karppaus.infon arkistoitu foorumi

Normaalia alakarppiruokaa on helppo tehdä ilman reseptejä. Tai helppo muuntaa reseptit alakarpiksi. Leipominen on vaikeampaa ilman ohjeita. Siksi on hyvä, että niitä sinne kertyy. Luen ohjeita, vaikka en ole yhtään leipomusta vuosiin tehnyt. Kaapissa on pari kuukautta ollut iso pussi mantelijauhoja, kookosjauhoja ja kookoshiutaleita. Aikomuksena on kokeilla niitä kookoskeksejä ensimmäiseksi. Ei minusta yllä mainituista aineista tehtyjä leipomuksia pidä nimittää hiilariherkkujen korvikkeiksi. Esim soijajauhoihin tai leseleipiin en koskisi, mutta manteli ja kookos ovat terveellisiä, eivätkä mitään korvikkeita.

Kunhan saan "Eat Fat Lose Fat" luettua niin alan sitten pommittaa reseptiosastoa Enigin "Everyday Gourmet" kookosresepteillä kuten: "Coconut shrimp cakes", "Coconut mushroom soup", "Coconut eggplant fritters" jne

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Mitenkäs jenni nyt tuolla tavalla hiiltyi.

Itse olen kyllä tässä asiassa (kaikki viestit luettuani) Marilynin kanssa samaa mieltä.
Sanot jenni ymmärtäväsi sen että vaikka reseptit ovatkin (ilmeisesti, en ole asiaa tarkkaillut) leivonnaispainotteisia niin ei se tarkoita sitä että joku sellaisia söisi valtavasti, ja sanot ettei ruokapäiväkirjoilla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Mielestäni niillä nimenomaan on paljonkin tekemistä asian kanssa.

Aloitusviestissäsi mielestäni annat sellaisen kuvan että nimenomaan päivittelet herkkujen määrää mitä ihmiset syövät. -vaikka heidän nimenomaan pitäisi päästä sellaisesta eroon.
Jos olen väärässä eikä tuo ollut tarkoituksesi niin sitten en ymmärrä pointtiasi.

"Lapset lapset....tsoh" Mää vaan ihmettelen. Minusta hiiltymisen syy ei löydy viestien sanoista eikä kirjaimista. "Totuus on tuolla jossan....." lainatakseni erästä edesmennyttä sarjaa. Mutta eihän oikeestikaan kaikki päivät ole yhtä mukavia. Minkäänlaista ärsykettä en löydä marilynin sanoista. En kyllä jenninkään aloituksesta. Mutta, ihimisiä me ollaan ja tekstien lisänä meillä on omat viitekehyksemme jonne milloin mkitenkin kytkemme lukemaamme ja josta miten milloinkin kumpuaa kirjoittamamme. Jotenkin toivoisi että vaikka oltaisiin eri mieltäkin asioista niin diplomatia olis ihan mukava säilyä. Joskus tulee mieli kurjaksi kun sivustakin seuraa. Mun mielestä täälläKIn on hyvä muistaa etä jokaisen nimen takana on ihminen. Jotta sellaaasta....

No niin, tässä olen papan kanssa itse asiassa samaa mieltä. Ja monessa suhteessa myös marilynin ja puuttimen...

Jenny: kaikilla karpeilla ei ole sokerivieroitusoireita. Ja vaikka en itse makeustusaineista pidäkään, eivät ne harvoin ja juhlissa käytettyna liene ongelma? Kyllä ruoka on kai sentään elämää varten eikä toisinpäin? Se toki on totta, että mitä paremmin oppii tekemään hyvää ja maittavaa pääruokaa, sitä vähemmän tarvitsee lohdukkeita. Mutta maistuvan ja monipuolisen karppiruoan tekeminen on taitolaji sinänsä. Ja kun ohjeita ja kikkoja on nykymaailmassa vielä kovin harvassa...

Neuvojaksi minusta ei silti ole, koska tällä alle 100 gramman linjalla ilman tärkkelyslähteitä ruokaan mahtuu yllättäen melkein vaikka mitä. Siksi minulla on varaa jopa niihin taateleihin tai sokeritilkkaan (mieluummin toki tokaijissa) jälkiruoaksi.

