karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mihin perustuu käsityksesi, että Diabetesliitto olisi väärässä. Ja mihin sinun käsityksesi?

Mitä virheitä on seuraavassa?

Saat riittävästi ravintokuituja, kun syöt runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä täysjyväviljatuotteita. Ravintokuitu tasoittaa aterianjälkeistä verensokerin nousua. Runsaasti kuitua sisältävä ruoka vaikuttaa edullisesti myös veren rasvoihin ja pitää yllä suoliston terveyttä.

_________________
Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Se jenkkien diabetesliition asiantuntijan ja "ison pällikön" haastattelu oli aika jännä... (löytyy foorumilta)

Pitääkö?

_________________
Olo on kuin omenalla, posket punaisina ja siemenet sisällä

Oletko ikinä tutkinut niitä tuotteita, mitä myydään Suomessa "täysjyväviljatuotteina"? Eipäs tarvitse näköjään kuin yksi
pikkurilli täysjyvä koko taikinassa, jotta voi myydä niitä täysjyvätuotteina.

Minä taas haluan tietää, että miksi minun pitäis syödä leipää ylipäätänsä,
kun saan riittävästi kuitua kasviksista (esim. artisokista, joissa on 6,45
g kuitua 120 g artisokkaa (josta saa 13,42 g hiilareita), kun taas esim. 100 g VAASAN TÄYSHYVÄT Täysjyvävehnä täysjyvävehnäviipaleissa on vastaavasti: Hiilihydraatteja 46 g Ravintokuitua 4.6 g
(http://www.vaasan.com/public/fi/01_tuot ... view=13742))?

-yupik

Kuiduista:
En ole nähnyt yhtäkään laajaa epidemiologista tutkimusta, jossa liukenemattoman kuidun olisi näytetty auttavan juuri mihinkään. Riittävä MUFA, liukoiset kuidut, vihannekset ja riittävä valkuainen ovat antaneet merkittäviä tuloksia. Mutta liukenematon kuitu, jota noissa viljoissa ensisijaisesti on ei auta syöpään (ei edes paksunsuolensyöpään), ei diabtekseen, ei sydäntauteihin... Tai ei ihan; yksi ryhmä tällaisen syy-yhteyden löysi - ja se oli tietysti suomalainen - mutta selvästi muita lyhemmällä tutkimusajalla ja koehenkiläömäärällä. Ja tätä tutkimusta jo kommentoitiin yhden ison tiedelehden pääkirjoituksessa (nyt en muista, oliko kyseessä JAMA vai BJM vai NEJM, kun ei ole lähde vieressä). Ja sitä kommentoitiin juuri, koska sen tulokset olivat ristiriidassa kaikkien muiden kanssa...

Sen sijaan vähähiilihydraattinen on auttanut low-fattiä paremmin mm. diabetekseen, HDL- ja trigly-tasojen normalisointiin. Onhan se tietysti iso sääli, ettei Suomen diabetesliiton tietojen mukaan Suomessa ollut ainakaan vielä viime vuona yhtäkään vertailututkimusta low-carb. vs. virallinen (tarkistin silloin), mutta sille nyt ei vaan voi mitään. Muualla ovat tehneet. Ja karppi pessyt kuidukkaan low-fatin joka kerta.

Jos ruis olisi niin hyvää kuin mitä väitetään, Suomi ei toden totta olisi maailman johtavia maita 2-diabetesepidemian leviämisessä.

Mahdoimmeko saada tänne taas sellaisen keskustelijan, joka vetoaa lähinnä vain 80-luvun suomalaisten asiantuntijoiden sanaa, ei kokeisiin? Sinänsä minulla ei ole mitään suomalaista tutkimusta vastaan: olen jo vuosia kysellyt tuloksia kokeesta, jolla 2-diabeetikko on leivällä saatu takaisin pillereistä omaan insuliiniin. Ja jostain kumman syystä näiden löytyminen on ollut todella tuskallista. Olisikohan Markulla tiedossa tällaisia? Voin vastalahjaksi palauttaa linkin siihen Uppsalan kokeeseen, jossa vähähiilihydraattinen oli lievästi sanoen aika hyvä

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kiitos, kyllä me täällä osaamme avata linkit ja lukeakin. On vaan nuo diabetesliiton sivut niin tavattoman surullista luettavaa.

