Nilla (entinen B.K.) kirjoitti:
Mirka kirjoitti:
Mutta varsinaisesti Suomessa on eletty pääasiassa riistasta, kalasta ja hylkeestä. Leivässäkin oli puolet petäjäistä.
Ei pidä valitettavasti paikkaansa. Suomen pohjoinen luonto kykenee elättämään metsästäjä-keräilijöitä maksimissaan 10 000 henkeä. Siis koko Suomessa. Suomalaiset ovat aina olleet maanviljelijöitä joiden tärkein ravinnonlähde on ollut vilja. Tällä huonolaatuisella, mutta helposti tuotettavalla ravinnolla he saavuttivat sen voiman millä he työnsivät riistasta ravintonsa saavat saamelaiset tieltään.
Lainaa:
1. KIVIKAUSI
Suomen kivikautta edelsi jääkausi (Paleoliittinen kausi). Jääkaudella ei Suomenniemellä tietenkään ollut vielä ihmisiä, vaikka sitä edeltävälle kaudelle on yritetty sijoittaa alkuihmisiä. Täysin kiistattomia todisteita tästä ei ole, eikä Suomessa tällähetkellä ole tuon ajan asiantuntijaakaan. Jäämeren rantapenkereiltä on kuitenkin löytynyt kiviesineitä, joiden katsotaan edustavan ns. Komsan kulttuuria, mikä ei sinänsä kuulu Suomenniemen alueeseen mutta katsotaan selvittävän Suomen paleoliittista kautta. Tämän kulttuurin elinkeino oli ilmeisesti suurten merinisäkkäiden pyynti ja kalastus. Myös lintujen pyynti ja niiden munien kerääminen olivat ehkä osa elinkeinoa.
...vielä...
Lainaa:
Kiukaisten kulttuuri
Tämä Suomen kivikauden viimeinen vaihe 2000-1300 eKr. ei juurikaan poikkea elinkeinoiltaan edellisistä kausista. Alue, jossa Kiukaisten kulttuuri esiintyi, oli sama kuin vasarakirveskulttuurin. Pyynti oli tärkein toimeentulon lähde, vaikka löydetyt piisirpit ja nimenomaan Kiukaisten kulttuurille ominaiset kapeateräiset kirveet viittaisivat maanviljelyyn. Sirpit olivat varmaankin joko uhrilahjoja tai vaihdon välineitä. Vakuuttavia todisteita maanviljelystä ei Kiukaisten kulttuurin ajaltakaan löydy vaikka siitepölyanalyysi kertoo jonkinlaisesta kaskeamisesta. Sitä on ehkä yritelty kuitenkin epäonnistuen.
....kohta minua rupeaa huvittamaan (

)
Lainaa:
3. RAUTAKAUSI
Ilmaston muutos Suomessa kosteammaksi ja kylmemmäksi 500 eKr-50 jKr. esiroomalaisena aikana muutti metsän lehtipuuvaltaisesta havupuuvaltaiseksi. Viljelyelinkeinojen mahdollisuudet vähenivät entisestään ja pyynnin merkitys vahvistui. Roomalaisena rautakautena 50 jKr-400 jKr. uudet ihmisryhmät ja vaikutteet etelästä siirtyivät hiljalleen Suomeen. Muutamat rautaesinelöydöt tältä ajalta kertovat elinkeinon olleen merkittävästi kaskiviljelyä ja varsin tehokasta, koska ajalta on löytynyt viikatteen- ja sirpinteriä. Kyseiset terät kertovat vielä ihmisten elinkeinojen erikoistuneen, joku saattoi olla ainoastaan seppä ja toinen kauppias. Kaskiviljely muuttui kiertoviljelyksi, mikä vakiinnutti asumista mutta alituinen epävarmuus sadosta säilytti pyynnin tärkeimpänä päivittäisen ravinnon lähteenä.
... eli kuulutko niihin joiden mielestä peruna on ollut aina Suomalainen viljelykasvi kuten taannoin televisiodokumentissa väitettiin....

Tee hiilihydraattivänkääjät olette yhtä säälittäviä kuin vanhat vasemmistolaiset. Bemarilla kuljetaan mutta työväenlauluja lauletaan.
Lainaa:
Vasta viikinkiajalta 800-1050 jKr. on säilynyt haudoissa jyviä, joka osoittaisi varsinaisesta viljelystä. Lisäksi on löytynyt selvä todiste rautakärkisestä aurasta. Mantereella viljeltiin varmasti ohraa, Ahvenanmaalla ruista, hernettä ja jopa vehnää. Tuttuja olivat oletettavasti kaura, pellava ja nauris. On aihetta myös olettaa, että innostus viljan viljelyyn, etenkin ohran laajamittaiseen kasvattamiseen liittyi pelkästään oluen tekemiseen, eikä leivän.
Tuo viimeinen huomautus noin meidän armaalle Leipätiedotuksellemme omistettuna!
Kun maanviljelys yleistyi kaikkialla, tarvittiin työvoimaa ja väestö lisääntyi räjähdysmäisesti. Huonokuntoiset ja nälkiintyneet maanviljelijät pystyivät sodankäynnissä voittamaan lukumäärällään metsästäjä-keräilijät.
Suomessa vallitsi ilmastollisesti suotuisa ajanjakso maanviljelyksen yleistyttyä, mutta ilmasto muuttui ankarammaksi jolloin syntyi se nälkämaa jonka Suomen historiasta tunnemme. Grönlannissa sama johti koko kulttuurin häviämiseen.
Nyt me olemme palaamassa pikkuhiljaa siihen samaan ilmastoon mikä salli maanviljelyskulttuurin aloittamisen Suomessa.