karppaus.infon arkistoitu foorumi

*reps*

..joo mä tarviin lomaa....

Tuo artikkeli on oikein hyvä. Siinä oleva 41-sivuinen taulukko osoittaa, että suorimmalla osalla 750 ravintoaineesta on selvästi pienempi GI kuin glukoosilla ja valkoisilla vehnäjauhoilla. Kyllä diabeetikoille on riittävän suuri valikoima terveellisiäkin hiilihydraatteja. Onhan selvää, että verensokeri kohoaa niiden nauttimisen jälkeen, mutta kyllä terve elimistö ne kestää. En siis näe noiden GI-arvojen antavan aihetta luopua kokojyvätuotteista. Myös gluteenittomia kokojyvätuotteita taulukossa on.

Ymmärrän kyllä sen, että hypoglykemian hoidossa hiilihydraattien rajoittaminen voi olla tarpeen. Kuulin joskus 1980-luvulla radiosta asiaa käsittelevän ohjelman. Siinä sanottiin, että hiilihydraattien nauttiminen kiihdyttää insuliinin eritystä nopeasti ja voi aiheuttaa hypoglykemiaa potevalle jopa insuliinishokin. Tällaisissa tapauksissa hiilihydraattien määrän rajoitus on kyllä aiheellista. Voi se olla aineellinen joskus myös diabeteksenkin hoidossa ellei veren sokeri pysy muuten tasapainossa. Jokaisen diabeetikon tai hypoglykeemikon ruokavalio ja hoito-ohjelma laaditaan kuitenkin yksilöllisesti. Ei meidän pidä puuttua toisten ihmisten hoito-ohjelmiin.

Helppo on syyttää lääketeollisuutta yhteistyöstä esim. Diabetesliiton kanssa tai Diabetesliittoa jäsenhankintayrityksestä. Näille syytöksille pitäisi löytää myös joitakin todisteita ennen kuin niitä ryhtyy esittämään. Valtiovalta kyllä mielellään leikkaisi lääkekorvauskuluja, saavathan diabeetikot insuliininsa ilmaiseksi. Helsingin yliopiston sisätautiopin professorit ovat kyllä valtion määrärahoista riippuvaisia, mutta eivät he ole tukeneet esim. väitteitä tarpeesta luopua kokojyvätuotteista.

_________________
Markku Salonen
Kemisti, aineenopettaja

ja minä spellcheckerin

-yupik

tää on varmaan vitsi

Harvoin itse perustan ajatuksiani televisioon tai radioon, niin paljon paskaa sieltä tulee, ihan vain siksikin, ettei toimittajilla ole yleensä aikaa perehtyä asiaan monipuolisesti, eikä heillä yleensä ole asiantuntemusta aiheesta.

Kaikella ystävyydellä: Lue hyvä mies myös hieman tuoreempaa tutkimustietoa!

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Itseasiassa ylen ykkösellä on usein alan huippu professorien haastatteluja, ja tuoreimmat keliakiatiedot minullakin on siten radiosta. Mutta uudempaa tutkimusta kannattaa toki ehdottomasti seurata myöskin.

On maku- ja kroppakysymys, missä määrin kokojyväviljaa sisällyttää ruokavalioonsa. Mitenkään välttämätöntä se ei ole, mutta monille se sopinee.

Vanhaan aikaan diabetesta hoidettiin ruokavaliolla. Jostakin syystä Suomen diabetesliitto vastustaa tätä nykyään. Minulla ei ole tietenkään mitään todisteita, mutta olen joskus lueskellut Diabetes-lehteä, ja hämmästynyt sen lääkemainosten määrää. Lehti siis lienee pitkälti mainostuloista riippuvainen.

Sen sijaan USA:n diabetesliitto rahoitti hiljattain tutkimuksen vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista ylipainoisille diabeetikoille, ja tulos oli perin rohkaiseva. Katson jos linkki sattuu löytymään. Elsin mainitsema ruotsalaistutkimus on myös lukemisen arvoinen. Vastakkaisia tuloksia en ole onnistunut näkemään. Siksi Suomen linja kummastuttaa.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Ei tämä mikään vitsi ole. Kuulin sen todella radiosta 1980-luvulla, jolloin tein gradua. Silloin minulla oli enemmän aikaa kuunnella radiota kuin nykyään. Mirkan kertomus on täysin sopusoinnussa tuon radio-ohjelman kanssa. Millä asiantuntmuksella sinä katsot itsesi päteväksi kritisoida noita radio-ohjelmia?

