karppaus.infon arkistoitu foorumi

Eli onko siis olemassa ihmisiä jotka eivät laihdu tai peräti lihovat vaikka eivät syö? Mistä ja miten elimistö silloin muodostaa rasvan joka painoksi kertyy?

Joskus tulee ehkä itsekin syyllistyttyä lihavan "kyyläämiseen" (juu ja meikäläisellä bmi30, ei mikään keijukainen)
Viimeksi eilen hissiin kanssani tuli todella suuri nainen (näytti kyllä lisäksi väsyneeltä ja harmaalta), ensimmäinen ajatukseni oli: kokeilisit sinäkin karppia. Älysin piiskata itseäni vasta jälkeenpäin, mistä tietää, vaikka hän olisikin karppi ja mikä minä olen edes mielessäni muita neuvomaan paha, paha marilyn

Tulen kyllä yleensä vain surulliseksi nähdessäni ylipainoisen perheen ostoksilla lappaamassa kärryyn limuja, eineksiä jne.
Voit ja laardit saavat minulta vain hyväksyviä katseita, mutta olenkin karppi

Mutta onneksi Yupik olet niin ihana, rohkea, iloinen ja nauravainen, että voit ajatella, niiden supisijoiden olevan vain kateellisia

Esimerkkejä on, pienetär kertokoon lisää, siitä miten kalorit lasketaan minimiin, eikä paino silti putoa.

Tiedätkö, että on myös niitä, joilla kaloreita rajoitetaan ja kulutusta lisätään liikunnan avulla, eikä sittenkään tule tulosta. Ihmisen elimistö on monimutkainen laitos!

Löysin esimerkin, toivottavasti Hymy ei pahastu, että liitän sen tähän keskusteluun:

HYMY:


Itse olen näitä valtamerilaivan kokoisia karppaajia. Nyt 19 viikossa on kadonnut 20 kg ja viimeiset 4 viikkoa on sahaillut ylös alas, ylös alas. Ylipainoa taitaa tilastojen mukaan olla jotakuinkin 100 kg liikaa, joten uskokaan, tiedän mistä puhun. Persoonana olen pedantti ja tarkka joten jos jotain päätän niin se pitää ja käytössäni on edelleenkin edellisiltä laihdutuskerroilta pitämäni ruokapäiväkirjat ja päiväkirjat jotka kertovat surullista tarinaa.

Etsin vastausta kysymykseen miksi kerta toisensa jälkeen en onnistu pitämään kiloja poissa? Mikä minussa, elimistössäni on niin erikoista, että lääketiedekin on polvillaan edessäni? Miksi minun kohdallani yleistyksen heittävät häränpyllyä ja tilastot paukkuvat rikki pelkästä läsnäolostani? Mikä mersu minä oikein olen tässä ladojen luvatussa maassa?

Tämä nykyiseni, Heikkilään tukeutuva dieettini ei ole siis elämäni ensimmäinen, mutta toivoakseni sen lopullisen muutoksen mukanaan tuovin ja tehoavin. Nuorna tyttönä laihdutin ”yhdessä" työterveyslääkärini "kanssa" 32 kg. Projektimme kesti kaksi vuotta, vaikka tosin hän lopulta kieltäytyi dokumentoimasta dieettiäni, sillä se eteni näin.

Aloitimme normaalilla 1200 kcl päiväannoksilla, tulos: lihoin viikossa 3 kg.
Kalorit laskettiin 1000 kcl/pv, lihoin edelleen
800 kcl/pv, lihominen loppui
600 kcal, laihduin 400 g/vko.
Muutokset kalorimääriin tehtii noin kuukauden välein ja puhun nyt niiden keskiarvoista.

Selvääkin selvempää on ettei kukaan pysty pitämään vapaaehtoisesti yllä 600 kcl:n päiväannostusta selväjärkisenä. Minun projektini kesti 2 v ja laihduin tuon 32 kg. Homma loppui siihen, kun lääkärini tuskastuneena ehdotti että olenko miettinyt että jospa minun painoni tullaankin aina kirjoittamaan kolmella numerolla. Annoin sitten mennä, sillä mitä väliä niillä numeroilla oli jos niitä kolme tulisi kuitenkin olemaan.

Vuodet kuluivat ja kilot lisääntyivät ja tuleva neljänkympin kriisi sai minut aktivoitumaan uudelleen. Muutama vuosi sitten laihdutin 55 kg kaloriteorialla ja täytyy todeta että en ollut mukava ihminen silloin, vaikka perusoptimisti ja iloinen olenkin. Tein kaiken juuri niin kuin piti, paitsi että ne kalorimääräni olivat puolet vähemmän kuin olisi kuulunut olla. Tämänhän jo tiesin joten kituuttelin taas, nyt liki kolme vuotta. Kompastuskivekseni tuli perheen ongelmat jotka söivät kaiken energiani ja itseni hoitaminen unohtui pariksi vuodeksi. Kadotetut 55 kg tulivat takaisin kavereiden kera.

