karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ihmettelen, että ei se karppaus ole oikeasti niin helppoa mitä annetaan useinmiten ymmärtää. Toki on niitäkin, joille tämä on elämäntapa. Esim. Pienettären linja syödä. Mutta enemmistö taitaa olla oikeasti niitä, jotka karppaavat jonkin aikaa ja sitten ottavat lomaa karppauksesta. Mikä vie huonoille teille, jos tämä on NIIIIIN helppoa ?

Kokeilemalla voit muodostaa oman näkemyksesi .

_________________
"Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa."

Ei mikään, syön mitä haluan, enkä ole "repsahtanut" 1,5 vuoteen, koska se termi ei kuulu sanavarastooni. Leipää olen kerran maistanut viimeisen puolentoista vuoden aikana, eikä makeita hedelmiä juurikaan tee mieli. Marjoja ja vihanneksia kuluu. Suklaata silloin tällöin ja koska keliakiaa ei ole, niin pala voilla leivottua on mahdollinen, jos tekee mieli. Aika harvoin tekee. Maitotuotteita en käytä kovin paljoa, smetanaa ja kermaa, vähän juustoa. Lihat aina mahdollisimman rasvaisia, samoin kalat. Noudatan sigejäni.

Ehdottomasti elämäntapa, eikä voisi olla helpompaa.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

No, en minä ainakaan tätä vaikeaksikaan voi moittia :paremminhan tässä syödään kuin ennen...!

Ja minullehan tämä on elämäntapa, kun ei ole tarvetta laihduttaa.

Mutta en minä fanaattinenkaan ole tämän ruokavalion suhteen: jos ja kun minua haluttaa jotain leivosta (no-oh, on vain yksi leivos, jota halajan joskus ja sekin on ranskalainen leivos...), jäätelöä, tms. niin suon sen itselleni - en minä veren maku suussa tätä ruokavaliota toteuta, mutta mainittakoon kuitenkin, että hiilihydraattipommista saattaa joskus tulla ikäviä sivuvaikutuksia: vatsanväänteitä (näihinkin aikaisemmin suhtauduin vähättelevästi, mutten enää, kun sattuivat itselleni ) ja mielialan laskua/heilahtelua. Kun makuaisti tottuu niin ei enää osaa kaivatakaan muuta (tässä tapauksessa: sokeripommeja tms.). Sitä paitsi saa syödä aika huolettomasti (kun muistaa kuitenkin syödä monipuolisesti) eikä paino lähde jojoilemaan (on, on sitäkin ollut).

Kun olen reissun päällä, syön kyllä kiltisti sitä, mitä tarjotaan (tai olen syömättä, jos ei ole nälkä), mutta kotiin palattuani huomaan jälleen syöväni alakarpisti

Elämäntapa täälläkin, ei mitään tarvetta repsahteluun. Joskus kyläillessä vähän kompromisseja eikä siinä mitään, mutta sitä armaampaa on taas päästä kotisapuskoille. Kohta kolme vuotta täynnä. Enkä ole kahteen vuoteen halunnut painoanikaan mihinkään muuttaa. Näin on hyvä olla!

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Minulle tämä ei ole elämäntapa eikä kuuri - tämä on ollut ensimmäinen ruokavalioon perustuva menetelmä, jolla olen saanut nuoruustyypin diabeteksen tasapainoon.

Tuli syötyä ja juotua loman aikana hamppareita, sipsiä, karkkia, pitsaa, sidua, olutta, viinaa.

Näitä lomakokemuksia tulee vastaan hyvin monissa ruokapäiväkirjoissa. Jos ei tekisi mieli, ei näitä ruokia varmaan napaansa ahtaisi ?

