^Ole hyvä vaan!

Olen sitä mieltä, että jos todella aikoo saavuttaa jonkun tiukan tavoitepainon/-ympärysmitan, on osattava arvioida ravinnontarpeensa silmämääräisesti kertalaakista. Ja joskus se tarkoittaa isonkin annoksen ottamista - kun
se sitten on siinä ja seuraavaksi ruokaa saa ottaa esim. viiden tunnin päästä. Turha närppiä koko ajan jotain pientä ja huijata itseään, ettei ole syönyt "mitään". Kun kuitenkin on, jos kaloreita katotaan.
Välillä, kun fiilis on hyvä ja/tai muuta mukavaa mielessä ja työn alla, harrastan
kevyilyksi kutsumaani toimintaa, eli syön ateriaksi esim. vain jonkun proteiinipatukan. Kuten nyt. Ja macaa vedessä. Ja kahviöverit saattavat kuulua kuvioon. Tai yksi viinilasillinen. Humps.
Nyt onkin sellainen fiilis, että oikeasti onnistun sekä saamaan gradun vamiiksi että läsän veks. Johtunee hormoneista
Nyt on myös sellainen fiilis, että mun on päästävä taas tekemään musaa ASAP. Siinä jos missä motivaattori gradun hoiteluun. Huomisesta alkaen alkaa lyyti kirjottaa. Ja uskon painavani keskiviikkona 53 kg
Ei se ketoosikaan muuten ole olennaisin asia olossa, vaan näköjään sellainen säännöllinen treeni, että kylpee hiessä ja katuu syntymäänsä.. (no, ehkä tuo oli liioittelua) ja syö vain tarpeeksi, ei murustakaan liikaa.