Tuon pari vuotta kuitenkin elin ja luin paljon, mm. Heikkilää ja Atkinssia ja sairastelin paljon. Nivelet alkoivat valittamaan, selkä kremppaamaan ja kun yksi asia johti toiseen löysin itseni fysioterapeutin pöydältä. Tämä osaava ihminen heitti ilmaan diagnoosin josta en koskaan aiemmin ollut kuullut yhtään mitään ja jota väitti minun sairastavan. Asiaa tutkittiin ja näin tosiaan oli. Olen sairastanut syntymästäni asti lymfaödeemaa ja lipödemaa, elikkä kansankielellä hyvin laajasti yksinkertaistettuna, imusuonien ja rasvasolujen toimintahäriötä.

Vaivaani alettiin hoitamaan vaikka nyt tiedänkin ettei tämä sairaus koskaan katoa minusta, se on seuranani hamaan hautaan asti joten luojan kiitos minut polttohaudataan eivätkä arkunkantajat joudu hikoilemaan ruhoni kanssa viimeisenä päivänä.

Miksi kerron tämän kaiken? On vielä olemassa sairauksia ja toimintahäiriötiloja joista ei joko tiedetä ollenkaan tai tiedetään hyvin vähän. Syyt lihavuuteen voivat olla muuallakin kuin vain syömisissä ja syömättä jättämisissä.

Pienettären ja Morriganin kirjoituksissa minua kosketti juuri tuo jatkuva tuulimyllyjä vastaan taistelemisen tuttu tunne sekä kuvaus habituksesta. Minullakin on ”kaponen” uuma, jos ei nyt ihan missimittainen mutta kokonaiskokooni nähden hyvinkin hoikka. Sen sijaan raajani ovat paksut, turpeat ja massiiviset. Nämä ovat primääri lymfaödema-potilaille tunnusomaisia piirteitä.

Mutta lopuksi alakarpista. Se tuntuu tepsivän, tai ainakin se tuo tuloksia ilman kidutusta. Ruoka maistuu hyvältä, sitä voin syödä riittävästi ja monipuolisesti. Kävin juuri tarkistuttamassa veri- ja sokeriarvot ja hyvältä näyttää. Olen ikään kuin ”elämänikunnossa” kunhan huomioidaan tämä iso diagnoosi taustallani. Ymmärrän ja jaan täysin tunteesi Pienetär tuon ”mötötyksen” ja yleisen pännimisen suhteen. Life suck`s!, mutta tiedätkö mitä? Minä en aio ”haista” takaisin. Löydän oman tapani säilyttää se arvokas elämä ja oikeuden siihen. Sitä samaa toivon sinullekin. Onnea matkaan!

Eikös lymfaödeema aiheuta kudoksiin turvotusta eikä lihomista siinä mielessä että rasva lisääntyisi.

Miksi kutsut ihminen, joka on valvotussa tilanteessa syömässä
Nutrilettia 5 kertaa päivässä, eikä pudota kuin 400 g viikossa, vaikka
liikkuukin? Kunpa muistaisin mitä oli lääkärin selitys

-yupik, joka onkin kaikesta huolimatta optimisti.

Lihovat vaikka eivät syö, oli se sitten turvotusta tai ei

Tuo oli vain yksi esimerkki, siitä miten meidän kaikkien elimistöt eivät toimi samalla tavalla. Mainitsin tuossa aiemmin jo listaa muista mahdollisista syistä, enkä viitsi jokaisen osalta erikseen ryhtyä kirjoittamaan selostusta. Mitä enemmän olen opiskellut aihetta, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että monia asioita on vielä ihmisen aineenvaihdunnassa selittämättä.

Ja kaveri esimerkki: langanlaiha ystäväni popsi karkkia, leivonnaisia, roskaruokaa jne. aivan käsittämättömät määrät (pellillinen joulutorttuja oli ihan normaali iltapala) liikuntaa hän harrasti vain normaalin koiranlenkityksen verran. Eräänä päivänä tuohon laihuuteen ruoasta huolimatta löytyikin selitys, hänellä todettiin kilpirauhasen ylitoimintaa.

Ei ole. Tosin paino voi nousta jos vaikka nestepöhöä.

Rasvaksi taas voidaan muuttaa sekä syöty proteiini että hiilihydraatti.

"Lihavuudella tarkoitetaan sellaista kehon koostumusta, jossa rasvan suuri määrä aiheuttaa terveydellisiä ongelmia".
En laske lihomiseksi turvotusta.
Mutta jos ei syö proteiinia eikä hiilihydraattia niin miten ihmeessä sitten voi joku lihoa?

Mitäs jää jäljelle...

