karppaus.infon arkistoitu foorumi

Siis äsken olin mie...

En ymmärrä tätä keskustelua minäkään. Miksi olisi jollekin ongelma jos joku toinen leipoo? Ja miksi ei saisi olla leivonnaisreseptejä? Ja mitä se haittaa jos joskus syö makeutusaineella terästettyä soijapullaa? Noin kärjistääkseni.

Itse en ole leiponut, mutta minusta on mukavaa, että reseptejä olisi jos sattuisin haluamaan leipoa.

Askeesi ei sovi kaikille. Periaatteessa stretchfarkut on korvikkeita oikeille farkuille, jos nyt tälle tielle lähdetään. Oikeesti järetön koko korvikejuttu.

_________________
Infinite Diversity in Infinite Combinations.

(Olin lähettävinäni tänne välikommentin aikoja sitten, mutta se kai lähti bittien taivaaseen kesken matkan?)

Jenni, jos puhutaan korvikkeista, niin hyvällä syyllä voi väittää että vielä makeutteita voimakkaammin jauhot, sokeri ja suola ovat vain ja ainoastaan korvikkeita; ensimmäinen lumettaa kunnon polttoainetta ja jälkimmäiset aidoista luonnotuotteista löytyvää makupalettia. Noihin lumeisiin verrattuna vaikkapa kookos- ja mantelihiutaleet ovat täyttä tavaraa, jotka joltain maistuvatkin, vaikkei sinnen niin paljon makeutta tunkisi!

Ranskalaiset harrastavat aitoja raaka-aineita ja makuja. Siellä jopa leipää syödään harkiten, vain sopivassa yhteydessä ja vain sopivia määriä. Samoin muut vanhat kulttuurit, aina silloin kun siihen oli varaa.

Makea, siinä muutkin perusmaut ovat osa kokonaisuutta, josta yhtä ei tulekaan erottaa muista. Ja "makea" ruoka voi olla samalla täysipainoinen ja ihan kunnollinen ateria (esimerkkinä vaikka nämä kombinaatit, joissa on rahkaa, rasvaa, raejuustoa, marjoja ja/tai hedelmiä). Miksei saisi olla? Mutta ythä lailla: miksi sen "makean" pitäisi sisältää runsaasti sen enempää sokeria kuin keinomakeutteitakaan? Ja jos keinomakeutteet ovat harkitusti käytettynä tie pois sokerista, niin miksei?

Mutta vaikka pihvi on pihvi, kunhan sen hyvästä lihasta tekee, niin muu ruoanlaittokulttuurimme on täysin fiksautunut näihin helppoihin ja aina ja ikuisesti vähärasvaisiin vaihtoehtoihin, joissa ensin sen "kalliin" pääruoan rasva/valkuais/vihannessuurus on korvattu vehnäjauhoilla ja sitten maustettu - sokerilla, suolalla ja natriumglutamaatin tapaisilla aromivahventeilla. Tämän jälkeen "kalleimman" ruoan kulutusta rajoitetaan täyttämällä lautanen helpoilla, maultaan neutraaleilla peruna- ja viljatuotteilla - joita taas pitää maustaa, jotta niissä olisi edes jotain. Ja sitten jälkiruoka tehdään jauhoista, margariinista ja sokerista, joita maustetaan erilaisilla esansseilla.

Niinpä me osaamme tehdä pihvin ja makeutetun rahkan. Mutta halpojen ruhonosien ja halpojen juuresten valmistaminen näitä vielä selvästi taäysipainoisemmiksi mutta samalla herkullisiksi ruoiksi ottaa aikansa. Siksi kaikenlaiset hiilihydraattitietoiset reseptit ja etenkin käytännön kommentit ja kokemukset niitä ovat kovin tervetulleita.

Jotekin aina kuvitellaan, että naisten työt ovat niitä helppoja ja yksinkertaisia, (oli kyse sitten lasten kasvatuksesta, ruoanlaitosta tai hoitotyöstä). Miksiköhän...???

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Minusta on vähän hassua, että kanamunia, kermaa ja manteleita saa syödä vapaasti, mutta heti, kun niistä tekee pannukakkua, jonka kanssa syö tuoreita marjoja on väärillä jäljillä

Ja edellinen oli siis Renata, unohdin kirjautua.