Löytyy itse asiassa

"There are three major centenarian studies going on around the world. They are trying to find the variable that would confer longevity among this group of people who live to be 100 years old. Why do centenarians become centenarians? Why are they so lucky? Is it because they have low cholesterol, exercise a lot and live a healthy, clean life?

Well, the oldest person ever recorded was Jean Calumet of France who died last year at 122 years of age. She smoked all of her life and drank.

What researchers are finding from these major centenarian studies is that there is hardly anything in common among these people. They have high cholesterol and low cholesterol, some exercise and some don't, some smoke, some don't. Some are nasty as can be, some nice and calm and some are ornery. But, they all have relatively low sugar for their age, and they all have low triglycerides for their age. And, they all have relatively low insulin." RR

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Tuohan saa tukea myös eläinkokeista. Siksi minua nykyinen diabeteksen hoito korkeine hiilihydraattimäärineen ja insuliinipiikkeineen pelottaa.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Minun isälläni, hänen äidillään, tämä kolmella sisaruksella ja heidän äidillään oli aikuisiän diabetes. Isäni äidinäiti joutui 1920-luvulla tulemaan toimeen ilman lääkkeitä, koska niitä ei vielä ollut. Hän kuoli 66-vuotiaana vuonna 1926. Isäniäitini sairastui aikuisiän diabetekseen 1940-luvulla. Insuliinihoidosta ei ollut hänelle riittävää apua eikä tablettihoitoakaan ilmeisesti vielä tunnettu. Hän kuoli aivohalvaukseen keväällä 1947 vain 53-vuotiaana.

Seuraavaksi aikuisiän diabetes todettiin isäni enolla 1950-luvulla. Häntä hoidettiin aluksi jopa kahdella tabletilla päivässä, mutta määrä pudotettiin aluksi yhteen, myöhemmin puolikkaaseen ja lopulta siitäkin luovuttiin ja siirryttiin pelkkään ruokavalioon. Se ei voinut olla kovin ankara, sillä hän sai joskus tilapäisesti syödä sokeriakin. Isänikin olisi pärjännyt tällä ruokavaliolla, sillä hänenkin diabeteksensa oli yhtä lievä. Hän otti kuitenkin päivittäin yhden tabletin, jonka ansioista diabetes pysyi hyvin tasapainossa.

Isäni kahdella tädilläkin oli aikuisiän diabetes. Heistä vanhemmalla se todettiin vasta yli 80-vuotiaana, mutta hänen korkean ikänsä vuoksi mihinkään lääke- eikä ruokavaliohoitoon enää ryhdytty. Hän kuoli 82-vuotiaana, joten hoito olisi ollut täysin hyödytön. Nuorempaa hoidettiin tietääksesi ainakin ruokavaliolla; en tiedä oliko hänellä myös tablettihoito.

Tässä esimerkkejä siitä, miten aikuisiän diabeteksen hoito on hyvin yksilööllistä. Jotkut tulevat toimeen pelkällä ruokavaliolla, kaikki kuitenkaan eivät. Isäni äiti ja ehkä hänenkin äitinsä menehtyvät ennenaikaisesti juuri siksi, että joutuivat tulemaan toimeen ilman lääkehoitoa.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

Markku, oman alasi asiantuntijana tiedät kyllä, että täytyy etsiä aina uusin mahdollinen käytettävissä oleva tieto referoitavaksi.
80-luvun radio-ohjelma on tietosisällöltään auttamattomasti 20 vuotta vanhaa. Ainakin epidemiologia menee niin huimaa vauhtia eteenpäin, että täytyy etsiä aina vastajulkaistu tutkimustieto, eikä referoida vanhaa, joitakin klassikoita lukuunottamatta. Tiede menee nykyisin huimasti eteenpäin. Epidemiologiassa, jo yli 5 vuotta vanha tutkimus, voi olla vanhentunut. Ansio on mm. sillä, että jokaisella tutkijalla on nykyisin oma tietokone, tilasto-ohjelma ja aineisto käytettävinään, mitä voi pyöritellä mielin määrin. Toisin, kuin mitä vielä parikymmentä vuotta sitten oli mahdollista.

Toiseksi radio-ohjelmassa ja lehtijutuissa on se ongelma, että toimittaja on voinut editoida ne niin taitavasti, joten ei voi mitenkään tietää, että mikä juttu on toimittajan omia tulkintoja ja mikä itse asiantuntijan sanomaa. Parempi siis käyttää refereenä aitoja tutkimustuloksia.