Niitä täysjyväviljan kuituja tarvitaan "tasoittamaan aterianjälkeistä verensokerin nousua", jonka liian nopean nousun aiheuttaa samainen vilja.

Tulee mieleen vanhat suomalaiset kansansadut. Toisesta päästä mattoa leikataan ja toiseen päähän mattoa se pala sitten ommellaan.

Els jo tuossa kirjoittikin kuiduista. Suosikkiaiheeni. Kovasti kiinnostaisi tietää miten viljan kuidut pitää yllä suolen terveyttä. Varsinkaan ärtyneen suolen. Mielestäni yhtä hyvin kuin raapiminen ärtyneen ihon, tai ihon yleensä, terveyttä. Hyvät luonnonrasvat ravinnossa sen sijaan pitävät huolen sekä suolen, että ihon kunnosta.

Vähän uudempia tietolähteitä kannattaisi käyttää kuin 25-vuotta vanhat TV-ohjelmat.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Nyt pieni hiljanen hetki ja oikeen ajatuksella pohtikaa tätä. Missä muussa maassa syödään niin paljon ruista kuin Suomessa?

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Olkaamme lempeitä Markulle. Hän toki tietää paljon kakkostyypin diabeteksestä. Mutta valitettavasti hänellä se juju, miksi kuituja diabeetikoille suositellaan, on himppasen hämärän peitossa. Eli toki kun ollaan ylähiilareilla, on tärkeää, että hiilarit imeytyvät hitaasti. Kakkostyypin diabeetikkojen virallisterveelliset ohjeet kun vielä paradoksaalisesti ovat niin kovin virallisterveellisiä: eli älyttömästi hiilareita ja älyttömän vähän rasvaa. Mitä siitä tuosta yhtälöstä voi muuta seurata kuin se, että hiilarit keikuttavat verensokereita, ellei niitä edes himppasen yritä tasata kuidukkailla mömmöillä.

Sen sijaan jos kakkostyypin diabeetikko popsisi vähintään hyväkarppia, riittävine rasvoineen, niin koko suolenraapimis-kuituja ei edes tarvitsisi ajatella.

Ai niinkuin "anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Ei sen mielestäni enää nykyisin pitäisi olla näin. Tietoa jo löytyy.

Mutta venäläisen sanonnan mukaan "musiikin tilaa se, joka maksaa laskun".
"Suomen suosituin" tässä tapauksessa.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Katselin eilen kirjaa Tero Kangas ym., Diabetes mellitus - Sokeritauti (painettu 1972). Luin siitä kappaleen "Miksi diabeetikko ei saa syödä sokeria". Vastaus oli selvää. Sokeri imeytyy elimistöön niin nopeasti, ettei diabeetikon vajavainen insuliinimäärä pysty sitä siirtämään soluihin. Sen sijaan viljan tärkkelys imeytyy elimistöön paljon hitaammin. Ainoa muutos nykypäivään on siinä, että vielä 1970-luvulla nuoruusiän diabeetikot ottivat yleensä vain 1-2 insuliinipistosta päivässä. Insuliinihoito oli keksitty vasta vuonna 1921 ja monet 1920-luvulla insuliinihoidon aloittaneet nuoruusiän diabeetikot olivat vielä elossa. 1980-luvun alussa kuitenkin todettiin, että vain harva heistä oli elänyt yli 50 vuotta sairastumisen ja insuliinihoidon aloittamisen jälkeen. Nykyisin nuoruusiän diabeetikot ottavat päivittäin ainakin 3-4 pistosta, jolloin veren glukoosiarvot pysyvät tasaisempina. Sokerin syöminenkin on jo sallitumpaa, jos muista ottaa sen jälkeen ylimääräisen pistokset.

Glekeemisestä indeksistä on löytänyt kirjasta mainintaa lainkaan. En löytänyt sitä myöskään 1990-luvulla painetusta Kodin suuresta lääkärikirjasta (Valitut Palat). Millaisten tutkimusten perusteella tällaiset indeksit on oikein määritetty?