Niin, tässä nostaa päätään kulttuurinen kategorisointi, että suolainen on kunnon ruokaa ja makea ei. Makeariippuvuus voi tukea pidättäytymistä, mutta muille en näe syytä rajoittaa suuresti minäkään. Makealla on oma, suht. vähäinen paikkansa muiden makujen rinnalla, kuten kiinalaisessa gastronomiassa on ollut.

Suuret määrät makeutusainetta näen hiukan huolestetuttavana, toisaalta kymmenen vuotta elämästäni olen juonut vähintään puoli litraa pepsimaksia päivässä, ja tässä ollaan. Nykyisin käytän aspartaamia hyvin pieniä määriä kylmiin kohteisiin kuten kermavaahtoon tai puolukkasurvokseen, yleensä fruktoosin tai vaniljasokerin ohella. 1 tl molempia tekee makeutta jo aika paljon, mutta ei ole määrällisesti paljoa kumpaakaan. Nämä isot makutusainemäärät taikinaan ja uuniin -ohjeet ihmetyttävät, kun minusta makeus on kuummennuksessa hävinnyt lupauksista huolimatta kokonaan, ainakin Hermesetas Goldista.

Makeisiin herkkuihin esitän samaa kriteeriä kuin suolaisiin, onko siinä ravinteikkaita raaka-aineita? Tai liittyykö se johonkin tilanteeseen kuten juhlaan tai vierailuun, johon liittyy kulttuurisia odotuksia? Ruoka on muutakin kuin ravitsemusta, mutta huonoa oloa sokerista on kiva välttää juhlissakin.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Miksi karpeille maistuu makea? Kysyi alkuperäinen ketjun aloittaja. Minulla, olen ensimmäisen Atkinsin vuonna -83 aloittanut, vielä ovat makeat "karppiherkut" kokeilematta. Kaapista löytyy mantelijauhoa, kookosjauhoa, kookoshiutaleita, splendaa, steviaa. Eli aikomus on kokeilla. Ei vain tämän viimeisen vuoden aikana ole tullut sellaista tilannetta eteen, että kokeilisin.

Ketjun aloittaja oletti, että makean himo jotenkin johtuisi nykyisestä ruokavaliosta. Väärin. Monet täällä ovat entisiä paikkareissa laihduttaneita ja sieltä se makean himokin on peräisin.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Väärin.
En olettanut että makeanhimo johtuisi alkarppaamisesta. Itse asiassa olen yllättynyt että ymmärsin asian tuosta kulmasta, se tullut mieleenkään. Itse asiassa olen sillä kannalla että mieltymys makeaan vaikuttaa olevan hyvin luonnollinen asia, koska jo vauvoilla voimakas himo makeaan.

Perskeles. minkätakia nää "gurut" elka ja els pilaa hyviä keskusteluja JATKUVASTI!!! Pitäkää vähän "lomaa"!

Tuskinpa makeanhimo Paikkareistakaan on lähtöisin vaan kyllä se on ollut jo ennen Paikkareihin menemistä. Paikkareiden keinot eivät ole omiaan kenenkään makeanhimoja "parantamaan", mutta ei se takuulla kenestäkään tee entistä enempääkään makeaa himoavaa.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

No jaa, yleensä en erityisemmin pidä makeista herkuista mutta ainoat kerrat kun olen kokenut totista karkinhimoa on ollut (onneksi) lyhyeksi jääneen paikkarikokeiluni aikana. Olen myös aikoinaan seurannut kuinka paikkareissa laihduttava työkaveri sortui jatkuvasti suurempiin karkkipusseihin useamman kerran viikossa - ja taas säästettiin pisteitä että sai karkkimässyt 'maksettua'. Makeanhimo on itseasiassa aika normaalin tuntuinen reaktio elimistöltä joka saa liian vähän ravintoa.

Mulla on sitten varmaan senkin suhteen äärimmäisen epänormaali elimistö koska en ole milloinkaan tuntenut makeanhimoa.

Aikoinaan olin jopa reilusti alle tuhannen kilokalorinkin dieetillä muutaman kuukauden, eikä makeanhimoa ollut silti nähtävissä, nälkää sitäkin enemmän. Ja tuolla kalorimäärällä kävin vielä 5-6 kertaa viikossa punttisalillakin treenaamassa kovaa.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

tämmöisen mukavuudenhaluisen, laiskan lappalaisen mielestä tuollainen on kyllä äärimmäisen epänormaalia.

