karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mirka, huomasitko, täysin määritelmään sopiva.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Sinänsä noilla korrelaatio jutuilla saadaan haluttaessa kaikkea merkillistä aikaan. Korreloihan meilläkin asfaltoitujen teiden kilometrimäärä/asukas alhaiseen lapsikuolleisuuteen aika hyvin.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Hikiset asvalttimiehet sen salaisuus? Nami! Jee, kaikki neuvolaterkkarit joukolla vaan lapiomaan asfalttia kansanterveyden hyväksi...

Käsittääksen kiinassa hyvän huomenen toivotus menee näin: "oletko jo syönyt riisiä?"

Olenko ihan pihamalla? Jos en, niin luulisi riisin olevan aika merkityksellinen, jos kansa sanoo sen miljardi kertaa joka aamu.

Chi fan le ma? Kyllä, mutta fan merkitsee mitä tärkkelyskasvia hyvänsä, ja ruokaa yleensä. Eli "oletko syönyt" on yleinen tervehdys varsinkin aamulla. Riisi on mi fan. Riisivelli on yleinen kiinalainen aamiainen, mutta niin ovat teemunatkin, ja moni muu. Cai taas merkitsee tarkkaan ottaen kaalia, mutta myös kasviksia yleensä, sekä kaikkia eläinperäisiä ruokia, eli näitä atkinslaisten sapuskoita. Jako on hauskasti ennen ja jälkeen maanviljelyn.

Riisi on ollut toki tärkeä, varsinkin 1300-luvun jälkeen kun uuden Champa-lajikkeen myötä etelässä alettiin saada jopa kolme satoa vuodessa, jolloin sitä riitti vientiin pohjoiseenkin. Samoihin aikoihin taolaisuus antoi periksi aiemmassa viljansyönti kiellossaan ja alkoi buddhalaisuuden vaikutuksesta omaksua kasvissyöntiä riiseineen. Kiinan vanhin alkuperäisuskonto oli siis alkujaan atkinsin linjoilla, mutta muutti kantansa mahdollisesti väestöpaineenkin vuoksi, metsät oli pitkälti hakattu pelloiksi. Lihan osuus kiinalaisten ruokavaliosta on siis vähentynyt huomattavasti viimeisen parin vuosituhannen aikana. Nyt se on nousussa taas.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Hassua, sitä en kyllä huomannut ollessani siellä.

Kälyni ja pari ystäväni perheessä aamupala oli yleensä vihreätä teetä, kahvia (ilman sokeria ja ilman maitoa) juotavaksi, syötäväksi oli sitten yleensä jotain kananmunasta, chikuwasta/kamabokosta (molemmat kalatuotteita), erilaisiä vihanneksia ja tsukemono (säilötettyjä vihanneksia) ja merilevää, hedelmiä ja sitten misokeittoa.

Lounas oli aika pitkälti samaa rataa, viikonloppuisin oli sitten
lounas enemmän lihapainoitteinen kuin arkisin.

Iltapala oli sitten aika pitkälti samanlaista myös, silloin oli usein
kalaa.

Riisi oli tarjolla korkeintaan 2 kertaa päivässä aterioiden aikana.
Jos he halusivat jonkinlaista snacksia, sitten oli tarjolla hedelmiä,
onigiri (riisipalloja, -kolmioita, jne), tai erilaisia tikkuruokia (takoyaki
(mustekalapalloja), dengaku, jne., jota ostettiin sitten jostain kojusta).
Nikuman on myös aika suosittu.

Annokset ovat pöydällä pienessä kipossa, ei mistään ole mitään
jättiannoksia. Riisikulhoon ei mahdu edes hirveästi riisiä, eikä
oteta lisää.

Samalla tavalla söimme kotona, kun isäni vielä asui meidän kanssa,
joten en yhtään epäile, että tällä tavalla syödäänkin muualla Japanissa.

Ruokaa mitä syödään kotona ei ole myöskään ikinä eineksia, kaikki
on tuoretta ja mahdollisimman läheltä haettu. Lähiruoka on
kunnioitettu asia Japanissa. Japanissa ei myöskään laiteta
glukoosisiirappia eikä maissista saatua siirappia kaikkeen, niin kuin
on tapana ollut kauan USAssa ja mikä alkaa olla tapana Suomessakin.

-yupik

Siis oikeesti. Yritättekö nyt selittää, että länsimaissa syödään enemmän riisiä, kuin itä ja länsi-aasiassa?

