Eikös sinne lähikauppaankin nykyisin kiiruhdeta autolla?
Toki kuljetus maksaa aina. Mutta sitä enemmän, mitä kauempaa (ja useammin ja pienempiä eria) haetaan. Eikäpä juuri kenelläkään meistä ole ole enää "lähikauppaa" - jonne sinnekin joku ne ruoat ensin kuljettaa... Vai onko niin että jos sitä ei näe, niin siitä ei tarvitse välittää?
Mitä tulee Italiaan, niin maan pohjoisosissa käytetään possunihraa ja voita kuulemma siksi "ettei oliivi kasva enää näin pohjoisessa, mutta lehmä onneksi kasvaa". Eikä sielläkään parsa ollut ennen jokakuinen ruoka...
******************
Hooverille, lähiruoasta:
Olen varma, että se virallinen määritelmä on jotain ihan muuta, mutta tässä on oma puolivillainen ja enemmän kuin vähän ekoilun värittämä lista. En ole aktiivinen metsänkävijä enkä puutarhanhoitaja, vaan työssä käyvä kaupunkilainen, mikä vaikuttanee asiaan. Ja kumma kyllä: mitä enemmän etsin, sitä enemmän olen löytänyt
No, sen lisäksi ostan toki paljon.
0) Ensinnäkin yritän hyödyntään sen, mikä löytyy "matkan varrelta" eli pihalta tai naapurustosta tai kavereilta, tai minkä voin ikkunalla kasvattaa itse sen suuremmitta ongelmitta ja lisämaksuitta (kausiomenoita, pikkuisen marjoja, yrttejä, kausikurpitsoita, suppilovahveroita, ikkunalautaituja, versoja). Tämä on kaloreissa mitätön määrä, mutta hivenissä ilmeisesti merkittävä, varsinkin talvella. Sitten
1) Kaupassa tuorepuolella suosin niitä joita toisaalta voisi kasvattaa Suomen ilmastossa ilman kovin suurta energialisämaksua kyseisenä ajankohtana ja toisaalta sellaisia, joiden säilytykseen tai varastointiin kuluu mahdollisimman niukasti lisäenergiaa
(eli suomeksi: kurkku, tomaatti ja kukkakaali ovat meillä satokauden tavaraa ja vihannespakasteet harvinaisia; niiden sijaan käytän kotikasvatusten lisänä porkkanoita ym juureksia, kaalia, sipulia, puolukkaa ynnä usein myös suola- ja etikkasäilykkeitä)
2) käytännön valinnoissa kahden samankaltaisen tuotteen välillä hintaa ei toki voi kokonaan unohtaa, mutta kuljetus ja säilytys (ynnä niiden pakottamat suoja- ja lisäaineet) vaikuttavat, niin että vaikkapa omenoissa järjestys taitaa olla (luomun tms sijaan) suomalainen omena <-- puolalainen omena <-- italialainen omena <-- argentiinalainen omena.
3) Ja sitten valintakriteereissä on jotain sellaista kuin että
....a) jalostamattomia raaka-aineita (munat, rehut, lihat, jne) mieluiten tuoreena ja läheltä, syystä että silloin niitä ei ole käsitelty kovin pitkään säilyviksi - eli köyhemmiksi. Sama kriteeri pätee moniin suomalaisiin perusjalosteisiin (voi, juusto, makkarat, maitotuotteet): yritän hankkia ne mahdollisimman lyhyllä säilyvyyksillä ja lisäaineilla
....b) ruoka-aineita joiden säilytys ja kuljetus on halpaa, mutta jotka voi siitä huolimatta herättää eloon kotioloissa. Tällaisia ovat mm jyvät, siemenet ja pavut, jotka kaukaisesta alkuperästään huolimatta ovat halpoja kuljettaa ja jotka saa kotona tehtyä tuoreruoaksi - mikä tarkoittaa että niiden hivenien ja vitamiinien kotimaisuusaste kasvaa kerralla merkittäväksi
....c) luksustuotteita, joita täältä ei saa (mausteita, kahvia, teetä, kaakaota, poroa, suolapähkinöitä, erikoisuuksia juhliin) - ja joiden kuljetus ja säilytys ei vaadi erityisen paljoa myöskään jakeluketjulta (siis mieluummin normaalilämmössä säilyviä kuivatuotteita)
Toki maku ratkaisee kanssa paljon - mutta se kulkee aika hyvin käsi kädessä noiden muiden kriteerien kanssa, kumma kyllä?
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
