Sokeri kerääntyy vararavinnoksi täten kun kroppa ei saa tarpeeksi kyytiä, oli se missä muodossa hyvänsä.
Ja otetaan nyt vielä sekin huomioon, että enää ei ole kivikausi, jolloin kroppa toimi tietyllä tavalla, vaikka elimistöllä kestää aina sen tuhat vuotta ennekuin huomaa, että moista varainkeruuta ei enää tarvita nyky-yhteiskunnassa, ruoka kun ei enää lopukaan kesken, mitä nyt jääkaapista. Eikö meidän järkemme kuitenkin tämän tiedä

selkeä edistysaskel siihen suuntaan, että sitä ruokaa ei niin kauhiasti tarvitse santsata. Samalla tavalla tässä vhh:ssakin kuunnellaan kroppaa, ei todellaakaan syödä mitä sattuu milloin sattuu. Vai syökö joku? Laihtuuko sillä?
Nykyään myös joku muu valmistaa meitin sapuskat, sen nimi on kaikkivoipa elintarviketeollisuus. Siinä vaiheessa kaivetaan se harmaa ruman näköinen mössökkä esiin (aivot) ja ajatellaan uudestaan että kannattaako sitä sokeria heittää sinne pataan nimenomaan muropaketin ominaisuudessa vai voisiko sen ruuan ehkä valmistaa ihan isse? Sitä hiilaria kun tarjotaan aika monessa muussakin muodossa kuin siinä kaikkein jalostetuimmassa, sukkerin merkeillä.
Suurena ex-sokerinystävänä, tupakan himoitsijana, juhlijana, suunsoittajana voin kertoa, että jos se himo ei olisi sokeri, se olisi jokin muu. Aina meillä ihmisillä tuppaa olemaan "se jokin suuri kielletty" ja "se suuri palvottu". Tää vhh on todella hieno homma, mutta ollaan myö siltikii vaa hiivatin jumalhakusia.
En mitenkään halua ylipainoisia noin yleensä asettaa siihen koloon, että olisi sen kummemmin epäonnistuneita, tahallaan lihavia ym..Minähän painan itsekin 80-jotain kiloa! Mutta tiedän myös millä ne on tullut ja siihen on aika paljon muita syitä kuin itse sokeri-himo. Se on se autuas olotila kun aviomies sanoo et "sä olet hyvä semmosena ku sä olet". Puolivuotta ja polvet oli aika eri mieltä
Makkelle vielä, kun kert pirät näist päänhakkajist ni siin o sul iltapalaks:
](./images/smilies/eusa_wall.gif)