Mutta en pyri täydelliseen terveysruokaan (minusta se on silloin tällöin kuultanut jennyn puheissa; sinähän haluat optimaalisen hyvää, puhdasta ja ekologista ruokaa?). Minulle riittää ihan hyvin, että olen nykyisin terve...

terv els

Minä kyllä ihmettelin vähän aikaa sitten ihan samaa kuin jennikin...eli miksi leivonta- ja makeisreseptit näyttelivät niin suurta osaa reseptiosoissa. Minusta ennen ei ollut niin...

Enkä ota kantaa siihen kuinka tai miten paljon herkkuja kannattaa/ei kannata syödä. Kukin tyylillään. Itsekin tein tosi hyvää juustokakkua (ilman makeutusainetta tosin)- ja se oli elämäni ensimmäinen itse leipomani juustokakku;) Ehkä syynä on se, etten koskaan aikaisemminkaan ole kakkuja tai pullia leiponut, enkä niistä koskaan erityisemmin tykännytkään, joten ehkä en siksi kaipaa.

Mutta siis, mä ainakin kaipaan niitä "kunnon"ruokien ohjeita. En minä ole ainakaan mikään ruuanlaittajavirtuoosi, joka osaisi kaikki ruuat tekaista ihan tosta vaan. Plus resepteistä saisi uusia ideoita siihen mitä voisi päivittäin kokota ettei jymähdä arkenakaan vaan muutamiin samoihin ruokiin. Vaihtelevia reseptejä siis, pliis!

_________________
It is a mistake to think you can solve any major problems just with potatoes.

Douglas Adams
The Hitchhiker's Guide to the Galaxy

Minä taas en ole viitsinyt mitään ruokareseptejä juurikaan laittaa kun olen kuvitellut ettei niitä kukaan kaipaa.

Hmh.

Musta on vaan mukavaa että kerrankin voi syödä silloin tällöin jotain makeaa josta ei lähde mopo karkuun.

Mitä vikaa?

Paikkaireissa kauhistelevat rasvaa ja täällä sitten kauhistellaan makean korvikkeita.

Onneksi me karpit voimme syödä makean korvikkeita, toisin on paikkarilaisten rasvan suhteen tai no kumijuustoahan voi ehkä syödä 3 siivua päivässä enemmän Rasvalle ei olla keksitty korvikkeita

Mutta oli kuulkaa hieno kokemus tänään kylässä. Makeat ei houkutellut lainkaan, sen sijaan silmäilin kanankoipea himoitsevasti ja sen jopa sitten aterialla sai syödäkkin

_________________
Karppi-hiilari jojo vuodesta 2004, jojoilun loputtava terveyden takia.
Paino -40kg

Laita ihmeessä reseptejä, kaikki on mulle ainakin tervetulleita!

Mietitäämpä, miksi niitä reseptejä siellä on niin paljon Maistuskohan karpeille leivonnaiset? Eiköhän jenni ole jäljillä?

Harvinaisen selkeästi ja ytimekkäästi ilmaistu.

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Kuitenkin pitänee muistaa että ruokavalion muutoksen onnistuminen lienee tärkeää. Onko se sitten niin paha jos jonkun ihmisen tekee mieli makeaa ja jos se mahdollisuus kuitenkin mahdollistaa yhtenä osatekijänä ruokavaliomuutoksen onnistumisen niin miksi sitä ei voisi suoda. Jos minusta aprikoosi on hyvää en tuomitse sellaista jonka mielestä jokin keinomakeutettu on se pieni "herkku". Ei ne keinomakeutusaineetkaan nyt sentään supermyrkkyjä kaikki ole vähän nautittuna. Jokatapauksessa nuo hyväreseptit koskevat suhteellisen terveellistä tapaa korvata aiemmin hyvin runsashiilariset tuotteet. Monelle ylipainoiselle myöskin on ensisijainen seikka laihtuminen ja vasta toissijainen asia sen ruokavalion ideaali terveellisyys. Minusta hyöty/haitta kannattaa arvioida aika laajalla näkemyksellä, jos sellaista on ehtinyt itselleen elinaikanaan hiljaisenakin tietona kehittää. Tottakai ideaalia olisi ehkä että kaikki keinotekoisen tai "turhan" käyttö loppuisi ja ihminen alkaisi aivan puhdasoppisesti ideaalille ruokavaliolle ainoana näkökulmana kaiken optimaali terveellisyys ja luonnollisuus. Jos sellainen idealismi olisi ollut vaatimuksena, en koskaan olisi kyennyt aloittamaan. Jo tieto siitä että saan jotain erityistä nauttia jos haluan oli suuri asia, vaikka sellaiset sitten onkin osoittautuneet turhiksi. Jos ne ovat minulle turhia ei ne välttämättä ole toiselle kokonaisuuden onnistumisen kannalta...