Mirka: Joidenkin tietojen mukaan riisi tuli kiinaan n. 8000 vuotta sitten taikkulasta ja joidenkin mukaan se keksitiin Kiinassa n. 9500 vuotta sitten. Tiedätkö asiasta?

pitääkö se paikkansa vai onko se minulle jostain tarttunut urbaani legenda että riisikuppi on myös viestivälinen. Syö se tyhjäksi niin isäntäväki loukkaantuu.

Jos syö riisikupin tyhjäksi, isäntäväki kauhoo yhä lisää riisiä
siihen. Jos et halua enempää, jätä vähintään pari jyvää kulhoon.

-yupik

Kuka muu kuin sinä yrittää väittää moista. Sekä minä että Mirka
sanomme, että käsitys, että Aasiassa syödään paljon riisiä on väärä.
Ja silloin kun aasialaiset syövät riisiä, he eivät syö todellakaan
niin paljon sitä kerralla kuin länsimaalaiset.

Mitäs siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Voisin kirjoittaa sitä
japaniksi, jos ymmärrät sitä paremmin.

-yupik

Siis esmes suomessa syödään enemmän riisiä, kuin japanissa henkeä kohden Vaikeelta tuntuu uskoa tuota väitettä...

Olet oikeassa: ihminen ei ole mikään suljettu systeemi. Mutta ei myöskään niin avoin, että kaikki liika energia poistuisi hetkessä. Insuliinin avulla elimistö varastoi energiaa silloinkin, kun sitä on liikaa. Muutenhan veren glukoosiarvot kohoaisivat ja glukoosia alkaisi erittyä virtsaan.

Mutta kyllä myös valkuaisaineista ja rasvasta saatu energia alkaa muodostaa rasvakudosta ellei se muuten kulu. Ei elimistö ehdi poistaa tarpeetonta energia riittävän nopeasti.

Liikaahan isäni söi, kun lihoi. Kyllä hän 1960-luvun lopulla vähensi kuorimiensa perunoiden määrää mutta otti esim. liha- ym. keittoja yleensä kaksi lautasellista. Olihan niissä keitoissa tietenkin myös perunaa. Hänellä ylipaino kerääntyi juuri vatsan ympärille, ja tuskin vielä 1960-luvulla edes tiedettiin, että tällainen lihavuus on vaarallisempaa tasaisesti jakautuva lihavuus. Ei vatsan ympärille kerääntynyt ylipaino ole ilman muuta oire aikuisiän diabeteksesta. Suuri riskitekijä se kyllä on. Tunnen erään jo 67-vuotiaan miehen, jolla on ylipaino on samalla tavalla kerääntynyt vatsan ympärille. Mutta veren glukoosiarvot hänellä olivat ainakin 1-2 vuotta sitten normaalit. Eivät kaikki liikalihavat sairastu aikuisiän diabetekseen eivätkä edes sydän- ja verisuonitauteihinkaan, kuten eivät kaikki tupakoitsijatkaan sairastu keuhkosyöpään. Jonkinlaista herkkyyttä niihin sairastuminen vaatii.

Kuorimattomasta kokojyväviljasta tehty talkkuna sisältää paljon tärkeitä hivenaineita. Niistä noin 95 % menetetään, jos vilja kuoritaan. 1 kg:sta talkkunajauhoa syön noin 15-17 annosta. Eli yhteen annokseen kuluu noin 60 g talkkunajauhoa. Siinä on tuoteselostuksen mukaan noin 72 % hiilihydraatteja eli noin 45 g/annos. Tämä hydrolysoituu noin 300 mmol:ksi glukoosia. Ohutsuolen läpi imeytyneestä glukoosista suurin osa varastoituu terveellä ihmisellä kudoksiin nopeasti. Verensokeri on normaalin aterian jälkeen vain 7-8 mmol/l. Jos se kohoaa yli 11,1 mmol/l (= 200 mg/ml), diabetes on varma.

Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

Vanhin näkemäni väite riisilöydöstä on Kaakkois-Kiinasta, osa lähteistäni taas sijoittaa riisin keksimisen Vietnamiin. En ole jaksanut perehtyä tarkemmin, Kiinalaiset haluavat olla kaikessa ensimmäisiä. On myös mahdollista, että kantamuotoja on otettu käyttöön samoihin aikoihin eri maissa, ja erilaista muuta sotkuisempaa historiaa. Kiinan vanhimmat tekstit puhuvat enemmänkin lihapadoista kuin riisistä. Metsästettiin paljon.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Tätä tuskin kukaan haluaa kiistää.

