karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ton hymiön mie nappaan!


------


Äääää...mistähän sen saa helpommin?

Ja tossa muutama lisää... http://chat.yle.fi/ylex/ubbthreads/graemlinpanel.php

Höpsis pöpsis, kunnollinen sisäfile pihvi reilusti raakana on parasta!

Pihville pitää siis vain näyttää pannua sen verran, että pinta syyt sulkeutuu ja pihvi pitää mukavasti mehut ja maut sisällään. Pikkasen pippuria ja suolaa pintaan ja herkuttelemaan

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Thanks!

Minä en ole ikinä tajunnut raa'an lihan aiheuttamia himoja kanssaihmisissä ...kerran vahingossa jäi piffi raa'aksi sisältä ja se maistui VERELTÄ! Minusta veri maistuu pahalta...on varmaan makuasia, pitääkö raa'an lihan mausta vai ei...

Kun pihvi on laatulihaa, ei ongelmaa ole. Söin itse aina aiemmin pihvini mediumina, mutta siippa sai kokeilemaan raakaa ja parin kokeilun jälkeen jäin sille tielle. Voin tosin ongelmitta syödä vaikka kuivaksi käristettyäkin, olen harvinaisen sopeutuvainen luonne

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Raakaa minulle, kiitos. Tosin minäkin sopeutuvainen, mutta sääli hyvää lihaa kuivaksi käristää.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Mä sitten rrrakastan verta tirisevää kunnon pihviä! *terottaa raateluhampaitaan*

Sen sijaan maksaa en oikeesti syö - koska se on elimistön kaatopaikka, eikä mulla ole tapana syödä jätteitä....

Tulikuuma pannu on jees , mutta pippuri kertoo siitä että on jotain mennyt jo pieleen. Sopivasti rasvassa paistettu juuri lahtivajalta tullut liha nimittäin generoi itseensä semmoiset makuelämykset , että oksat pois kakilta pippureiltakin! Suolaa siihen toki pitää lisätä , mutta jokaikinen lisämauste vie vain makua taaemmas. Pihviä ei todellakaan parane kauaa pannulla käytättää , mutta en allekirjoita tuota raakuusluokkaa.

Sisä ja ulkofileistä minä olen myös erimieltä sillä minusta ne ovat yliarvostettuja ja yleensä löytyy paljon parempia kohteita eläimestä makunautintoihin. Minä en ole kertaakaan onnistunut kunnolla ulko- enkä sisäfileessä paitsi kun olen psitänyt ne tikunokassa lähelle takkaa tai notskia.

Raakana en söisi muuta kuin nautaeläimen filettä. Muuten kyllä maistuu lähes mikä vaan, maksakin, kunhan se on kypsää

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama

Jos mennään raakuus asiassa eteenpäin niin kalaa söisin raakana eli oikeamin kevyesti suolattuna ja 4-6 tuntia jääkaapissa vetäytyneenä , mutta sitä aitoa kalaa ei saa enään mistään.

Onko joku päässyt maistamaan fileoitua ja suolattua aitoa purotaimenta joka on ongittu likeltä napapiiriä? Siinä on sitä aitoutta.

Niin, eihän toki voi yleistää. Minulle kelpaa suunnilleen kaikki liha suussasulavan ylikypsästä jänisragusta tai säikeisen mureasta karjalanpaistista umpiraakaan tartarpihviin tai carpaccioon. Sisäelinten ystävä en ole. Naudan ja lampaan sisäfileen jätän itsekin mieluusti raa-aksi, samoin hyvälaatuiset ulkofilepihvit, paahtopaistin on parasta olla sisältä reilun roseeta. Raaka pihvi vaatii kunnolla raakakypsytetyn ja hyvälaatuisen lihan, muuten on lopputulos pettymys. Tosin umpipaistaminenkaan ei oikein tilannetta pelasta.

Metsästäjän tyttärelle on ollut kova pala tajuta riistalihan kova hinta markkinoilla. Tajusikohan sitä kersana edes nauttia, kun oli kunnon luomulihaa syksyisin aina saatavilla?

(Entiselle) perhokalastajalle mittakokoinen puro/järvitaimen oli toki harvinainen, mutta ei tavaton saalis. Jos napapiiri ei ole kriittinen tekijä, niin vastaus on kyllä, tosin pohjoisin "onkimispaikka" taitaa olla jompi kumpi Kuusamon suurista joista. Hätätilassa kelpaa myös luonnon helmassa mustikkagraavattu harjus .

