pysyy touhussa loppuelämän.

Oleellistahan on se, että ei ajattele laihtumista "kuurina", vaan muuttaa elämäntapansa pysyvästi, oli se tapa sitten ihan mikä tahansa, pääasia, että omasta mielestä sitä tapaa on helppo ja mukava noudattaa.

Kokonaista kansakuntaa on vaikea saada noudattamaan pelkkää loufättiä tai pelkkää loukarppia. Tässä just on tämä avain. Silloin kun tajutaan, että on monia tapoja - monta tietä Roomaan, niin ollaan oikeilla linjoilla. Kun ne kaikki tiet hyväksytään ja kaikki tavat on yhtä oikein - sitten alkaa kokonainen kansakuntakin laihtua.

Saapa nähdä. Ihmeen suuri osa kansasta on saatu loufättäämään vuosikymmenksi. Eikä edes vain Suomessa. Ja näin kävi, vaikka siitä tulee useimmille paljon huonompi olo kuin hiilarirajoituksista...

No kyllä tämä kansa on saatu loufättäämään melkoisen tehokkaasti, eilen sain kaupassa eläkeläismummolta kauhistuneita katseita osakseni kermaa (kuohu) ostaessani, täti osti itselleen 5%-ruokakermaa. Loufätti on valitettavasti tullut jäädäkseen, kevytkermaviileineen, -majoneeseineen ja rasvattomine jogurtteineen.

Loukarppi ei varmaan saa kansan syviä rivejä taakseen, sillä sen verran pahasti "tapporuokavaliosta" on peloteltu eri tahoilta. Eilen viimeksi luin lehdestä kuinka "kova" eläinrasva tappaa ja kanamunia ei saa syödä, jos on kolesteroliongelmia, vaikka ruuan kolesterolin vaikutusta veren kolesteroliin ei ole voitu osoittaa (tämä siis sanottiin jutussa ja silti käskettiin rajoittaa kananmunien syömistä).