Olen kyllä itse sitä mieltä että makuaistia voi totuttaa kaipaamaan vähemmän "herkkuja" ja makeakin voi olla ainakin ylenmääräisenä haluna poisopittavissa aika helposti. Sitä on myös helppo ylläpitää. Tokihan yritys laihtua voi myös epäonnistua, yhtenä mhdollisuutena juuri erilaiseen naposteluun koukuttuminen. Jos haluaisin jotain karppiherkkua tarvisin kyllä reseptejä koska osaan leipoa vain perinteisistä yläkarppiaineista. Sellaisen pihivin tai kalan paistamiseen joka maistuu minulle en tarvitse yhtään ohjetta.

Korvikkeistä... Mua niin jurppii toi sana...

Ihan niinku soijanakit... soija on kasvis, kasvissyöjät eivät syö lihaa, miksi pitää olla nakinkorvike, soijanakki? Soijanakki on selkeästi korvike jollekin esikuvalleen.

Onko sitten vehnäjauhoton lettutaikina korvike? Minulle se ei ole korvike. Se on keino herkutella terveellisesti, tuntematta (luterilaista) kärsimystä ja häpeää nautinnoista.

Paitsi aatteellinen ero, niin asioilla on myös käytännön ero. Kukaan painonvartija ei sotke voita kookosjauhoihin ja jätä lisäämättä vehnäjauhoja ja sokeria.

Vai onko kyse keksin määrittelystä? Mielestäni keksin perusmassan ei määritelmänsä mukaan tarvitse koostua rasvasta, sokerista ja vehnäjauhosta. Suhtaudun siihen enemmänkin eräänä tapana tehdä se keksi, nykyisen tietämykseni mukaan epäterveellisenä tapana. Niinpä teen sen keksin nykyään eri tavalla kuin ennen. Se ei mielestäni vähennä keksin olemassaolon oikeutusta.

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Niin on, mutta koska itse käytin tuota samaa ilmaisua, havaitsen pientä paranoijaa että olisin itse tuon kirjoittanut, voin kertoa etten ole kirjoittanut millään muulla kuin omalla nikilläni tänne. Kaks kertaa oon vahingossa rekisteröitymättä kirjoittanut täällä foorumilla ja aina laitan heti perään että minähän se olin jos näin käy. Pysy asiallisena, kiitos.

Tähän voi kyllä ottaa melko lailla erilaista asennetta - ja ei kai niissä asenteissa itsessään mitään vikaa ole.

Itse jätin leipomukset jo alkuvaiheessa pois liki kokonaan. Kaikenlaiset keksit ja tuore leipä (eikä tosiaan mikään ruisleipä, yök) ovat nimittäin olleet minulle todella heikko kohta. Siksi karsin ne pois, enkä juuri haikaile korvikkeidenkaan perään.

Alakarppipannaria rohkaistuin kokeilemaan ja hyvä oli, ravinteikaskin lienee originaaliversioon verrattuna. Ei muuten tuntunut korvikkeelta. Teen toistekin. Kookospikkuleipäreseptejäkin saatan joskus kokeilla. Vieraita en tule kiusaamaan keinomakeilla. Itsekin käytän mielummin vähäiseen makeuttamisen tarpeeseen hedelmäsokeria tai ruskeaa sokeria (alle 5 g / päivä) tai pieniä määriä vaniljasokeria.