[/quote]

Ei tullut, ei tänä, eikä viime kesänä. Ja ylipäätään en "ahda napaani" mitään, en edes sitä hyvin rasvaista ruokaa, mitä syön. Enkä oikeastaan ole koskaan syönyt paljoa noita yllämainittuja. Sen, minkä parin vuoden yläkarppikokeiluilla lihoin, sain ruisleipää ja perunaa syömällä, en sipseillä tai karkeilla.

Lowfatilla moneen kertaan laihduttamista yrittäneissä on ilmeisesti sokeriaddiktoituneita, joilla on vaikeuksia päästä eroon hampurilaisista, sipseistä, pitsoista ja karkeista. Varsinkin, jos lähipiirissä on näitä tuotteita paljon käyttäviä.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Pahaa tekee...

EI tällä tavalla tule mitään repsahduksia kun ei ole mitään kiellettyä. Syön juuri sitä mistä tulee hyvä olo ja mikä tuntuu hyvältä.
Miksi stressata kun on löytynyt oma tapa syödä joka sallii kaiken: periaate on välttää ja minimoida huonojen hiilareiden käyttö. Toki Napolissa käydessä nautin varmasti paikallisen pitzan mutta se sopiikin minun tyyliini.

Pratt <hiilihydraatitietoinen hyväkarppaaja>

Oon pyrkinyt ottamaan karppauksen elämäntavaksi, mutta kriisin tultua en ole jaksanut sen suhteen stressata - en oo jaksanut laittaa ruokaa, niin olen syönyt vain pitsaa.
Vielä ei näy missään mutta kunhan tässä tokenee, niin palailee. Ja eihän tuossa pizzassa ole edelleenkään muuta ikävää kuin se pohja :)

_________________
Rentoa karppausta touko-, kesäkuusta 2005 lähtien.
Hyvä olo ja muutama pudonnut kilo.
Tekee mieli tehdä jopa vatsalihasliikkeitä!

Kyllä tämä ihan elämäntapa on, vaikka sen omalla kohdallani piti jäädä vain kahden viikon kokeilukuuriksi. Osastollemme tuli juuri uusi lääkäri töihin. Hän on ollut aikaisemmin töissä talossamme, eli nähnyt minut viimeksi joskus talvella. Ihmettelin kun hän kulki huoneeni ohi ja vilkaisi kerran, vilkaisi toisenkin. Sama temppu taas kun olin kahvihuoneessa nauttimassa lounastani. Sitten tämä lääkäri tuli kahvihuoneeseen ja totesi, että joka kerta kun hän näkee minut, niin ihmettelee kuka olen. Hän ihmetteli, kuinka olen laihtunut niin paljon, ettei minua enää tunnista? Vähän tarkoituksellisen provosoivasti vastasin, että Atkinsilla. En höpissyt mistään ketogeenisistä tai hiilihydraattitietoisuuksista, vaan läväytin punasen vaatteen heti esille. Yllätyksekseni tuo lääkäri suhtautuikin oikein mukavasti, hän kyseli lisää. Kerroin, että lopetin laihduttamisen puoli vuotta sitten ja nyt tässä ollaan sitten ylläpidolla. Hän ihmetteli, että mitä, onko Atkinsissa jotain ylläpitoa? Hän ilmeisesti luuli, niinkuin kaikki, jotka eivät asiasta tiedä, että Atkins on vain kuuri - ei elämäntapa. Hän kysyi, että mitä sitten saan syödä tällä ylläpidolla. Vastasin, että kaikkea muuta paitsi moskaa. Ei sokeria ja tärkkelystä. Huvittavaa oli, että hän ihmetteli, että "ai, ei sokeriakaan?" Ehkei hän ollut tullut ajatelleeksi, että sokerikin on hiilihydraattia? Tai sitten hän ei vaan ollut kuullut atkinsista juuri mitään aikaisemmin? Oli ikäänkuin sellainen tyhjä taulu... Muutama huoneessaolija tuolloin taivasteli, ettei kykenisi mitenkään elämään ilman karkkia. Minä totesin, että se on hyvin helppoa. Jättää ne vaan pois. Ihan niinkuin alkoholistin täytyy jättää viina kokonaan pois. Tuo ihana uusi lääkäri siihen vielä lisäsi, että nii-in kaikkeen tottuu, jopa sokerittomaan elämään. Mahtava asenne tuolla lääkärillä. Ihana uusi työtoveri mulla!

