Markku kirjoitti:
Tottahan se on, että kokojyväviljasta ja sokerista saatava energia lihottaa yhtä paljon. Erona on vain se, että sokerista ei saada muuta kuin energiaa. Kokojyväviljasta saa myös paljon tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Siinä on myös kuituja, jotka hidastavat vapautuneen glukoosin imeytymistä. Niitä ei ole sokerissa eikä kuoritussa viljassakaan. Ei sokerin ja tärkkelyksen kulutuksessa ole paljoakaan eroa ellei tärkkelystä nautita kokojyväviljan mukana. Lihoaminen edellyttää sitä, että ihminen saa ravinnostaan enemmän energiaa kuin kuluttaa. Näin myös liiasta tärkkelyksestä ja kokojyväviljastakin. Ei-turhaa sokerinkulutusta on esim. maratonjuoksijoiden matkan varrella ottamat sokeripitoiset juomat. Hehän kuluttavat matkallaan paljon energiaa, joka täytyy korvata. Juomiin on usein lisätty valmista glukoosia, joka imeytyy elimistöön nopeammin kuin ruokosokeri.
Kokojyväviljasta ei saa niin paljoa vitamiineja ja hivenaineita, että katsoisin sen syömisen arvoiseksi. Kuituja ei tarvittaisi hidastamaan vapautuneen glukoosin imeytymistä, jos söisi elintarviketta, josta ei glukoosia vapaudu niin paljon. Samalla viljan kuitu häiritsee niiden vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä ja ärsyttää suolistoa. Maratonjuoksija oli huono esimerkki ei-turhasta sokerinkulutuksesta. Maratonjuoksija pärjää mainiosti rasvakäyttöisenä, eikä lopu polttoaine. Esimerkiksi pikajuoksua on sen sijaan varmasti vaikea treenata ilman glukoosipolttoainetta.
Ihmisen on huomattavasti helpompi saada ravinnostaan enemmän energiaa kuin kuluttaa, jos hän syö paljon nälänhallintaa vaikeuttavaa tärkkelystä. Sanonnan ”ruokahalu kasvaa syödessä” on varmasti keksinyt leivänsyöjä.
Markku kirjoitti:
Suurin syy aikuisiän diabetekseen on ylipaino varsinkin silloin, kun se on kerääntynyt vatsan ympärille, kuten Diabetesliiton laatimasta riskitestistä
http://www.diabetes.fi/testit/riskitesti/ voi todeta. Siinä ei vielä kysytä päivittäistä sokerinkulutusta, koska sen vaitutusta sairastumisriskiin ei ilmeisesti ole vielä täysin selvitetty. Vasta viime vuonna (HS. 24.8.2004) muistaakseni eräs amerikkalainen tutkimusryhmä totesi myös turhan sokerinkulutuksen lisäävän aikuisiän diabeteksen vaaraa. Uutisessa ei mainittu tutkimuslädettä eikä tarkemmin sitäkään, miten tutkimus oli tehty. Riskitekijäksi mainittiin jopa lasillinen sokeroitua virvoitusjuomaa päivittäin. Siinä on sokeria noin 20 g, ja päivittäin juotuna sitä kertyy vuodessa 365 x 20 g = 7,3 kg. Vähäinen määrähän se on verrattuna vuosittaiseen sokerinkulutukseen, joka on maassamme n. 40-50 kg/henkilö.
Antaahan tämä amerikkalaistutkimus aiheen päätellä, että myös turha tärkkelyksenkulutus lisää aikuisiän diabeteksen vaaraa. Miten paljon? Sen selvittämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Pitäisi ensin selvittää niiden sokeri- ja tärkkelyksenkulutus, jotka sairastuvat siihen ilman ylipainoa. Heillä sairastumisriski on vain 1/100 tai, jos siihen on perinnöllinen taipumus, silloinkin vain 1/25. Varmasti tuo riskitestikin seuraa aikaansa. Jos turha sokerin- tai tärkkelyksenkulutus todella osoittautuu riskitekijäksi, kyllä niistäkin tullaan antamaan riskipisteitä riskin suuruuden mukaan.
Itselläni riskipisteitä on vain seitsemän, joista kaksi 51 vuoden iästäni ja viisi siitä, että isälläni oli aikuisiän diabetes. Sairastumisriskini on siis vain 1/25.
Yhdysvalloista löytyy paljon muutakin tietoa kuin tuo hesarin julkaiseman uutisen mainitsema tutkimusryhmä. Ja muualtakin maailmalta. Kyllä sokerinkulutuksen vaikutuksista on paljon tietoa, eikä diabetes ole suinkaan ainoa ikävä seuraus. Siitä on kuitenkin jo tässä ketjussa paljon linkkejä, ettei niitä, kun et lue edellisiäkään, kannata lisää laittaa. Diabetesliiton riskitestiä lukiessa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ikä ei ole riskitekijä, paitsi jos on ikänsä kiusannut haimaansa suurilla tärkkelyslasteilla. Itselläni ei ole yhtään diabetesta sairastavaa sukulaista. Silti en uskaltaisi vaarantaa terveyttäni noudattamalla diabetesliiton suosittelemaa ruokavaliota, tai sitä, jota sinä täällä väität noudattavasii. (Mitä vähän epäilen, koska olen elsin kanssa samaa mieltä motiiveistasi.)