Tämä ei tarkoita, että en herkuttelisi. Nykyisin herkkuhetkiin kuuluu tumma suklaa (rajoitetussa määrin), erittäin satunaisesti kuivatut hedelmät tai marjat ja JUUSTOT (ei mitään rajaa). Jälkimmäisiä olenkin tykännyt syödä joko eurooppalaiseen tapaan ilman mitään lisukkeita tai salaatin/ruoan joukossa.

Mitä herkutteluun ja siihen liittyviin asenteisiin tulee, niin tässä tuo kärsimysten alleviivaaminen punkeaa pintaan. En itse halua edes ajatella tätä ruokavaliota minään laihdutuskuurina, joka on jonain päivänä ohi. Siksi haluan matkan varrella oppia myös oikean suhteen ns. herkuttelun ja "normaalin syömisen" välillä.

Leivontaan koskevaan keskusteluun osallistun silti mielelläni. Aikaisemmin harrastin sitä melko paljon.

Kyllähän tuosta "korvike" -sanan käytöstä pikkuisen syyllistävä fiilis välittyy. Itse en näe asiassa mitään pahaa, kunhan koko ruokavalio ei rakennu joidenkin soija-lesepöperöiden varaan. Tuntuu melko kaukaa haetulta...

Noinkin voisi ajatella, mutta onko aspartaami sokerin korvike? On. Varsinaiset ala-hyväkarppileivonnaiet saattavat olla vain eri versioita tutuista herkuista, mutta korvikkeita niissä käytetään, siitä on turha väitellä.

Ei siis alakarppaus yksinään ei ole kovinkaan nautinnollinen? On kärsimystä elää ilman lettuja? Tsori mut purskahdin nauruun lukiessani tuon kohdan

tulee mieleen sanonta, you want your cake and eat it too. Eli alakarppaus yksinään olisi kärsimystä mutta kun siihen yhdistää yläkarppia jäljittelevien roskaruokien jäljielmät niin ei tarvii enää luterilaisesti kärsiä vaan voipi häpeilemätä nauttia!

joo, en jaksa selittää.

EDIT:

Koski tätä kommenttia:



Ja mitä tulee tuohon viimeisimpään, niin en ihan totta kyllä jaksa selittää sitäkään. Tunnut nyt ihan tahallasi ymmärtävän kaiken väärin, en jaksa selitellä selvää suomea.

_________________
Roheiinia ja rasvaa, sillä se liha kasvaa.

Pappa: "Jos haluaisin jotain karppiherkkua tarvisin kyllä reseptejä koska osaan leipoa vain perinteisistä yläkarppiaineista. Sellaisen pihvin tai kalan paistamiseen joka maistuu minulle en tarvitse yhtään ohjetta."

Minusta tuossa on homman ydin. Jos joku haluaa pehmeää laskua makeisiin herkkuihin, niin se on yksi tapa. Itse olen kuitenkin vetänyt enimmäkseen tiukkaa linjaa makean kanssa. Kuitenkin nelisen kertaa vuodessa tulee vieraita, jotka odottavat pöytään makeaa. Silloin on hyvä olla muutama karppimakea opeteltuna. Pikkuleivän koostumukseen pienet erot ainesten suhteissa vaikuttavat olennaisesti. Sinne lihapataan taas on melko sama, mitä sinne heittää, aina siitä hyvää tulee, hiukan erilaista vain. Lisäksi, tavallisista keittokirjoista löytyy vaikka kuinka paljon karppisopivaa pää- tai alkuruokaa. Ongelmia tulee, kun pitäisi yhdistää alakarppi ja gluteenittomuus kahvipöytään, joka on niin onnettoman vakiintunut instituutio.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Minä en kyllä ymmärrä tätä keskustelua alkuunkaan...
tottakai karpeille maistuu leivonnaiset ja makea , sehän on monen meistä pahan alku ja juuri...eikä se mihinkään katoa - noin pohjimmiltaan - kerran holisti aina holisti !!!
Karppiruualla se on vain helpompi pitää kurissa ja syödä hyvin !
Kun tilaan Englannista pizzapohja-aineita , en tunne syyllisyyttä tai pidä niitä korvikkeena , vaan nautin siitä että voin syödä pizzaa ja punaviiniä viikonloppuna sortumatta mässäilemään!
Jos teen muffinseja tai juustokakkua, tein niitä aiemminkin ja teen yhä muulle perhelle koska he eivät halua vahdata hiilareitaan - se on heidän valintansa! Minun on vain tehtävä omat versioni etten sortuisi leivällä ja pullalla mässäilyyn...
Ja kuten moneen kertaan on todettu - harva tarvitsee tavalliseen arkiruokaan ainakaan mitään ohjeita, lihat ja kalat on helppo paistaa, samoin keitot, padat ja paistokset sekä salaatteja seuraksi !
Älkää nyt ihmiset tuomitko tai syyllistäkö toisia

