Anonymous kirjoitti:
dorinda kirjoitti:
Mulle on ainakin ihan sama syönkö muodikkaasti vai en, kunhan voin hyvin

Joskus vaan toivoisi, että ihmiset ajattelisivat lyhyen tähtäimen mahdollisesten hyötyjen (laihtuminen) ohella myös pitkäaikaisvaikutuksia. Siinä ne vähähiilihydraattisten ruokavalioiden riskit ovat.
Olen karpannut neljä vuotta, ekan kerran v.92 ja painoo lähti kymmenen kiloo...olo oli aina energinen ja hyvä...
Elämässä sattuneiden tosi rajujen vaikeuksien seurauksena masennuslääkitys (psykoottistasoseen depressioon)...lääkitys lopetettu vuosi sitten...karppauksen avulla (osittain)..
uudelleen alotin karppauksen, kun painoo oli kertynyt parikymmentä lisäkiloo, sormissa nivelrikkoja, nivelkipuja käsissä ja jaloissa, korkea kolesterooli (8.9) jne...
Nivelkivut hävinneet, rikkojen eteneminen pysähtynyt, kolesterooli laskenut 5:9:ään (HDL 3.3) ja trg 0.28

Syömällä voita, kermaa, munia pekonii...
Mun makroravinnejakautuma on 70% rasvaa, 25% proteiinii ja 5% hiilareita...
Että eipä hullumpaa elämänmenoo, painokin kun on alkanut laskea
En vaihtais takasin

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!