karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tultiinko me nyt siihen tulokseen että mitään ei voi syödä?

Uskon kuitenkin, että jos haluaa ruokaostoksillaan ihan oikeasti vaikuttaa, niin sianlihan ostamatta jättäminen on ekologisesti parempi vaihtoehto kuin sen ostaminen.

Missäköhän on muuten lähin sikala?

Uskon kuitenkin, että jos haluaa ruokaostoksillaan ihan oikeasti vaikuttaa, niin sianlihan ostamatta jättäminen on ekologisesti parempi vaihtoehto kuin sen ostaminen.

Mieheni ihastui vallan nähtyään, missä oloissa tanskalaiset siat kasvavat. Elelevät puoli vapaina, tonkivat maata, avoimia sikalamökkejä mennä lepäämään kun ramasee, syövät rehua ja villikasvillisuutta sekaisin.

Mieheni ihastui vallan nähtyään, missä oloissa tanskalaiset siat kasvavat. Elelevät puoli vapaina, tonkivat maata, avoimia sikalamökkejä mennä lepäämään kun ramasee, syövät rehua ja villikasvillisuutta sekaisin. Tiedä sitten oliko luomua, mutta tämmöisten sikaloiden määrä radan varressa häkellytti, ja tanskalaisethan sitä paitsi ostavat paljon luomua.

Olisi ilo syödä tuollaisia possuja vaikka Tanskasta (jonka lasken vielä lähialueeksi)...

Jatketaan nyt vielä niistä tuontitavaroista. Luuletteko tosissanne
- että tanskalaisen lihantuottajan kannattaisi myydä parhaansa suomalaiselle, joka näkee vain hinnan? Kun puhutaan tuotteesta, jonka omassa maassa arvostetaan ja tunnetaan myös laatu
- että kreetalainen myisi parhaan oliviiöljynsä suomalaiselle, joka näkee vain hinnan? Kun puhutaan tuotteesta, jonka omassa maassa arvostetaan ja tunnetaan myös laatu
- että suomalainen myisi parhaat marjansa suomalaiselle?

Minä uskon vain tuohon viimeiseen - mutta noin kävi vahingossa ja se koituu tuottajan tappioksi. Kun hän kerran ei saanut myytyä laatutavaraa laatua arvostavalle...

Jos katsoo vain hintaa saa yleensä juuri sitä mitä tilaa. Näin on Suomessa, jossa naudanpaisti on naudanpaisti, kunkku on kinkku ja porkkana porkkana, laadusta ja tuottajasta riippumatta. Mutta lähituotetussa ruoassa löytyy silti vahingossa joskus laatuakin, koska kerran osa paremmille markkinoille tarkoitetusta (tai huonosti markkinoidusta) laatutavarasta jää lähikaupan hyllylle... Tuontitavarassa näin käy erittäin harvoin - tai vain hyvin, hyvin kallilla.

Mitä lähiruoka on?

Yhden määritelmän mukaan lähiruokaa on kaikki ruoka, joka on kasvanut sillä alueella, minkä voi nähdä oman kyläkirkon tornista. Maa- ja metsätalousministeriön lähiruokatyöryhmän mukaan lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia ja näin edistää aluetaloutta ja työllisyyttä. Maantieteellistä aluetta ei tarvitse rajata kovin ahtaasti. Se voi olla kunta, maakunta tai talousalue.

Lähiruoan tuotannossa käytetään mahdollisimman tarkkaan talousalueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Karjan rehu kasvatetaan pääosin omalla pellolla ja jatkojalostajat käyttävät raaka-aineenaan oman alueen tuotteita. Lähiruoka kulutetaan omalla talousalueella joko joukkoruokailun, vähittäiskaupan tai suoramyynnin välityksellä.

Lähiruoan tuotannossa käytetään kestäviä menetelmiä raaka-aineen tuotannosta kuljetukseen ja kauppaan. Ruoka tuotetaan ympäristöä kunnioittavalla tavalla ja luonnonvaroja säästäen. Ylipakkaamista ja turhia kuljetuksia vältetään. Lähiruoka suosii myös vuodenaikojen sesonkeja ja hyödyntää alueellista ruokaperinnettä.

Mitä on lähiruoka?

Lähiruoalle on monta määritelmää. Luonnollisesti se viittaa lähellä tuotettuun ja kulutettuun ruokaan. Lähiruoka ei ole sama asia kuin luomuruoka, vaikka näitä käsitteitä usein käytetäänkin yhdessä. Maa- ja metsätalousministeriön asettama Lähiruoka -työryhmä määritteli vuonna 2000 lähiruoan olevan "ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä". Alue voi olla esim. kunta, maakunta tai talousalue. Lähiruoan piirteisiin kuuluu, että se vastaa oman alueensa kuluttajien toiveisiin ja tarpeisiin, ja sen markkinat ovat alueelliset. Sen tuotannossa käytetään mahdollisimman paljon oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruoan tuotannossa käytetään kestäviä menetelmiä kaikissa vaiheissa, ja se täyttää myös kaikki elintarvikkeiden lakisääteiset vaatimukset.

Lähiruoan positiivisia ympäristövaikutuksia on, että sen kuljetusmatkat ovat lyhyitä. Kuluttajan on helpompi jäljittää ruoan alkuperä ja saada takeet sen turvallisuudesta kuin tavallisen kaupan hyllyiltä löytyvän ruoan kohdalla. Erilaiset ruokaskandaalit viime vuosina ovat nostaneet entisestään kuluttajien kiinnostusta ruoan turvallisuutta ja terveellisyyttä kohtaan. Ruokapiiritoiminta on yksi esimerkki lähiruoan käyttömahdollisuuksista, koska ruokapiirit tilaavat tuotteensa yleensä lähiseudun viljelijöiltä. Lähiruoan tuottaminen ja jalostaminen voi olla myös varteenotettava toimeentulon lähde maanviljelijöille, jotka eivät pysty kasvattamaan tilakokoa ja pysymään kilpailukykyisinä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan vaatimusten takia.

Tuohon olisi kiva saada kalorivertailu mukaan. Ranskasta on jänniä tutkimuksia (löytyy Harjun blogista) joiden mukaan tulotaso korreloi suoraan ruoan energiatiheyteen, eli varakkaammat ostavat enemmän kasviksia, joissa vähemmän energiaa -ja ovat hoikempia ja terveempiä. Tähän kun lisää, että ranskalaisten ostovoima on käsittääkseni suomalaisia korkeampi, vahvistuu tulos, että ruokaan panostetaan enemmän kuin Suomessa.

Ranskan kotitalouksien menot (pdf-tiedosto), sivun 10 viimeinen kappale: ruoka ja alkoholittomat juomat 14,4 % menoista. Suomen vastaava on 13,2 % menoista (linkki kolmannessa viestissä ylöspäin). En tiedä onko tuo 1,2 prosenttiyksikön ero maiden välillä tilastollisesti merkitsevä? Voiko sen perusteella päätellä yhtään mitään?