Tarvitseeko ihminen hiilihydraatteja ruokavalioonsa?
(12-09-2005 - Asiantuntija ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen)
Hiilihydraattien merkitys ruokavaliossa on mielenkiintoinen ja runsaasti keskusteltu aihe viime aikoina.
Kansanterveydestä ja sairaanhoidosta vastaavat tahot suosittelevat diabeetikoille ja laihduttajille ruokavaliota, jossa on runsaasti hitaasti imeytyviä kuitupitoisia hiilihydraatteja, niukasti rasvaa ja proteiinienkaan osuus ei ole kovin suuri. Tiedotusvälineissä taas aika-ajoin tupsahtaa esiin Atkinsin dieetti, ketogeeninen dieetti, ´Heikkilän´ dieetti tai muu vastaava, jolla kerrotaan laihtuvan nopeasti ja helposti, ja jotka vaikuttavat ihan ´turvallisilta´. Mihin uskoa? Kuka on oikeassa?
Kivikaudella ihminen söi pääasiassa lihaa ja rasvaa saatuaan kiinni jonkin metsän eläimen tai kalan. Lisäksi syötiin marjoja ja joitain kasveja. Viljelytaitoja ei vielä ollut, joten leipä, puurot, riisit ja pastat puuttuivat ruokavaliosta. Ruokavalio oli runsasrasvainen ja runsaasti proteiineja sisältävä ja sisälsi hyvin vähän hiilihydraatteja. Ihmisillä kului runsaasti energiaa ruoan saantiin ja liikuntaa oli useita tunteja enemmän kuin nykyisin. Koneita ei ollut. Tiettävästi kivikauden ihmiset eivät olleet lihavia. Ruokaa sai, kun sitä oli. Varastointimahdollisuuksia ei ollut. Elinikä oli lyhyt. Kehitys kivikaudelta nykyiseen tietokoneaikaan on ollut valtava, eikä se aina ole ollut paras vaihtoehto ihmiselle, jonka fysiologia ja fysiologiset tarpeet lienevät melko lailla samat kuin alkuihmisellä.
Se, miten nyt syödään, on ympärillä olevan yhteiskunnan kehityksen tulos. Ruokavaliosuositukset pohjautuvat tutkimuksiin, tietoon, makutottumuksiin, yhteiskuntapolitiikkaan, turvallisuuteen yms. Suomalaiset esim. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimat ruokasuositukset on pyritty kokoamaan Suomessa tuotetuista, tutuista, maistuvista elintarvikkeista, joista voi edullisesti koota maittavan ja terveellisen ruokavalion suomalaista geenistöä ja tautiperimää ajatellen.
Diabetestutkimusten mukaan sama ruokavalio sopii myös erittäin hyvin diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon.
Kaikille suomalaisille siis suositellaan ruokavaliota, jossa hiilihydraattien osuus energiasta on n. 50%, rasvan < 30 % ja proteiinin n. 20 %. Suuri hiilihydraattien osuus saa aikaan sen, että rasvan, etenkin kovan eläinrasvan, osuus pysyy alhaisena. Hiilihydraatit tulisi valita kuitupitoisista, hitaasti verensokeria nostavista ruoka-aineista, jolloin verensokeritasapaino pysyy parhaiten tasaisena. Syömisen hallinta on helpompaa ja kuitupitoinen ruoka on ravintotiheää, ja hoitaa ruoansulatuselimistöä, etenkin suolistoa. Hiilihydraatit ovat myös halpaa arkiruokaa.
Erittäin suuri proteiinin saanti ei ole toivottavaa, koska munuaiset joutuvat erittämään ylimääräisen typen proteiinin hajotessa aminohapoiksi. Etenkin eläinproteiini on kallista ja sen tuottaminen on epäekologista koko maailmaa ajatellen. Rasva on energiapitoisin ravintoaine ja etenkin kova eläinrasva on haitallista verisuonistolle ja sokeriaineenvaihdunnalle.
Itse suosittelen mielelläni asiakkailleni suositusten mukaista ruokavaliota sekä diabeteksen hoitoon että ehkäisyyn.
Pärjääkö ihminen sitten ilman hiilihydraatteja? Kyllä. Terve ihminen pärjää jonkin aikaa ruokavaliolla, jossa ei ole hiilihydraatteja. Etenkin 60- ja 70-luvuilla laihdutettiin hyvin lihavia ihmisiä sairaaloissa totaalipaaston avulla. Lihava sai vain vettä, kivennäisaineita ja vitamiineja. Pisin näin toteutettu laihdutus kesti 249 vrk. Paaston pituus määräytyy potilaan rasvavarastojen määrästä.
Jo toisena päivänä paastoajan aineenvaihdunta muuttuu ketoottiseksi, koska ulkopuolisen energiansaannin sijaan energia otetaankin omista rasva- ja rasvattomista kudoksista.
Aivot ja keskushermosto ovat herkimmin liian alhaiseen glukoosin eli sokerinsaantiin reagoivat elimet. Insuliinishokki syntyy, kun insuliinin johdosta elimistössä veren sokeripitoisuus laskee liian alas, eivätkä aivot ja keskushermosto saa tarvitsemaansa nopeaa energiaa, ja ihminen menee tajuttomaksi.
Paastoajalla aivot ja keskushermosto alkavat käyttää paaston edetessä energiakseen pääosin beetahydroksivoihappoa ja asetetikkahappoa, joita syntyy rasvan hajotessa epätäydellisesti elimistössä paaston aikana. Jo muutaman totaalipaastopäivän jälkeen ihminen sietää paastotilaa melko helpostikin, koska hän on ketoosissa, eikä kärsi verensokerin heitoista. Ei siis koe nälkää. Joillakin ketoosi saa aikaan kuvotusta ja päänsärkyä. Samanlainen ketoositilanne syntyy silloin, kun ihminen syö ruokaa, jossa on vain rasvaa ja proteiinia. Niiden sisältämää energiaa ei voida hyödyntää täydellisesti ilman hiilihydraattien läsnäoloa ja näin niiden avulla voi paino myös pudota.
Mitkä sitten ovat tällaisen ketogeenisen ruokavalion pitkäaikaiset vaikutukset, on toisaalta vielä osittain tuntematonta. Haittoja syntyy lähinnä ruoansulatuskanavassa kuidun vähyydestä johtuen, rasva-aineenvaihdunnassa ja mahdollisesti munuaisten toimintaan. Tällainen ruokavalio muodostuu väkisinkin yksipuoliseksi ja kalliiksi.
Terve ihminen voi toki kokeilla ja noudattaa ketogeenista ruokavaliota haluamansa pituisia ajanjaksoja, mutta diabeetikoille en sitä suosittele. Kohtuus kaikessa on lause, joka pätee parhaiten myös ruokatottumuksia ajatellen.
Tuula Heikkinen
laill. ravitsemusterapeutti
http://www.novodiabetespalvelu.fi/view.asp?ID=917
(sinänsä mielenkiintoista että hän(kin) on alkanut julkisesti esitettyjen kysymysten seurannaisena selvitellä asiaa ja päässään askarrellut asian kanssa. Työ vaan näyttää olevan kovasti kesken ja ymmärrys ihmisen aineenvaihdunnsta edelleen kovin puutteellinen asiantuntijarooliinsa nähden)
Hänenkin juttujaan kuitenkin kohtaa aika moni diabeetikko. (valitettavasti)