Voisikohan tässä makeanhimoasiassa olla sukupuolella jotain tekemistä, siis kun naisen on ollut tärkeää pysyä kunnossa jälkeläisten synnyttämisen ja ruokkimisen takia niin elimistö varmistaa energian saannin. tämä nyt on tämmöistä maallikon pohdintaa, älkää ottako kovin vakavasti.

Ja sen lisäksi tuo oli kyllä aika helvetillistä, mutta mitä sitä ei tekisi laihtumisensa vuoksi. Ja kun ei silloin tiennyt tällaisesta, niin ajatus oli, että mahdollisimman vähillä kaloreilla ja hirveällä kulutuksella laihtuu parhaiten. No, kieltämättä kyllä hyvin laihtuikin aika tehokkaasti.


Hyvin paljon mahdollista. Aika paljon erilaisia outoja asioita naisessa juontaa juurensa tuohon samaan jälkeläisseikkaan.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

"Elämäni ensimmäiselle laihdutuskuurille ryhdyin vasta 35-vuotiaana. Laihdutin Painonvartija-tyyppisellä dieetillä ja aloin rajoittaa rasvansaantiani radikaalisti entiseen verrattuna. Painoni putosikin, lievän ylipainon puolelle. Mutta lopetettuani dieetin paino alkoi taas nousta. Laihdutin toisen kerran samantyyppisellä dieetillä, ja painoni laski jopa normaalipainoindeksiin. Kahdessä vuodessa se oli taas ennallaan, enkä ollut ryhtynyt mässäilemään. Söin vähärasvaisesti ja mielestäni terveellisesti, herkuttelin joskus irtokarkeilla. En ole edes lapsena syönyt makeaa, himo karkkeihin heräsi vasta ensimmäisten dieettien jälkeen. Syytä voin tänä päivänä vain arvailla..."

Lainaus kirjasta Laihdu ilman nälkää. Lihavointi minun.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Vieras hyvä: jätät vain lukematta kommenttini, niin minäkin teen joidenkin vakiotrolliemme suhteen. Eräänlainen "ignore list". Sitten vaan kirjoittelet hyviä viestejä paljon, ettei me elsin kanssa päästä pilaamaan hyviä keskusteluja. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää?

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Kannattaa jatkaa arvailua, mitään oikeaa syytä en keksi, miksi vähäisillä kaloreilla tapahtuva laihdutus alkaisi aiheuttaa himoa karkkeihin. Kas kun ei aiheuta himoa heroiiniin tai kokaiiniin.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

En mäkään pelkästään Paikkareiden syyksi makeanhimoa laittaisi. Mä olen aina pitänyt makeasta, mieluummin varmaan söisin makeita kuin suolaisia "herkkuja" jos pitäisi valita. Näin on ollut aina, paljon kauemmin kuin mitä olen ylipäätään syömisiin kiinnittänyt huomiota. Tosin ongelmia syömisen suhteen minulla ei varsinaisesti olekaan.
Siihen kyllä voisin uskoakin, että Paikkarityylinen ruokavalio ja -laihdutus altistaa ahmimishäiriöille tai ainakin vääristää laihduttajan suhdetta ruokaan. Mutta onko tämä suhde jo entuudestaan ollut vääristynyt? Luulen, että tämäkin asia on tapauskohtainen ja jokaisella erilainen.

Voin hyvin kuvitella, miten Einomies on huokaissut syvään tätä kirjoittaessaan ja ehkä miettinyt rouvansa edesottamuksia...

Lainaus vanhasta ketjusta:

Annetaan Paikkarilaisten puhua...

Onko kenellekään muulle käynyt näin: lihavana, tai ainakin ennen laihdutusta en paljoa karkkia syönyt, kaikkea suolaista kylläkin. Laihdutettuani huomasin että mulla on jatkuvasti aivan MIELETÖN karkkihimo. Ja etenkin ne irtokarkit, ai että, niitä tulee välillä ahmittua ittensä kipeeksi.
Nyt nimittäin yksi tuttavani aloitti kanssa Painonvartijoissa ja sillä on kans ihan kamala karkkihimo koko ajan. Laittaako tuollainen vähäkalorinen terveellinen ruokavalio jonkinlaisen sokerihimon päälle??

