karppaus.infon arkistoitu foorumi

Siis olen pannut merkille että karpit kerskuvat syövänsä kaikenlaista ällöttävää kuten maksaa, munuisia, aivoja etc... Nyt kysyisin että harrastatteko uhanalaisten eläinten kuten valaan, haiden syömistä ilman tunnontuskia?

Jos näin on niin kuinka moraalitonta on kannibalismi asteikolla 1-10? Veikkaan että standardi-ihmisellä se on noin 9-10, mutta karppi tietty keksii että ihminenhän on ihan käypää ravintoa, varsinkin läskit ihraa hyllyvät yli 40 painoindeksin omaavat herkkupallerot?

Muuten oletteko joskus katsoneet vesikielellä aloittelevia ylipainoisia karppikavereitanne?

Tietenkin kestävän kehityksen kannalta naapuriheimon syöminen olisi kannatettavaa. Ja niinhän ihminen lienee paljolti tehnytkin suurimman osan historiastaan. Toki nykyiseen "ihminen ei ole eläin" hurskasteluun se ei enää oikein soveliasta ole ja sitä pidetään yleisesti sopimattomna. Minä olen harastanut kannibalismia noin 45 kilon verran. Omaan kehoon tosin vain kohdistuen johtuen sellaisen kulttuurin vaikutuksesta johon olen sattunut syntymään. Onneksi se sallitaan kuitenkin omaan kehoon kohdistuvana.

Siinä olisikin keksimistä miten voisi yhden ihmisen rasvavarastolla ravita esim kahta ihmistä. Jos se mahdollistuisi esim turvallisesti "letkuvälitteisesti" nykytekniikalla voisin matkustaa luovuttamaan ravintoa johonkin jossa sen tarvitsijoita olisi.

Siitä vaan kehittelemään...

Helppoa, imettämällä! Mikäs pakko imetystä on rajoittaa vauva- ja taaperoimetykseen, voihan sitä harrastaa vaikka... noh, pappaimetystä.

Pitäsköhän testata...

Maksa on minustakin perseestä, aivoja en muista kenenkään täällä kehuneen syövänsä ja munuaiset taas ovat oikein herkullisia hyvin laitettuina. Hait, noin yleisesti, eivät taida olla kovinkaan uhanalaisia, mutta niitä on niin huonosti Suomessa saatavilla, että eipä ole tullut syötyä. Valaanlihaa olen maistanut ja se ei erityisen hääviä ole, joten taitaisi jäädä syömättä vaikka sitä täällä kotimaassa tarjolla olisikin. Tunnontuskia en ole vielä saanut minkään eläimen syömisestä, enkä saa.

Kysymyksesi koskien kannibalismia todenäköisesti on pelkkää trollaamista, joten sitä en kommentoi sen enempää.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Eräs alkukantainen heimo, en nyt muista mikä, söi hautajaisissaan vainajansa. Se oli kuolleelle kunnianosoitus ja surijat saivat lohtua siitä, että syömällä kuolleen läheisensä, tämä jatkoi tavallaan eloaan heissä ! Ihan kiva; säästettiin kuluja samalla sekä hautapaikassa että tarjottavissa! Voisiko ekologisempaa tapaa enää olla !

Vieras viitannee minuun?

Aivoja olen maistanut vain kerran mutta kateenkorva tosi herkkua! Edesmennyt taiteilijaravintola Kirja piti sitä listoillaan Helsingin Kruununhaassa jonnekin 1980-luvulle saakka.

Valasta en ole maistanut, mutta islantilaista hapanhaita kyllä, ja se oli ikimuistettava kokemus. Yhtä ikimuistettava kuin silkkiäisperhosen toukat Kiinassa.

Ennakkoluulottomuuteni ei suinkaan juontunut karppaamisesta vaan sinnikkäästä ammatillisestakin kiinnostuksesta ruoka-antropologiaan.

Lisäksi en ymmärrä, miksi eurooppalainen ruokaperinne pitäisi kaventaa noudattamaan jenkkien inhoja. Mutta voi olla, että vahinko on nuorison suhteen jo tapahtunut. Harmi.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

En ole koskaan syönyt aivoja. Munuaisista ja maksasta en pidä. Haita en ole edes luonnossa nähnyt, saati sitten valasta (enkä lautasellani), joten en usko syöneeni mitään sukupuuttoon kuolevaa eläintä.

Tämä oli itseasiassa aika hauska provo

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wCyFmih/]
[/url]
Pullan pudotus

Olen syönyt sekä valasta, että haita. Ylimainostettuja juttuja. En kylläkään tietääkseni ole valas enkä hai, joten siinä mielessä tuo ei ole kannibalismia.

Mutta toki ihmisestäkin löytyy minulle kelpaavaa syötävää... Kait mä sitten olen vähän niinku kannibaali? ...Ja se tästä aiheesta.

