Tällaista on lihavan arki:
Lähteä kauppaan ostamaan ruokaa 5-henkiselle perheelle, saa
tuntea syyllisyyttä siitä, että laittaa mitään "herkkua" koriin
aiemmin saatujen kommenttien perusteella
Kaupassa hyökätään (ihan oikea sana joo) koriin syynäämään mitä
on korissa ja paheksumaan, jos jonkun tuntematon mielestä
olen laittanut väärät ruoat koriin?!?!?

(Aiemmin olen maininnut
hullun mummelin, joka rupesi heittämään mieheni ruoat pois koristani,
koska hänen mielestä olin tarpeeksi lihava ilman niitä.)
Käyn lääkärillä poikki menneen varpaan takia (astuin lattialle jääneen
lasin päälle) ja käteen lykätään laihdutusbrosyyreita ja lääkäri
jatkaa painostani "rupattelua", eikä yhtään ota huomioon, että
jalkani vuotaa verta kaikkialle.
Menen vaatekauppaan ostamaan vaatteita lahjaksi ja myyjä tylysti
toteaa, ettei ole minunkokoisille mitään vaatteita.
Lähden jumppaan, jossa pari laihat tytöt alkavat supattaa (kuitenkin
tarpeeksi kovalla), että hyi helvettiä, tuosta saa hyviä syitä
olla syömättä. Etteivät halua näyttää minulta.
Liikuntakeskuksessa vaihdan vaatteita pukuhuoneessa, joku muija
tulee tarjoamaan minulle laihdutuspillereitä, koska olen niin pirun
lihava (hänen omin sanoin).
Lapsena, kun en ollut edes ylipainoinen sinänsä, eräs rakas opettaja
soitti äidilleni ja saarnasi sille liki tunnin siitä, kuinka hän syöttää minulle
liian paljon ruokaa ja vääränsorttisia ruokia, ja miten hän ei saisi antaa
minulle lihaa (ope oli itse kasvissyöjä). Ehkä olisi huvittanut, paitsi,
että äitini oli työtön ja meillä ei olleet edes vehnäjauhoa talossa, saatikka
muita ruokia (tästäkin olen puhunut jossain muuall tässä forumissa).
Koulussa pakolliset punnituspäivät kaikkien edessä. Sairaanhoitaja sitten
huutaa kovalla äänellä toiselle puolelle huonetta tuloksia. Hihhittelu
ja nimittely alkaa.
Tunnin sisällä siitä, kun synnytin viimeisen lapseni, sairaanhoitaja
tuli puhumaan minulle siitä, miten minun pitäis nyt ottaa itseäni niskasta
kiinni ja laihduttaa. Lykkäsi käteen PV-materiaalia.
Terveyskeskuksessa ei suosittu ottamaan pakollisia verikokeita ennen
kuin olin laihduttanut tarpeeksi (lääkärin mielestä).
Ainaisia syytöksiä siitä, miten itsekuri puuttuu. Ei ole kyllä ongelma.
Ongelma on toisin päin ainakin minulla.
Pidin lääkärin käskystä ruokapäiväkirjaa. Nähtyään sen, lääkäri totesi,
että varmaan syön unessani, koska ei voi olla niin lihava niin vähällä
ruoalla.
Gynen mielestä minun piti hankkia keittiöön pienempiä lautasia, jotta
en söisi niin paljon. En edelleenkään tiedä mitä tällä oli tekemistä papa-kokeen kanssa.
Lista jatkuisi hämärään tulevaisuuteen kyllä.
-yupik