***
Moi vaan,
Olen laskeskellut pisteitä jo 1 1/2 vuoden ajan. Kiloja on lähtenyt parhaimmillaan jopa 17, mutta koko ajan ne vaanivat ja pyrkivät tulemaan takaisin. Noin 7-8 kg jo tullut. Ns. hitaasta laihduttamisesta huolimatta lihon todella helposti takaisin. Pisteiden laskemisessa ei tavallaan ole ongelmaa. Vältän ravintoloita ja oppilasruokaloita. Syön yleensä kotona itse tekemääni ruokaa. Punnitsen ja lasken pisteet tarkasti. Joskus tietenkin tulee syötyä ulkonakin, jolloin lasken pisteet suurinpiirtein. Olen myös pyrkinyt syömään monipuolisesti ja säännöllisesti viisi kertaa päivässä. olen laittanut paljon ruokaa pv:n keittokirjoista, etten kyllästyisi. Välillä ote lipsuu aina samaan pastaa ja tomaattikastiketta -linjalle, mutta tämän huomattua olen yleensä valmistanut jotain muuta ruokaa. Pidän terveellisestä ruuasta, joten pojoja on tavallaan ihan mukavaakin laskea, kun tietää syöneensä oikein.
Ongelmanani on kuitenkin KAUHEA herkuttelunhimo. Kevyttä ruokaa syömällä en saa koskaan vatsaani niin täyteen, ettei sinne vielä jotain pientä mahtuisi. Ja kun toinen ongelma on se, että en osaa herkutella kohtuudella. Jos syön yhden suklaapalan, himo kasvaa niin valtavaksi, että minun on pakko vetää koko levy ja vielä jotain ekstraa päälle. Himo iskee tavallisesti iltaisin ja monta kertaa olen ratkaissut ongelman menemällä nukkumaan. Aina tämäkään ei kuitenkaan toimi.
Yleensä himo koskee suklaata, keksejä, kakkuja, pullaa ja joskus jotain suolaista esim. hapankorppuja, joissa on paksulti margariinia päällä. Minä en todellakaan tiedä, miten tämän ongelman ratkaisisin. Himo on niin valtava, ettei minua pidättele mikään. Yleensä vielä syön sitten itseni ihan kipeäksi, kun herkut maistuvat suussa niin hyviltä. olen miettinyt, pitäisikö minun toimia kuten alkoholisti konsanaan, etten ottaisi muruakaan mitään herkkuja. Opettaisin itseni tavallaan niistä pois kokonaan. Jos vaikka hetken päästä en enää osaisi edes kaivata herkkuja ja himo ei iskisi. Olen yrittänyt nimittäin noudattaa paikkareiden syö mieliruokiasi ja herkuttelekin kohtuudella -periaatetta, mutta kun en pysty tohon kohtuuteen. Toinen apukeino, jota olen ajatellut on hypnoosi. Katri Manninen kai sai avun siitä pullanhimoon. Mutta kertokaa ystävät hyvät, onko teillä samankaltaisia kokemuksia

***
En oo koko ½v laihdutuksen aikana sortunut 3pvn mässäilyyn ja nyt syön syön ja syön. Pisteet on menny ainakin 10'llä yli ja menee tänäänkin. Kauhee hinku vain tehä voileipää ja vaikka mitä...
Mikä hitto mua oikein vaivaa?? Mä en tajuu itekkään mikä nyt on pieles ja nyt on keksittävä äkkiä miten mä saan motivaation takas.Mä oon ku vanha vinyyli joka on jääny naksusta pomppiin päälle.
Apuaahhh -13kg pois ja oon tiettykin erikokoinen ku ennen (70,5kg) ja vielä 10kg kun sais pois.
Mieskin jo katteli kummastellen mua kun hain makkaranpalan ja maustekurkun jääkaapista