Vähän OT, mutta MIRKA, kun mainitsit, että olet tällä elämäntavalla saanut helpotuksen verensokerin heittelyihin, niin onko sinulle sen vuoksi tehty mimmoisia tutkimuksia.
Minä olen menossa colonoskopiaan ja se hirvittää
Lekuri väittää, että minulla on joku imeytymishäiriö, jota pitää tutkia tarkemmin.
Aloitin huhtikuussa tämän alakarppaamisen ja sen jälkeen ovat verensokerin heittelyt jääneet pois ja olo on ihan ok.

Mietin tässä, että pitäisikö perua tuo kamala tutkimus, vai olisiko JOKAISEN hyvä mennä siihen jossain elämänsä vaiheessa kuitenkin...

Riittävän? Mihin?



Hyvin sanottu. Mutta kuinka kauan se on terve? Eikä minusta diabeetikon elimistö ihan niitä terveimpiä ole.



Itsehän Diabetesliitto sivuillaan kertoo tekevänsä yhteistyötä. Minä luin ne linkittämäsi sivut myös.

("Yritysyhteistyö

Tällä sivulla esittäytyvät Diabetesliiton merkittävimmät yritysyhteistyökumppanit.")

Ja tuskin leivänvalmistajan rahoittamassa tutkimuksessa lopputulokseksi kelpaa, ettei leipää tarvitse syödä yhtään. Sellaista vaihtoehtoa ei edes tutkita silloin.

Ja siitä "jäsenhankinnasta" kirjoitin: "ruokavalio-ohjeista voi päätellä".

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Useamman tunnin sokerirasitustesti tehtiin, käyrä nousi ensin jyrkästi, romahti sitten alle paastotason. Eiköhän pääosin kannata mennä niihin tutkimuksiin, joita lääkäri suosittelee.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Näin juuri, jos haastataltavana on huippuproffa, miksei. Mutta vetoatko juuri tämän nimenomaisen ohjelman lausumiin vielä 20v kuluttua

Itse muistan harvaa vuosien takaista asiaa niin tarkasti, että uskaltaisin perustella asiaani jollain kauan siten kuulemallani/lukemallani.

Ja Markulle:
asiantuntemukseni kritisoida madian tuotoksia perustuu ihan henkilökohtaiseen kriittiseen luonteeseen ja lisäksi olen päässyt tutustumaan lähemminkin alaan. Paljon asiallista tietoa on tarjolla tvn, radion ja lehtien kautta, mutta pitää myös ymmärtää taustavaikuttimet sekä tiedon käsittelystä mahdollisesti johtuvat virheet. Esimerkiksi se mitä jätetään kertomatta saattaisikin olla koko asian tärkein sisältö. Suomalaiset yleensäkin tuntuvat uskovan sokeasti kaiken, mitä mediassa sanotaan, ikävää kyllä.

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Ei parikymmentä vuotta vanha eikä välttämättä vanhempikaan tutkimus ole ilman muuta vanhentunutta. Omalta alaltani, epäorgaanisesta kemiasta, olen kirjoittanut parikin artikkelia kansainvälisen lehteen ja kolmas on tekeillä. Vanhimmat artikkelit, joihin olen viitannut, ovat 1950-luvulta. Osassa tieto on jonkin verran vanhentunut, mutta niissä on kuitenkin myös käytettävissä olevaa tietoa.

Radion terveysohjelmat on tarkoitettu valistukseksi. Olen jo aikaisemmin esittänyt seuraavan vain vuoden vanhan lehtikirjoituksen, josta en ole nähnyt alkuperäistä tutkimusta:

Viime vuonna (Helsingin Sanomat 24.8.04) julkaistu amerikkalainen tutkimus osoitti, että turha sokerin kulutus (jo lasillinen sokeripitoista virvoitusjuomaa päivässä) lisää sairastumisriskiä.

Tähän tutkimukseen on syytä suhtautua vakavasti, mutta sen vakavuus selviää vasta vuosien kuluttua. Lisätutkimusten myötä. Turhasta sokerista ei ole mitään hyötyä. Ei sokerista tarvitse kuitenkaan kokonaan luopua, mutta liika on aina liikaa.

