Kiitos ja kumarrus. Musta vyö saavutettu! Liikesarjasta jäi yksi pieni liike tekemättä, ja sitä kyllä jännäsin loppukumarruksille saakka, että riittääkö se reputtamiseen, tai joutuisinko uusimaan. Ottelu meni ihan kohtuullisesti, vaikka ei siinä osumia laskettu vaan muita perusjuttuja ja sääntöjen hallitsemista. Kroppa vielä palautuu viikonlopun haasteista, ja jokunen varvas kärsi kovastikin...
Tämänhetkinen fiilis on vähän turta. Joku ylempi mustavyö sanoikin kokeen jälkeen, että ensimmäinen treenikerta omalla salilla musta vyön saamisen jälkeen on parasta. Se on nyt siis vielä kokematta.
Einomies, jätän tarkemman lajin mainitsematta, kun piirit on kuitenkin niin pienet. Japanilainen laji, ei aseita eikä pääkontaktia, sisältää potkuja, lyöntejä, saksia ja jotain ekstraa.
Nyt miettimään kevään uusia haasteita, ehkäpä teen uuden ketjun budokan pompputreeneistä.