Mä olen repsahtanut puolentoista kuukauden aikana oikeestaan vain kerran, siis karkkiin... Aika vähän paikkari aikoihin verrattuna, tosin silloinhan oli kaikki sallittua... Ihan tyytyväinen olen
Hyvin sopii ja toimii ihan elämäntavaksi olisi tarkoitus, mutta eihän sitä tiedä jos joskus tyhmyyksissään vanhoille teille palaisi... No olenhan senkin kokenut... Kai se tekee minusta nyt huonon ihmisen

Yli puoli vuotta olen nyt karpannut, eikä loppua näy. Ylipainoa ei ole koskaan ollut, joten vaikutukset yleiseen oloon ja terveyteen ovat oman motivaationi takana. Ruoan jälkeinen väsymys ja turvotus, kesäisin käytettävät allergialääkkeet, levottomampi ruoansulatus, nopeammin yllättävä nälkä, huonompi iho... Miksi haluaisin ne takaisin?

_________________
Hyväkarppaava harrastelija.

Itselläni kyseessä ehdottomasti elämäntapa. Sen asian pystyin sanomaan jo muutaman viikon karppauksen jälkeen ja ajan mittaan tunne on vain vahvistunut. Itselläni siirtyminen karppiruokavalioon kävi tosi helposti. Paluu entiseen ei ole käynyt mielessäkään.



Näin juuri minäkin ajattelen

Hmm. Tarkennatko? Siis mihin "tasapainoon"?

On muuten pirun vaikeeta olla, jos tarjolla ei ole mitään muuta. Mä en ainakaan juurikaan ole mainostanut ruokavaliotani muille, joten eivät kaikki osaa siihen varaurua tarjoilun puolesta. Enkä toki siihen kuolekaan, jos välillä joudun syömään jotain normaalista poikkeavaa. Eihän kaikki loufattiläiset syö koko ajan loufättiä, eikä kaikki paikkarilaiset syö koko ajan paikkaria.

Elämäntapa tää o ja opettelemista viel riittää, paljon...
Mutta mihin kiire, loppuelämä aikaa...

Ei ole ikävä entistä... vaikkaki irtonamit o miun tuho... vieläki...
Muusta kyl ei o vaikee kieltäytyä...eikä tee edes mieli...

_________________
Karppi, since 2005

Meillä töissä taivastelivat myös karkitonta elämää. Leivästä luopumista hämmästelevät vieläkin enemmän. Kertoivat töistä kotiin mennessään syövänsä rasvatonta jugurttia ja montamontamonta leipää, eivätkä luopuisi siitä mistään hinnasta.

Vaikka olenkin vuosia ollut lowfatilla ja tunnustan sokeririippuvuuteni, ei leivän pois jättäminen ole ollut minulle vaikeaa. Karkkihimot olivat alussa valtavat, mutta nyt nekin ovat kaikonneet. Töissä ja kyläpaikoissa syön silloin tällöin runsaammin hiilihydraatteja, koska en jaksa kauheasti valintaani selitellä. Työpaikan kahvihetkillä löytyy hämmästelijöitä ja tuputtajia, kun en syö pullaa ollenkaan. Pullan syömättömyys on jotenkin syntistä.

_________________
Elä niin, että on helppo hengittää!

Karpaus on helppoa niin kauan kunnes alkoholi tulee kysymykseen! Sitten on enimmäkseen ojan pohjalla viikonloppuisin ettei väliä onko se ruoka puhtaasti karppia vai hiilissotkua...Mäyräkoiralinja rulettaa anyway!!!