Kyllä... helvetin hyvin hoksattu: ruokavalioni on muuttunut. Onko siinä tosiaankin jotakin niin järkyttävää että joka päivä joutuu kuuntelemaan lässytystä ja jeesustelua? Ja näitä loputtomia kyselyitä siitä miksi ja mitä "voin" syödä. Kai se nyt on lähinnä meikäläisen asia mitä tästä leipälävestä (entisestä sellaisesta, siis) sisään menee? Häh? No ei suinkaan, sillä jokainen normaalipainoinen katsoo olevansa asiantuntija aivan kaikessa mitä ravitsemukseen tulee.
Ja kaikista parasta että he myös katsovat suorastaan kansalaisvelvollisuudekseen meikäläiselle lässyttämisen!!
On se jumaliste kumma, miten ihmisellä voi riittää energiaa jokaisen ruoka-aineen erikseen kyselemiseen: "Voitkos sää nyt syödä salaattia / perunaa / pullaa / vehnälesettä / kauralesettä / ruislesettä" etc. jne. osv.
Niin, ja sitten kytätään silmät puoli metriä kuopista ulkona jokaista suupalaa jonka suustani pistän ja aloitetaan se jeesustelu ja ihmettely välittömästi nielaisun jälkeen, että "voi näääs näääs nääääs, voitkos sää nyt tollasta sitten syödä, niin, mmm?"
Rasittavaa? Raivostuttavaa kenties? Eeeeii... minä en varmaankaan ole vain "suvaitsevainen" tai niin usein tälläkin foorumilla kirottu "kohtuullinen".
Ei, minulla ei ole ongelmia vastata asiallisiin ja kiihkottomiin kysymyksiin, mutta edellä kuvatut tilanteet rupean ihan just kohtapuoliin ottamaan vittuiluna.
Pikkujoulut: joku kysyi (lässyti-lässyti-läs) että no voitkos sää nyt sitten viinaa juoda? Ei helevetin kuustoista! Ja kun sitten ajattelin nautiskella punaviinistäni rauhassa hyvästä seurasta nauttien, niin eikös sieltä jostain tule Lässyttäjä, joka alkaa ihmetellä että on se hyvä että löytyi sellainenkin (alkoholi)juoma jota sääkin voit juoda! Onko se nyt tosiaan niin että jos suomalainen ei juo, niin saunan taakse. Ja kun sitten tulee salmaria nenän eteen, vastaan ihan kohteliaalla äänensävyllä "ei kiitos, mä en taida nyt ottaa" niin mikä on seuraus? Tarjotin levitoi silmieni edessä niin pitkään että ehtisin nauttia annoksen sisältämän alkoholin haistelemalla lasista haihtuvia höyryjä mikäli tarjoilijan silmät eivät olisi niin päästään pullistuneet että ne tukkivat sieraimeni. (Siis mut miten niin salmarissa on hiilaria? - Siinä on sokeria. - Niin siis mut miten niin sokerissa on hiilaria?)
Mitä mä näille vastaan?
Jos kysyjä on puolituttu, kuittaan sen nykyään jollakin ytimekkäällä lausahduksella, joka on omiaan ehkäisemään keskustelun jatkumista. Ongelmana onkin sitten lähinnä muutama kaveri. Ei viitsisi ihan täyslaidallisia alkaa ampumaan, mutta en tosiaan enää jaksa noita alussa kuvattuja kyselyitä. Sähköisesti saamiini kysymyksiin alan tarjoilemaan saamaani loistavaa linkkiä:
http://www.justfuckinggoogleit.com toimisikohan tuo ihan livenäkin...