Sitäpaitsi, rasva viedään ravinnosta pääasiassa aina rasvakudokseen. Ei sitä missään muualla voi pitää edes välivarastoituna merkittäviä määriä.

Tokihan suoraan energiankulutuksen siitä menee osa lihaksistoon ja pieni määrä kiertää verivirrassa jakelureitillä.

Ylimääräproteiini muutetaan myös viimekädessä rasvaksi jollei sille ole suoraan energiakäyttöä ja/tai mikäli sokerille ei ole riittävää kysyntää (glukoneogeneesireitti) ja kun muu säilytyskapasiteetti (lähinnä vapaiden aminohappojen pooli) on täynnä. (pieniä määriä toki voidaan säilyttää myös "pikaproteiinina" valmistamatta siitä kudoksia tai sokeria tai rasvaa)

Nyt kun tarjolla on sokeria (hiilihydraattia) käy niin että pääenergiaksi käytetään sitä. Suuri osa rasvasta "jää" varastoon (vaikka ei se ihan niin tapahdukaan jos tarkkoja ollaan koska rasva on samalla tavalla jatkuvakiertoinen kuin proteiinikin) Kun tuo sisään tullut hiilihydraatti alkaa taas vähetä (glykogeenivarannot tyhjentyä) tulee nälkä...ja ei kun syömään sensijaan että ihminen automaattisesti käyttäisi samaan aikaan saadut rasvavarannotkin energiaksi. Näin tavallaan "pumpataan" jatkuvasti rasvaa varastoon jonne se alkaa kumuloitua vararavinnoksi. Näin ei käy kaikille toki ja tätä miksi nälänsäätely ei aina toimi tutkitaan paljon. On leptiiniä on erilaisia signalointeja - neuropeptidejä jne joista osa voi olla "vialla" ja näiden signalien joukko on suuri. Lisänä erilaiset emotionaaliset seikat. . Sen lisäksi saattaa käydä niin että saatu hiilihydraattimäärä on lisäksi hetkellisesti ylimääräinen mahtuakseen glykogeenitilaan maksassa ja lihaksistossa. Siitä joutuu myös maksa valmistamaan rasvaa. Se varastoidaan rasvakudokseen. Samaan aikaa rasvavarastoonkin on siiretty ylimääräglukoosia jossa sielläkin valmistuu hivenen rasvaa. Vaan kun tuo suoraan käytettävissä oleva nimenomaan maksan varasto glykogeenin osalta alkaa huveta (vähäliikuntaisella lihasten varasto pysyy aika täytenä eikä muutenkaan ole palautettavissa vereen glukoosiksi) tulee nälkä ja ihminen syö.

Mikä on siis ongelma. Hiilihydraatti! Sen runsas käytäminen ravitsemuksessa erityisesti jos ravinnossa on reilusti rasvaa mutta muutenkin. Osalle ihmisiä se sokeri nimenomaan aiheuttaa ongelman sekä insuliinijärjestelmän ylikuormittumisen. Jompi kumpi pettää, joko insuliinin tuotantojärjestelmä tai kudokset "hermostuu" jatkuvaan korkeaan insuliiniin. (no tarkempi asioiden kulku tietysti on mutkikasta eikä kyse toki ole mistään "hemostumisesta tai väsähtämisestä" siellä solutasolla liittyen esim insuliiniresistenssin kehittymisessä ja päämekanismi liittyy juuri niihin seikkoihin joissa kyseessä on yksi glukoositransporttereista eli GLUT4)

On valittva joko vähärasainen ja runsashiilihydraattinen polttoaine tai runasrasvainen ja niukkahiilihydraattinen. Jälkimmäisellä useiden ihmisten nälän-kylläisyyden automaattinen säätely toimii paremmin ja insuliistressi sekä glukoosistressi on alempi.