Melko uusi taitaa olla Diabetesliiton riskitesti, jonka olen antanut aikaisemmissa viesteissäni, ks.
http://www.diabetes.fi/testit/riskitesti/
Siinä ei vielä kysytä päivittäistä sokerinkulutusta, mutta uskoisin, että se tulee, jos turha sokerinkulutus todella osoittautuu riskitekijäksi. Ei sitä lisätä testiin vain yhden tutkimustuloksen perusteella.

Isälleni tällainen testi olisi ollut ehdottoman tarpeellinen. 45 vuoden iässä hän oli hyvin ylipainoinen ja ylipaino oli kerääntynyt juuri vatsan ympärille. Hänen sairastumisriskinsa oli silloin 1/3 (riskipisteitä ainakin 15), joten hänen olisi pitänyt kääntyä kiireesti terveydenhoitajan puoleen. 1960-luvun lopulla hän kävi lähes joka viikko kanssani uimahallissa (minä opin uimaan vasta 13-vuotiaana ja kehittelin uimataitoani pari vuotta isäni opastuksella). Uiminen oli hänelle tehokas laihdutuskeino, joka vähensi riskipisteitä ja pienensi jonkin verran sairastumisriskiä. Mutta keväällä 1969 hän sai jonkinlaisen veritulpan, jonka yhteydessä hänellä todettiin aikuisiän diabetes. Hänellä oli vieläkin ylipainoa mutta hän laihtui kuitenkin seuraavan kesän kuluessa normaalipainoiseksi.

Harmi, ettei vielä silloin tiedetty sitä, että perinnöllisen taipumiusenkin omaavilla sairastumisriski ilman ylipainoa on vain 1/25. Kyllä isäni varmasti olisi laihduttanut jo 1960-luvun alussa itsensä normaalipainoiseksi, jos olisi tiennyt tämän ja silloisen sairastumisriskinsä. Tässäkin on yksi esimerkki siitä, miten lääketiede on kehittynyt kuluneiden 40 vuoden aikana.

_________________
Markku Salonen

Kemisti, aineenopettaja

Kysymys kuuluu: onko heillä alhainen verensokeri, alhaiset triglyt ja alhainen insuliini siksi, että heidän geeninsä määräävät niin, vai voiko kuka tahansa kiusata lähipiiriään Metusalemina vain syömällä sellaista ravintoa, että nuo arvot pysyvät alhaalla? Saako nuo arvot alas, jos geenit eivät sellaista luonnostaan saa aikaan?

_________________
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

No arvothan saa alas ruokavaliolla. Siitä on tälläkin foorumilla paljon esimerkkejä. Siitä Metusalemista ei ole riittävän pitkäaikaisia tutkimuksia

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Minun isällänikin todettiin kakkostyypin diabetes. Hän sai tabletit, mutta aloitti hullunkiilto silmissään urheilun ja katsoi mitä suuhunsa pisti, laihtui 30 kiloa ja pääsi eroon lääkkeistä.

Entinen avokkini oli ykköstyypin diabeetikko. Seurustelimme vuosina -86 - -90. Tuohon aikaan diabeetikon ruokavaliosuositukset olivat ihan toiselta planeetalta kuin nykyisin. Insuliinia hän pisti neljä kertaa vuorokaudessa. Silti hän punnitsi jokaikisen minorasiivun ja ehdottoman kiellettyjä olivat sokeri ja puhdistetut viljat. Riisit ja spagetit piti olla tummaa ja annoskoko oli niissäkin tarkkaan määritetty. Jopa makkara oli kielletty jauhoisuutensa takia, nakit olivat lihaisampina sallittuja. Tuohon aikaan ne diabeetikon ruokavaliosuositukset olivat lähes hyväkarppia! Mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jotain kummaa? Nuo reppanat diabeetikot jäivät niin paljosta kivasta paitsi, kun eivät saaneet herkutella kakuilla ja pullilla ja sokerillakaan. Eihän sellanen ole mitään elämää? Niinpä ruokavaliosuosituksia höllennettiin ja avuksi kipittivät lääkefirmat uudistuneine insuliinikynineen ja tapletteineen. Ja mikäs sen mukavampaa!

Nyt saa diabeetikotkin elää pullantuoksuista elämää!

alleviivasin. Mutta mikä oli kausaliteetti... oliko lääkefirmat ensin...

Niin, varsin se on hassua tuossa rasvan parjaamisessa, kun se kaikkien lukemieni tietojen mukaan hillitsee hiilihydraattien liian nopeaa imeytymistä... On se niin käsittämätöntä, millaista höttöä meille syötetään....