Tero Kangas itse on nuoruusiän diabeetikko ja sisätautien erikoislääkäri. Diabeteksen hoidosta hänellä on jo lähes 50 vuoden omakohtainen kokemus. Hän lienee noudattanut kirjassaan suosittelemaa ruokavaliota. Hän teki 1990-luvun lopulla väitöskirjankin aiheesta Diabeetikkojen jalat. Siinä hän osoitti, miten vahingollisia ovat liian pienet kengät ovat jalkojen verenkierrolle. Diabetes vie usein jalan kuolioon, jolloin se on yleensä amputoitava. Kangas osoitti, että peräti 80 % amputoinneista olisi voitu välttää käyttämällä riittävän suuria kenkiä. Eräässä TV-ohjelmassa Kangas kertoi itse käyttäneensä ennen 41-42 numeron, nykyisin 43-44 numeron, kenkiä. Varpailla täytyy olla kengissä riittävästi liikkumatilaa, jotta niiden verenkierto olisi hyvä. Ei hiilihydraattien rajoittaminen ole tarpeellista, jos diabetes pysyy muuten tasapainossa.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

Kyllä minä nyt kaikella ystävyydellä suosittelen siirtymistä hivenen toisenlaisiin tietolähteisiin ja vaikkapa 2000 luvun kirjallisuuteen aiheesta.
Myös suosittelen ottamaan yhden suolen epiteelisolun, sen kalvot ja tarkistamaan miten se glukoosi sekä muutenkin ravinto kuljetetaan verenkiertoon, lähinnä maksan porttilaskimovereen ja rasvan osalta imusuoniverkostoon. Mutta olennaista on se suolen epiteelisolu ja sen kalvolla olevat siirtomekanismit jos haluaa päästä pois "huokos" ajattelusta toki, on siellä "vuotoakin" ja kaikenlaista moskaa pääsee "ohi" systeeminkin... ja sitten ihan "passivista aineen kulkemista.. (ihan vaan että suoli on "hiukan" mutkikkaampi aparaatti kuin yleensä sitä ajatellaan... taitaa olla mutkikkaimpia elimiämme.. )


Samaten kannattaa selvittää miten veren glukoosipitoisuutta säädetään. Maksan rooli, lihasten, rasvasolukon jne. Siellä löytyy solutasolla GLUT1 - GLUT5 joita ohjaillaan aika monilla tavoilla ja signalointi on lievästi sanoen "mielenkiintoinen". Myös lipogeneesi kannattaa samassa yhteydessä sisäistää. samoin glukoosi <---> glykogeeni mekanismi joka on ensisijainen nopea veren sokeripitoisuuden säätö ja on tiukassa kontrollissa signaaliparin glukagoni -- insuliini ollessa siinä pääroolissa (säädön lähtösignaaleina). Säätö on hiukan nerokkaampi kuin yhden lähtösignaalin ohjaama säätö. Tässä toinen signaali ajaa toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Insuliinista ei koskaan tule puhua yksin. (vaikka niin tehdäänkin koska on totuttu kaikessa lähtemään runsashiilihydraattisesta ei niin hyvin ihmislajille soveltuvasta ruuasta, ja koska säädön insuliinipuoli sillä ruualla nimenomaan vaurioituu ensisijaisesti)

Tällä lauseella "Ei hiilihydraattien rajoittaminen ole tarpeellista, jos diabetes pysyy muuten tasapainossa" jota Diabetesliiton jäsenmäärän kasvatuskampanja hokee päästään vielä jatkossakin uusiin jäsenmääräennätyksiin kunnes järki voittaa.

Markku, kun kerran koholla oleva verensokeri tiedetään elimistöä rappeuttavaksi, ja samalla korkea insulinipitoisuus tiedetään elimistölle, mm. niille verisuonille, haitalliseksi, niin miksi ihmeessä pitäisi syödä sokeria ja ja tärkkelystä ja sitten piikittää insuliinia perään? Tiedät kai, että hiilihydraatti ei ole elimistölle lainkaan tarpeellista saada ravinnosta, kun kroppa osaa valmistaa tarvittavan määrän itse lähinnä aminohapoista sekä rasvan glyserolirungosta, jolloin verensokeri pysyy erittäin tasaisena ja hyvällä tasolla, useimmilla kokonaan ilman lääkitystä?

Kerronko syyn? Se on elintarviketeollisuus ja lääketeollisuus.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Väitteesi ovat täysin perusteettomia. Tuskinpa monikaan satavuotiaaksi elännyt on noudattanut näin ankaraa ruokavaliota. En viitsi vastata useampaan kysymykseesi. Mahdotonta meidän lienee päästä asiassa yksimielisyyteen.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

Nyt sekoitat asioita keskenään. Toisten elimistö kykenee käsittelemään hiilihydraatteja paremmin. Jos kuitenkin henkilöllä on sairaus, lienee aiheellista ryhtyä sen vaatimiin toimenpiteisiin (ruokavalio, lääkitys, elämäntavat...).