Syödäänkö Suomessa enemmän riisiä kuin Japanissa, aika irrelevanttia. Tuskin syödään. Enemmän riisiä Suomessa syövät vain "wannabee japanilaiset", budolajeihin hurahtaneet, jotka luulevat, että niin pitää syödä, jotta syö kuin oikeat japanilaiset. Ne makrobiotiikasta näille hurahtaneille luennoivat japanilaiset budogurut sitten itse syövät vaikka kaljaa ja kermaleivoksia, koska ovat niin guruja, että voivat vain kuunnella, mitä keho haluaa. Ja jos keho haluaa kaljaa ja kermaleivoksia, niin sitten syövät sitä. Ne wannabeet opettelee syömään puikoilla riisiä sen lisäksi, että treenaa 5-6 tuntia päivässä jotain budolajia leirillä Ruotsissa, Sveitsissä, Ranskassa tai vaikkapa Walesissa. Puhun kokemuksesta. Leirit Euroopassa on kierretty. Ja puikoilla osaan syödä vieläkin mitä hyvänsä. Myös keittoa.

Se mitä Japanissa (tai Kiinassa) sitten ei syödä on kaurapuuroa, perunoita, spagettia, makaronilaatikkoa, lettuja, pannaria, 9 palaa leipää päivässä, appelsiini ”tuoremehua” ja ihania etelän hedelmiä jatkuvasti välipaloiksi.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Markun isän ruokavalion on jo moneen kertaan todettu sisältävän niin paljon tärkkelystä (sokeria), että sillä varmasti on nälkä ja liikaa tulee sitten syötyä kaikkea muutakin. Ettei siitä sen enempää.

Kolmannen kerran kuitenkin kysyn Markulta:

"Sokeri ei lihota tai hankaloita elimistön toimintaa enempää kuin mitkään muutkaan hiilihydraattien lähteet, kuten vilja tai hedelmät. Kun sokeri siirtyy suolesta verenkiertoon, hajoaa se samoiksi molekyyleiksi kuin mikä tahansa muu tärkkelys." (juttua varten on haastateltu asiantuntijoita Pertti Mustajoki ja Hannu Mykkänen)

Eihän tässä mitään uutta ole, sanovat vain sen, mikä on itsestään selvää:
vilja ja hedelmät hajoavat aivan samoiksi molekyyleiksi kuin sokeri ja lihottavat ja hankaloittavat elimistön toimintaa yhtä paljon kuin sokeri.

Tämä suomalaisten asiantuntijoiden mielipide ei sitten millään kelpaa? Siis turha sokerinkulutusko ja lihavuus, ei tärkkelyksen kulutus, on syynä diabeteksen lisääntymiseen? Miten sokerin kulutus kemiallisesti eroaa tärkkelyksen kulutuksesta? (Vai ne yllä mainitut elintärkeät ’paitsi japanilaisille’ kuidutko taas ovat paljon vartijana.) Mitä on ei-turha sokerinkulutus?

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Joko tarvitset lukemistaidon kursseja tai tarvitsen suomen kielen kursseja.

Puuttuuko sana "kerralla" sinun VT-sanakirjasta? No, tässä saat vaikka
millä kielellä, valitse se kieli, jota osaat edes tyydyttävästi:

KERRALLA
一度に
a la vez
åt gången/isänder
in one go/at a time
gradualisht
على مراحل
κάθε φορά
за раз
teker teker
in einem Rutsch

Olen väsynyt, ei tule enempää mieleen. Jos et ymmärrä noita, no,
omappa on vikas.

-yupik

Mitenkäs tämä nyt menikään?

1. Nyt kerrot, ettei kuorittu vilja olekaan kovin hivenistä. Ja silti olet aika monissa postituksissa kertonut suosivasi leipää ja keksejä??? Kai tiedät että kaupoissamme myytävän "kokojyväleivän" jauhoista on suurin osa kuorittuja, viljalaadusta riippumatta. Ja niissä on jäljellä enää 5% alkuperäisen viljan hivenistä...

2. Ja nyt väität että talkkunan hiilihydraatit varastoituvat elimistöön nopeasti. Eikös sen tärkeän tärkkelyksen (varsinkin kokojyväviljasta) pitänyt olla hitaasti ja huonosti imeytyvää?

Tätä menoa alat pian valistaa meitä nopeasti sokeristuvista tärkkelyksistä ja siitä, miten hankalia ne ovat diabeetikolle. Fazerin vanhan paahtoleipämainoksen sanoin: "No mutta tuohan kuullosti hyvältä..."

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Siis yritätkö olla nokkela? Lähinnä nurkassa.

Siis syödäänkö kiinassa enemmän, vai vähemmän riisiä henkilöä kohden, kuin suomessa?