karppaus.infon arkistoitu foorumi

Esko Aho
,
tai oliko se Fagerholm heitti ajatuksen suomalaisen yhteiskunnan pahoinvointinnin (SVT)karsimiseksi. Kansa tuottaa tilastohuippuja, ja politiikalla pitäisi ulkoistaa (madeinjapan) näitä diabetekseen liittyviä sairauksia sallimalla työpaikoilla aikaa kuntoituksen, eikä myydä kaikkea madeinfinland Kiinaan tai jonnekin, missä tuotanto on tositehokasta.

Jos olisin politiikko, antaisin alennnuslippuja liikuntaan. En jakelisi lippuja Auswischiin. Vaan bonuksia kuten ystäväni Simo Frangen. Huumori tappaa ja niin tappaa elämäkin.

Terveys lähtee niin läheltä kuin sydämmesi beat.
Luonnosta läheltä sinua.

_________________

[/url]

Minä en antaisi paljoa armoa Aholle. "Politiikka on politiikkaa ja talous on taloutta" lausunto kriittisellä hetkellä Suomen historiassa on jotain josta aivan hyvin voisi tuomita maanpetturuudesta.

Pakko Ahon on kylvää altruismia , jotta vanhat söhläykset unohtuisivat!

Alennuslippuja liikuntaanhan on jo jaossa (liikuntaseteli). Yrittäjä Hesarin yleisönosastossa kyllä viisaasti kirjoitti, ettei Suomessa ole mahdollista työaikaa käyttää reippaaseen kävelyyn.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Paitsi jos työpaikalla harrastetaan käveleviä kokouksia!

Mieheni on muuten järjestänyt paljon noita kävelykokouksia, ja palaute on ollut useimmiten erittäin myönteistä (muutama rapakuntoinen nurissut).

Ja riippuu niin kovasti työn luonteesta. Esim. mieheni työstä suuri osa on erilaisten lausuntojen ja selvitysten kirjoittamista. Ehdottomasti aikatehokkain tapa hänelle on lähteä ulos kävelemään, suunnitella teksti valmiiksi ja lyödä se koneelle. Tällä keinolla hän kirjoitta lausuntonsa noin viidesosassa siitä ajasta, mitä kolleegansa. Mutta sitten on tyhmä sihteeri, joka valittaa. Hidas kirjoittaminen tietsikan ääressä kun näyttää paremmin työnteolta kuin kävely ulkona.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Täysin samaa mieltä kirjoittamisesta. Jos pitää kirjoittaa omaa tekstiä (vaikka asiatekstiä faktoihin pohjautuen) niin tekstin suunnittelu päässä kävelylenkillä tai autoa ajaessa toimii minulla parhaiten. Ja sitten koneelle.

Tuosta kävelykokoilusta en sitten ole niin varma. Ei ainakaan kovin isolla porukalla kuulosta hyvältä. Eikä muistiinpanojen tekeminen ole helppoa. Riippuu tietysti käsiteltävän asian luonteesta. Vesijuoksukokouksia kahdestaan erään yhteistyökumppanin kanssa harrastan.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Kävelykokous edellyttää, että osallistujia on vain muutama ja ympäristö on hiljainen.

Erään pedagogisen tutkimuksen mukaan muistiinpanojen teko heikentää keskittymistä ja asioiden mieleenpainamista. Mieheni uskoo siihen, on lopettanut muistiinpanojen tekemisen jo vuosia sitten.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Pitää varmasti paikkansa. Minäkin teen "hyvin huonoja". Mutta muistiini en voi luottaa eli faktat pitää merkitä ylös, jos ei niitä saa kirjallisena muuten.

Venäläiset eivät uskoneet neuvottelijan olevan tosissaan, jos ei tehnyt muistiinpanoja. Tärkeillä herroilla oli kyllä sitä varten ihan kirjuri mukana eli neuvottelija itse keskittyi asiaan ja vieressä istuja teki muistiinpanot.

Tai ensin keskusteltiin ja sitten kirjoitettiin pöytäkirjaan mitä oli sovittu. Ja jos ei kirjoitettu pöytäkirjaa, niin mitään ei oltu sovittu.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Mä olen varmasti poikkeus joka vahvistaa säännön, muistan kaiken kirjoittamani huomattavasti paremmin. Liittyy varmasti siihen, ettei asia pääse livahtamaan sisään ja ulos samantien, vaan kirjoittaessa joutuu pikkasen pohtimaankin sitä ja auttaa keskittymisessä. Tosin teen erittäin vähän muistiinpanoja, vain muutamia keskeisiä kohtia.

Jos otan pomolta "sanelun" johonkin kirjeeseen, laitan ylös yleensä vain pari lausetta ja muotoilen sisällön näiden ydinkohtien perusteella. Ja saankin kiitosta kirjoitustaidoistani

Edit: ja mulla ainakin olisi mahdollisuus pikaiseen pyrähdykseen raittiissa ilmassa, jos en tuhlaisi "taukojani" täällä foorumilla :oops:

_________________
We can never obtain peace in the outer world until we make peace with ourselves.
-Dalai Lama