Maria kirjoitti:
Markku, oman alasi asiantuntijana tiedät kyllä, että täytyy etsiä aina uusin mahdollinen käytettävissä oleva tieto referoitavaksi.
80-luvun radio-ohjelma on tietosisällöltään auttamattomasti 20 vuotta vanhaa. Ainakin epidemiologia menee niin huimaa vauhtia eteenpäin, että täytyy etsiä aina vastajulkaistu tutkimustieto, eikä referoida vanhaa, joitakin klassikoita lukuunottamatta. Tiede menee nykyisin huimasti eteenpäin. Epidemiologiassa, jo yli 5 vuotta vanha tutkimus, voi olla vanhentunut. Ansio on mm. sillä, että jokaisella tutkijalla on nykyisin oma tietokone, tilasto-ohjelma ja aineisto käytettävinään, mitä voi pyöritellä mielin määrin. Toisin, kuin mitä vielä parikymmentä vuotta sitten oli mahdollista.
Toiseksi radio-ohjelmassa ja lehtijutuissa on se ongelma, että toimittaja on voinut editoida ne niin taitavasti, joten ei voi mitenkään tietää, että mikä juttu on toimittajan omia tulkintoja ja mikä itse asiantuntijan sanomaa. Parempi siis käyttää refereenä aitoja tutkimustuloksia.
Ei parikymmentä vuotta vanha eikä välttämättä vanhempikaan tutkimus ole ilman muuta vanhentunutta. Omalta alaltani, epäorgaanisesta kemiasta, olen kirjoittanut parikin artikkelia kansainvälisen lehteen ja kolmas on tekeillä. Vanhimmat artikkelit, joihin olen viitannut, ovat 1950-luvulta. Osassa tieto on jonkin verran vanhentunut, mutta niissä on kuitenkin myös käytettävissä olevaa tietoa.
Radion terveysohjelmat on tarkoitettu valistukseksi. Olen jo aikaisemmin esittänyt seuraavan vain vuoden vanhan lehtikirjoituksen, josta en ole nähnyt alkuperäistä tutkimusta:
Viime vuonna (Helsingin Sanomat 24.8.04) julkaistu amerikkalainen tutkimus osoitti, että turha sokerin kulutus (jo lasillinen sokeripitoista virvoitusjuomaa päivässä) lisää sairastumisriskiä.
Tähän tutkimukseen on syytä suhtautua vakavasti, mutta sen vakavuus selviää vasta vuosien kuluttua. Lisätutkimusten myötä. Turhasta sokerista ei ole mitään hyötyä. Ei sokerista tarvitse kuitenkaan kokonaan luopua, mutta liika on aina liikaa.
Melko uusi taitaa olla Diabetesliiton riskitesti, jonka olen antanut aikaisemmissa viesteissäni, ks.
http://www.diabetes.fi/testit/riskitesti/
Siinä ei vielä kysytä päivittäistä sokerinkulutusta, mutta uskoisin, että se tulee, jos turha sokerinkulutus todella osoittautuu riskitekijäksi. Ei sitä lisätä testiin vain yhden tutkimustuloksen perusteella.
Isälleni tällainen testi olisi ollut ehdottoman tarpeellinen. 45 vuoden iässä hän oli hyvin ylipainoinen ja ylipaino oli kerääntynyt juuri vatsan ympärille. Hänen sairastumisriskinsa oli silloin 1/3 (riskipisteitä ainakin 15), joten hänen olisi pitänyt kääntyä kiireesti terveydenhoitajan puoleen. 1960-luvun lopulla hän kävi lähes joka viikko kanssani uimahallissa (minä opin uimaan vasta 13-vuotiaana ja kehittelin uimataitoani pari vuotta isäni opastuksella). Uiminen oli hänelle tehokas laihdutuskeino, joka vähensi riskipisteitä ja pienensi jonkin verran sairastumisriskiä. Mutta keväällä 1969 hän sai jonkinlaisen veritulpan, jonka yhteydessä hänellä todettiin aikuisiän diabetes. Hänellä oli vieläkin ylipainoa mutta hän laihtui kuitenkin seuraavan kesän kuluessa normaalipainoiseksi.
Harmi, ettei vielä silloin tiedetty sitä, että perinnöllisen taipumiusenkin omaavilla sairastumisriski ilman ylipainoa on vain 1/25. Kyllä isäni varmasti olisi laihduttanut jo 1960-luvun alussa itsensä normaalipainoiseksi, jos olisi tiennyt tämän ja silloisen sairastumisriskinsä. Tässäkin on yksi esimerkki siitä, miten lääketiede on kehittynyt kuluneiden 40 vuoden aikana.