Pitkään eläneiden historiasta ei koskaan löydy vain yhtä tekijää, joka vaikuttaisi, luulisi tämän asian ymmärtävän jokainen. Geenit, ruokavalio, elämäntavat....kaikilla on oma merkittävä roolinsa terveydessä ja hyvinvoinnissa.



mä en ainakaan leiki sun kanssa, kun et oo mun kanssa samaa mieltä

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Jos et Markku läytänyt tietoa GI:stä niin tämä artikkeli on aiheesta varsin kattava:

http://www.ajcn.org/cgi/reprint/76/1/5.pdf

En koe ruokavaliotani ankaraksi. Olen luopunut sokerin käytöstä jo 20 vuotta sitten lääkärin suosituksesta reaktiivseen hypoglykemiaan. Silti kärsin jatkuvista väsymyskohtauksista ja vatsaoireista, kunnes kolme vuotta sitten keksin lääkäri Antti Heikkilä kirjan innoittamana jättää myös viljan, perunan ja riisin pois/hyvin vähiin. Sitten osoittautui, että olen keliaakikko, joten viljan suhteen joudun oleman ehdoton, ja se on kieltämättä rajoittavaa. Mutta vaihtoehtoa ei ole. Kasviksia ja marjoja, hedelmiä syön joka päivä. Muita hiilarilähteitä kuten perunaa tai suklaata syön enemmän tai vähemmän satunnaisesti pieniä määriä.

Mutta olisi kiva kuulla, mitä tuossa edellä kirjoitin Markun mielestä väärin.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Ymmärrän, että vieraat asiat pelottavat, ankarana en missään nimessä ruokavaliota pitäisi. Syön tarpeeksi hyvää ruokaa ja nautin jokaisesta suupalasta. Mikään viljatuote/sokeri/tärkkelys ei tuota minulle niin suurta nautintoa, etteikö se olisi korvattavissa jollakin muulla herkullisella.

Esimerkki syömiset viime päiviltä:

päivä 1:

-100g rahka + 100g vadelmaa
-grillattu broilerinfile + grillattuja kasviksia (kesäkurpitsa, paprika, sipuli)
feta salaatti
-kahvi + tummaa suklaata (70%)
-pinaattikalapaistos + munamajoneesi kastike
salaatti
-kahvi + pähkinöitä

päivä2:

-2 palaa lehtileipää + munavoita + maksamakkaraa, kahvi
-jauhelihakastike (punaviinipohjainen, hyvin maustettu), juustoraaste, salaatti
-grillistä vartaat (kasviksia, krakovan makkaraa, bratvurstia, juustonakkia), salaatti
-kahvi + pieni lasi likööriä

Jos Markku elät luulossa, että hiilihydraatti tietoinen ruokavalio on ankaraa kärsimystä, olet pahasti väärässä. Listasin syömisiäni tähän vain, koska epäilen, että et ihan käsitä mistä tässä jutussa on kyse. Etkä ilmeisesti juurikaan ole keskittynyt lukemaan ja ymmärtämään asioita, muuten tietäisit varmasti jo tämänkin ruokavalion perusteet ja taustat.

Edit: unohdin mainita, että muuten todella pahasti heittelehtivät verensokerit pysyvät aivan tasaisina = ei oireita

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Samoin minulla, tasaisena pysyvä verensokeri on parantanut uskomattomasti elämänlaatuani, jopa muuttanut minäkuvaani.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Vähän samansuuntaista, kuvittelin olevani temperamenttinen kiukkupussi, olen huomannut olevani lähinnä temperamenttinen. Turhat kiukuttelut on radikaalisti vähentyneet Tämän havaitsi ensimmäisenä avokki

Kyllä henkilökohtaisilla ihmiskokeilla tehdyt havainnot vain kummasti vakuuttaa oman päänupin lisäksi lähipiirin

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Tässä on muuten yksi hyvä tapa saada omaiset omalle puolelle
tässä asiassa. Mieheni huomasi kuinka paljon ei-kiukkuinen olen,
kun syön säännöllisesti ja vältän turhia hiilareita. Pistäähän tuo nykyään
kiltisti suklaansa pois, kun ei halua, että otan sitä, koska siitä seuraa
vain kiukkupuska.

-yupik