***
Hei!
Mietin tässä että onkohon jollakin muullakin tämmönen ongelma? Eilen illalla tuli syötyä makeata (en ylittänyt pistemäärää)ja tänään kun heräsin oli hirveä mieliteko syödä karkkia, suklaata ja muuta hyvää. En kuitenkaan onneksi langennut (ainakaan vielä) =)
En ole pisteiden laskun aikana syönyt kovinkaan paljon makeaa (mulla kun on vaan 19 p päivässä ja mielestäni mielummin maha täyteen ruokaa) mutta eilen tuli syötyä 6 pisteen edestä suklaata ja karkkia. Miksiköhän tänä aamuna on niin hirveä karkkihiiri herännyt? Onko pää mennyt sekaisin kun sai sokeria eilen? Eilen illalla ennen nukkumaan menoa söin näkkileipää ja jogurttia, joten en ihan karkkimahalla mennyt nukkumaan... Käytin eilen liikuntapisteitä joten söin tavallista ruokaa samalla pistemäärällä kuin muinakin päivinä...
Auttakaa ystävät! Miten pitäisi toimia tulevaisuudessa ettei tulis samanlaista hirveetä mielitekoa? Luulen että syynä tähän on jotenkin tuo eilinen karkin mässäys. Osaisikohan joku sanoa tähän jotain?Pitäisiköhän syödä karkit aikaisemmin päivällä? Itse kun olen tottunut syömään hyvää iltaisin...

***
Haluaisin kuulla kokemuksia tai tietoa ahmimishäiriöstä. (Olen kuullut jostain BED-syömishäiriöstä) Pelkään, että mulla on jotain sen suuntaista. Olen tosin normaalipainoinen 170/63, vuosi sitten kun aloitin paikkareissa olin 16 kiloa painavampi. Nyt kun en enää käy paikkareissa, ihmeellinen syömisvimma on ottanut minut valtaansa. Saatan vetää herkkuja ihan TÖRKEESTI. Siis niin paljon, ettei varmaan moni usko. Mua vaan ei mikään makeampikaan suklaa ala ällöttää. Lopulta sitten olen ihan sänkypotilaana, kun maha on niin täynnä etten pääse kävelemään. Yöllä sit hikoilen ihan kauheasti kun kaikki mättö puskee läpi. Monesti aamulla herätessä on kyljetkin kipeet kun mahalaukku on venynyt niin paljon mässäilystä. Tää tuskin on normaalia?!
Ennen laihdutusta tällasta ei muistaakseni ilmennyt, vaikka olen aina tykännyt ja syönyt määrällisesti paljon herkkuja.
Sitten näiden mättöpäivien jälkeen yleensä paastoan, jotta voin taas muutaman päivän päästä mättää... INHOTTAVA KIERRE! Haluisin oikeesti ruveta taas pojoille, mutta se on niin vaikeaa. Lisäksi aina ajattelen, että mässypäivä pitää neutralisoida paastopäivällä ja paastopäivän jälkeen sortumisen vaara on aina kahta kauheampi... voi voi..

***
Voisin elää pelkällä suklaalla, kermarahkalla ja pullalla: olen siis auttamaton makeanhiiri. Olen pohtinut psyykeäni, siis MIKSI syön epäterveellisesti, mutta selkeitä vastauksia ei taida löytyä. Masentavaa, elämäni on päivittäistä taistelua ja yhä uudelleen pisteille palaamista. Ja mikä pahinta, vaikka olen välillä normaalipainon ylärajoilla, alkaapi se sitten taas hiipiä ylöspäin. Olen myös yrittänyt hyväksyä itseni tämänpainoisena ja -näköisenä (164/76), mutta en kerta kaikkiaan kykene. Kysymykseni siis kuuluu: miten saisin makeanhimon aisoihin (kromit ei auta)???

***
Tämä on nyt tosi outoa. Tunti sitten söin neljällä pisteellä kalaa, neljä pienehköä keitettyä perunaa ja tosi reilusti salaattia. Kyytipojaksi join vettä.
Noh, nyt tunti tuon aterian jälkeen minulla on taas nälkä, siis oikein sellainen kurniva nälkä, ei mielestäni mikään mielihalu. Outo juttu.
Muutenkin olen syönyt tänään ihan kunnon aamupalan ja välipalaksikin meni pari voileipää ja iso kahvi ja vaikka kuinka paljon mustikkaa ja viinimarjoja... ja silti maha kurisee ja nälättää. En ole edes kuluttanut tänään erityisen paljoa kun olen tehnyt koko päivän töitä koneella.
Outoa, outoa...

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"