Ja paikalle rynttää lento-luomu-tomaatti pelastamaan tilanteen. Lihansyöjät ovat ehdottomasti väärässä! Aitoa lentokerosiinin makua ei voita mikään ja sen on pakko karppi-kanibaalinkin myönttää! Sivusta kuuluu tyrmistynyt huutokuoro. "Enträpä me sitten?" Sademetsää tuhoamaton-väkilannoitettu-soija pistää hanttiin kaverinsa reilunkaupan-banaanin kanssa. Toki reilunkaupan-banaanin ääni on hieman kärsinyt inflaatiota , kun ilkeä ja piitaamaton asiaohjelma teki täysin asiattoman dokumentin reilunkaupan-banaanista. Keitetyt-pakastevihannekset heittävät haisevan komentinsa keskuteluun. "Me olemme kotimaisia ja meissä on POWERIA! ja vitamiineja". Siis vitamiineja ainakin teoriassa kahden keittämisen ja pakastamisen jälkeen - tai siis on ainakin ollut - joskus - pellolla tuoreena.

Eihän tässä voi vihreää aitovihannesta ja lihaa syövä kannibalistinen karppikansa kuin kumartaa kavissyöjien vakuutteluille.

Tämä nyt ei liity ketjun aloitukseen; mutta luin joskus jostakin, että pakastevihanneksissa olisi enemmän vitamiineja tallella kuin tavallisissa kaupan vihanneshyllyissä olevissa vihanneksissa.
En sitten tiedä onko tuo totta, mutta mahdollisesti, sillä niitä vihantahyllyjen vihanneksia säilytetään (ja säilötään erilaisilla aineilla) aika kauan, kun taas pakastetut vihannekset ovat tuoreeltaan pakastettuja.

Jos ovat tuoreeltaan pakastettuja niin sitten uskon , että osa vitamiineista on tallessa , mutta kun käsitääkseni suurin osa sekavihanneksista on esikeitetty säilyvyyden ja muiden seikkojen vuoksi ja sitten se vielä kertaalleen keitetään niin kyllä siinä tapetaan vitamiineja urakalla.

Elän toiveikkaassa käsityksessä, että pakastevihannekset höyrytetään, ei keitetä, eikä niitä kotonakaan kannata keittää niin että pistää veteen kiehumaan ja kaataa sitten veden pois. Pakastevihannekset kotona joko höyrytetään, wokataan pannulla öljyssä/voissa tai lisätään keittoon niin että liemi käytetään myös, tai ehkä jopa mikroon, josta on eriäviä käsityksiä.

Olen myös kuullut tuosta hyllyajan ravinnehävikistä. Ennenvanhaan Hongkongissa vihannesten myyntiaika oli 4 tuntia keräämisestä, sen jälkeen meni kakkoslaaduksi. Nykyaika tietysti pilaa kaiken.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

1. Kesäkeitto oli pienenä aika ällöttävän makuista, mutta nyt oikeastaan pidän siitä.

2. joo

3. Täysin hyväksyttävää, söisin varmasti ihmisen(esim. kasvissyöjän) nälkäkuoleman estämiseksi. Ooh, voissa paistettua vegaania viherpippurikastikkeella :kuola:

4. Joo, mutta ei ruokatarkoituksissa.

Esimerkiksi B6 vitamiini ei kestä kovinkaan hyvin pakkasta vaan se tuhoaa sitä merkittävästi. B6 vitamiinin vaje taas on usein kytketty myös sv-tauteihinkin. Pakasteiden käyttö on valtavasti lisääntynyt jo kauan. Liha alalla on myös pakastamista josta kuluttja ei aina ole kovin tietoinen.

Mitenköhän onnistuis karppaus itse itseään imettäen
Sääli vaan että pitäis vielä vähän venyttää noita lärpäkkeitä, että ylettyy.

Pitäisköhän suositella ukolle.

Saataa olla jopa vielä pahempaa , koska niiden päälle saatetaan paahtaa yli 120 asteista höyryä desinfioimiseksi.

Ensiksi meidän rakkaat vihanneksemme ja hedelmämme jalostetaan lajiltaan satoisiksi mutta vitamiiniköyhiksi ja sitten ne viimeiset vitamiinit tapetaan höyrystämällä ja keittämällä! Tässä ollaan HI*ON kaukana luonnollisesta ravinnosta.

Tuota, näkemissäni kypsennystapamittauksissa höyryttäminen on osoittautunut ylivoimaiseksi kypsennysmenetelmäksi juuri vähäisen ravinnehävikkinsä vuoksi, korkeammasta lämpötilasta huolimatta. Ja pakasteetkin präjänneet yllättävän hyvin hyllytavaraan verrattuna.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Hmm, jos olisin tilanteessa, jossa olisi pakko syödä kuollutta ihmistä itse selvitäkseni, niin varmaan kankusta kinkun paistaisin. Hukkaanhan se kuoltuaan menee kuitenkin.

Moraalista en sano mitään, sillä minusta kuolleen olion syöminen pakkotilanteessa ei ole moraalinen kysymys.

Arvioisin brittipilotin aika maukkaaksi valinnaksi (joskin jonkinasteinen silavointi saattaisi olla tarpeen).

Englantilainen hävittäjä-ässä James McCudden kertoo tapauksesta, jossa tropiikkiunivormuun pukeutunut lentäjätoveri viuhtoi harkitsemattomasti paljaita sääriään laskeutuessaan ilma-aluksestaan sillä seurauksella, että koipipa osui SE 5a:n tulikuumaan pakoputkeen. Kera ulvahduksen levisi ilmoille "erittäin herkullinen paistetun sianlihan tuoksu"!