ape kirjoitti:
Eipä siis ihme että hiilarit ovat huume! Muinaisilla esi-isillämme ei ollut (30000v sitten) niin paljoa hiiliksiä käytössä ja kaikki mahdollinen hiilari olisi tarvittu varastorasvan keräämiseen huonoja metsästysaikoja varten, mutta hiilaria aina ei ollut ihmeemmin, joten monet kuoli nälkään...
Miksi muuten kroppa ei tuona aikana oppinut keräämään rasvaa varastoon ilman hiilarien avittavaa vaikutusta, jos sillä olisi selkää etua hengissä pysymisen kanssa?
Olimmeko kuin puusta pudonneeita oudossa maailmassa ja tottuneet keräämään banaanitertun ja pospismaan mangoja päivästä toiseen, mutta emme yhtäkkiä pitkine kömpelöine raajoineen pystyneetkään siihen? Eli elimme pienen ajanjakson optimaalisessa karpismissa (luolamieselämä) mutta sitten se päätyi sivilisaation syntyyn.

Täällä taistelutantereella unohtaa, että ihan perusjututkin pitää joka kerta muistaa mainita.
Ei kuole kukaan nälkään ilman hiilaria. Sen tarve on nolla. Ja kroppa osaa kyllä kerätä vararasvaa ilmankin, jos vain ravintoa on riittävästi. Nostaahan proteiinitkin insuliinitasoja. Silloin, kun on hiilaria poltettavaksi, voi varastoida mukavasti ylijäämähiilarin ja samalla syötyä rasvaa. Mutta satokausi on rajallinen ja ei vain ole meille luontaista käyttää jatkuvaan energiantarpeeseen sokeria ja tärkkelystä. Sitä on ollut kuitenkin niin vähän, että sen käytön rajoittamiseen edes ei ole syntynyt mekanismia - siitä ei lähde nälkä.
Ja siihen sokeriin voi jäädä koukkuun. Siitä löytyy tällä palstalla paljon kirjoituksia.
Viimeistä kappaletta on vaikea kommentoida, koska ei pointti minulle oikein auennut. Riippumatta siitä, mikä lasketaan sivilisaation syntyajaksi, on tämän teollisella kovetetulla rasvalla kyllästetyn tärkkelyksen suositteleminen pääasialliseksi ravinnoksemme viime vuosisadan peruja. Ja Suomessa sen hypettäminen terveysruoaksi, jota pitää saada "yhdeksän palaa päivässä" oikein reseptillä ja perunat päälle, vasta muutaman viime vuosikymmene takaa.