Äsh, siis jos ei syö MITÄÄN, laihtuu varmasti. Joillakin ihmisillä elimistön vastarinta on vaan niin kovaa, että pitää mennä hyvin pienille kaloreille, ennenkuin mitään lähtee. Mietipä kuinka pieni määrä on 400 - 600 kcal? Mitä jos sellaista pitäisi syödä monta vuotta? Ja joku 1200 kcal, jolla suuri osa ihmisistä laihtuu, vain lihottaisi...

Olen sitä mieltä, että "täysin tervettä" ihmistä ei olekaan, vaan jos tarpeeksi tutkitaan, jokaisen elimistöstä löytyy jokin "vika" tai heikkous. Yhdellä vika on jossain tietyssä elimessä, joka ei toimi yhtä tehokkaasti kuin kaverilla, toisella taas heittelee hormonit tai verensokeri, kolmannelle kehittyy riippuvuus....

Ja mistäs tiedät, että jollakin kyseessä on sairaudesta johtuva turvotus, eikä "ylensyönnistä" johtuva rasvan kertyminen, Hymykin oli ilmeisesti vuosia syyttänyt paino-ongelmastaan vain itseään

Esimerkkinä itsekurista, noin 10v. tupakoinnin jälkeen minulla ei ollut suuriakaan vaikeuksia lopettaa tupakointia, mutta miehelleni se on tahdosta huolimatta lähes mahdotonta. Sen sijaan, että moittisin häntä huonosta itsekurista, (koska olenhan itsekin onnistunut lopettamaan ilman ongelmia) ymmärrän täysin sen tunteen, kun ei pysty olemaan ilman annostaan, tälläinen oli myös minulla olo hypoglykemian kourissa.

Hymyltä lainattua:
On vielä olemassa sairauksia ja toimintahäiriötiloja joista ei joko tiedetä ollenkaan tai tiedetään hyvin vähän. Syyt lihavuuteen voivat olla muuallakin kuin vain syömisissä ja syömättä jättämisissä.

Nimenomaan homma ei ole mustaa ja valkoista, vaan kokolailla monen kirjavaa. On olemassa jokin kokonaisenergiamäärä, jonka yllä lihoo ja jonka alle laihtuu. Mutta se on niinsanottu veteen piirretty viiva, se riippuukin siitä mitä syöt!! Kaiketikin pahin mahdollinen yhdistelmä on rasva ja nopea hiilihydraatti yhdessä, toiseksi ehkä pelkkä hiilihydraatti. Mutta sitten voikin olla että tämä raja on reilun rasvan, reilu roteiinin ja pienenpienen hiilarihippusen avulla korkeampi, kun se taas voisi ns. virallisterveellisen ravintojakauman kanssa olla aika matalallakin. Kyllä, rasvaa voi kertyä kroppaan vaikke rasvaa söisikään. Elimistö voi laittaa energiansaantinsa todella minimiin ja käyttää energiana itseään ja samaan aikaa säilöä niitä vähiäkin ruokia rasvaksi. Elimistöjä on niin paljon erilaisia. Jos vielä käytetään autoanalogiaa. Moottoreita valmistaa moni tehdas. Jopa saman tilavuuksisia ja saman tehoisia. Toiset moottorit tarvitsevat kuitenkin vähemmän bensaa kuin toiset.

Syömällä liikaa rasvaa. Liialla valoravinnolla kun ei liho.

Tosin valoravinnolla pystyy pysyä elävänä jos kyvyn oppii.

Kunnes muuttuu vainajaksi.

Tarkoitinkin tuolla sitä kun jotkut väittävät etteivät mitään syö ja silti lihovat, siihen en usko.

Paikkareissa heitä on varmaan enemmän kuin tällä palstalla. En ole täällä laihduttavista kenenkään kuullut valittavan että ei söisi alakarppiruokavaliolla mitään.

En ole niin väittänytkään, päinvastoin. Mutta en usko että paikkareissakaan kituuttavat lihovat mitään syömättä.
En usko että ketään on luotu ylipainoiseksi tai normaalipainoiseksi, ilman että asiaan pystyy itse mitenkään vaikuttamaan. Joillain on painonhallinta helpompaa kun jotkut taas joutuvat vahtimaan jokaista suupalaansa. Joillekin sopii yksi ruokavalio, toiselle toinen. Pääasia on että löytää sen oman juttunsa jonka kanssa pystyy elämään mielestään sopivan painoisena. Moni normaali-/alipainoinen pitää itseään lihavana kun taas monet pikkuisen pullukat kokevat olevansa juuri ihannepainossaan. Paljon on kiinni itsetunnosta.

Kuka väittää ettei syö MITÄÄN Miksi tästä täytyy edes keskustella?

_________________
Rai

Sellaiseksi uskovaiseksi ei kannatakaan alkaa. Ellei nimenomaan halua olla siten uskovainen. Halu pettää itseäänkin voi olla yksi hyvä motiivi alkaa tuohon uskoon joka sinänsä aon aika harmiton uskonto, seuraushan on vain se että aika ajoin hankitaan uusia suurempia vaatteita.