_________________
...aika multaa muistot...

Huih! Millaisen viestiketjun löysinkään tupsahtaessani tänne pitkän paussin jälkeen. Itse olen koko lähes puolivuotisen alakarppaamisen jälkeen leiponut tasan kerran: kookoskeksejä. Mascarponesuklaata olen tehnyt kaksi kertaa. Muuten ole ollut ilman makeita herkkuja. Mikä on todellakin suorastaan yliluonnollista, kun vertaa siihen aikaan jolloin suklaapatukka päivässä piti Nistin tiellä..

Mutta... Koska normaalien alakarppiherkkujen teko normaalilla tavalla ei ole ongelma, niin ymmärrän miksi makeiden alakarppiherkkujen teko voi olla. Makealle kun ei ole muita korvikkeita kuin kenomakeuttajat. Makeanhimo myös on tavallaan ohjattu geenehimme:äidinmaidosssa on noin 7% sokeria. Koska se edistäää insuliiinineritystä, joka taas edistää ruokahalua, joka taas saa vauvan syömään enemmän, joka taas saa vauvan säilymään hengissä- Loogista.

Itse olen sitä mieltä, ettei aspartaamissa ole mitään vikaa. Perustelu on seuraava: Olen työssä rokotteiden parissa. Jos ajatellaan raskaanaolevia ja rokotteita, niin linja on varovainen. Rokotteita suositellaan varmuuden vuoksi raskaanaoleville VAIN, jos taudin riski on oleellisesti suurempi kuin TEOREETTINEN riski, jonka rokote voi olla. Sensijaan keinomakeuttajista aspartaami ja asesulfaami K ovat sallitttuja raskaanaoleville, kun taas sakariini ja syklamaatti eivät ole.

Minä vedän siis sen johtopäätöksen, että aspartaami on turvallisempaa raskaanaolevalle kuin rokottaminen Rokotteista löytyy tilastoitua tietoa vahingossa raskaanaolevien rokottamisesta (varsinaisia kliinisiä tutkimuksiahan ei voi tehdä eettisistä syistä), ja yhtään sikiövauriota ei näistä vahingossa rokotetuista ole löytynyt... Jos aspartaamissa ei edes ole tälläistä "suhteellinen vasta-aihe"-käsitettä, niin sen täytyy olla turvallista.

Sen sijaan sokeria pidän myrkkynä. Ihan jo pelkästään ajatellen sen vaikutusta insuliinineritykseen ja vaikkapa kariesbakteereiden karnevaaleihin...

Tupakkaa sen sijaan pidän kaikista pahimpana myrkkynä. Kuinka moni aspartaamista kieltäytyvä polttaakaan tupakkia?

Mulle on oikeasti hyötyä karppimakeiden herkkujen ohjeista. Aikaisemmin en koskaan syönyt mitään jälkkäreitä, mutta pastan/pottujen/leivän ahmiminen senkun jatkui. Nykyisin kun kunnon biffin jälkeen ottaa vielä kaffen ja vaikkapa jonkun rahkaherkun, niin eipä tuu naposteltua pitkin iltaa. Luulisin, että tämä on mulle terveellisempää, kuin se aikaisempi mantrani "älä syö koskaan mitään muuta kuin suolaista". Siis aika moni muuttuu karppina eri mieltymysten suuntaan, toiset tykkää makeammasta, toiset suolaisesta. Hmm...en oikein osaa sanoa sitä, mitä tarkoitan.