Maksamakkaraa tai -pateeta on vähintään saatava, joka päivä. Maksalaatikko on ainoa yläkarppiruoka johon välillä sorrun. Munuaiset olivat suurinta herkkuruokani lapsena. Siasta menee nahkakin, kun oikein pitkään kypsentää. Harmi että harvinaisempia ruhonosia saa niin huonosti, kielikin on nykyisin aika kallista. Possunkieltä sentään saa sopuhintaan.

Edit: kile piti olla kieli

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Siis oikea karppihan muuttaa erakoksi lappiin, syö mustikoita ja juoksee tunturisopulin kiinni. Sopuli syödään karvoineen kaikkineen, niin saadaan vitamiinia. Välillä muristaan "GRRRGRRRuuaaar!". Jos kymmenen kilometrin päähän ilmestyy ihminen, otetaan kirves käteen ja palautatetaan rauha:" saatana tulla mun reviirille!". Kyllä se on niin että ei kaupunkista oikeata ruokaa saa!

...ja kuitua!!

Minä sain Taivalkosken tietämiltä ihan järvestä ja pilkillä. Just olin hörpsäsemässä nestemäistä ohrahiilihydraattia kun tärppäs ja pullo lens jäälle. Oli niin kummalinen räntäkeli , että ei pahemmasta väliä. En minä nyt mikään hyvä kalamies ole , mutta tällä kertaa siika ja taimen kumppaneineen.

Purotaimenia on täällä etelässäkin noissa karuissa puroissa , mutta ovat ehkä vielävaikeampia saada kuin lapissa.

Tosiaan, olisiko niin että osalla ihmisväestöstä on periytyneet neandertaalin geenejä!!! Antrolopogia ei tuo tätä väitettä nykyisen geenitutkimuksen valossa, mutta ei varmaksi todistakkaan.

Entä jos nämä hiilareita syöppöinä vetävät tyypit (jotka ei liho) on ne iso aivoisimmat kaverit tällä pallolla ja homo sapinesin kantamuotoja? Eli ne tarvii niin helvetisti hiiliksiä jo pelkän aivoitoiminnon ylläpitäiseen että muutama hiilari ei tunnu missään!!

Mutta me neandertalilaisten veriperinnön omaavat ei voida sulattaa liikaa hiilareita kun aivotoimintakin käy hitaammilla kierroksilla!!! Olemmet sitten liiaksi taipuvaisia tanakkuuteen ja hitauteen..Sad but true!

Joo, ihan tosissaanhan me... Muistuttaisin, että laihatkin saattavat olla sairaita...huonot kolesteroliarvot, sokeritautia, syöpää, jne. Hiilareiden sietämättömyys ei välttämättä näy päällepäin. Ihmisaivot eivät olisi jalostuneet luomakunnan kruunuksi, jos lihaa ei olisi syöty. Ja tuota tyhmyyttä en allekirjoita.

Minäkin olen kuullut ettei ole voitu todistaa, että nykyihmisen geeneissä olisi rippeitä neandertaalilaisesta esi-ihmisestä. Eihän se kyllä toisaalta ole mahdotontakaan. Jm. tapauksessa niitä geenejä löytyisi kyllä meistä kaikista.

Sillä eiköhän nykyihminen periydy aika tarkalleen samasta verrattain pienestä kantamuodosta, joka asusti afrikassa... Ja siksi esim. valkoiset erottaa mustista ihmisistä vain pienet geenimutaatiot, jotka ovat vahvistuneet pohjoisella pallonpuoliskolla; esim. vaalea ihonväri vähäisen auringon vuoksi.

Ehkei tartte mennä ihan neanderdahlilaisiin asti, mutta pohjoiset kansat ovat olleet metsästäjiä ja nomadeja. Täällei oikein hiilihydraattipitoiset ruuat ole menestyneet ennen noita jalostettuja viljoja, nekin sitten vaihtelevalla menestyksellä. Sekin vähä on rajoittunut lyhyeen osaan vuodesta. Eläinperäisestä ravinnosta ei puutetta ole ollut, senkun on metsästänyt ja paimentanut.

Mites sitten suuret nälkävuodet ovat vaikuttaneet perimään? Läpipaskot tuupertuu elontiellä, kun taas varastoivat ja varastojaan hyvin käyttävät selviävät pidempään?