karppaus.infon arkistoitu foorumi

Päivällä oli niin massiivinen stressi -> niskajumi, että tuli jo punaviinin maku suuhun Mutta kotiin päästyäni mieliteko oli mennyt ohitse. Jos se ei olisi mennyt, olisin sallinut itselleni tilkkasen

Laskemissysteemistäni vielä tarkennus: lasken ihan summamutikassa ja päässä vain kalorit ilman mitään apuja pyrkien siihen, ettei ainakaan yläkanttiin mene. Laskuni eivät siis välttämättä vastaa todellisuutta, mutta niin kauan kuin tämä näin toimii, tämä jatkuu. Syön sen mukaan miten on nälkä, varon syömästä enempää kuin juuri tarpeeksi kerralla. Hiilareita en laske ollenkaan, mutta ei niitä kovin paljon mene - kun ei tee mielikään. Enempi uni ja täysi alkottomuus auttaa kummasti hillitsemään lihottavat mielihalut. Eli painunkin kohta pehkuun. Tänään ei ole edes leffailta, kun mies katsoo peliä... Gradua en ole aikoihin tehnyt, kun töissä on niin haipakkaa ettei vain pysty venyyn just nyt.. mutta kohta olis pikku pakko pystyä. SITKU olen laihtunut vielä vähän lisää -> vireys ja mieliala parantunut edelleen

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Tadaa, aamulla vy alle 70cm! Ja ylettömällä rasvansyönnillä kertyneet 2kg karistetut. Nyt (työ)stressi jo semmonen, että kotimatkalla podin aistihäiriöitä: tuntui kuin kylmä neste valuisi päässä. Liittynee niskajumiin. Nyt en jaksa olla ottamatta paria annosta lääkettä. Punkkulasi kourassa.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Pienikin määrä alkoa ja repsuilin kalorirajan yli että paukkui. Mutta eipä mitään, olkoon vaan ke jatkossakin tankkausilta -jos ja vain jos pudotusta on n. 500g. Nyt oli enemmänkin.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Keep on going, koopee......

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Tulit heti mieleen tästä uutisesta

http://www.marmai.fi/uutiset/lisbeth+sa ... -13102011&

_________________
Koodilla XIW335 saat viisi taalaa alennusta ensimmäisestä iHerb-tilauksestasi!

Karppilan päiväkirja: Antakaa aikaa haaveilla ja ajatella hiljaa

VHH-blogi: http://voimanala.blogspot.com/

^tattis P-I ja NF - varmaan hankitaan sarjis Etenkin mies on meillä niistä(kin) kiinnostunut ja oli tuon uutisen myös bongannut.

Väsyttäääää!

Läksin töistä puoliltapäivin, koska lapsella on enterorokko ja tehdään miehen kanssa tänään työpäivä puoliksi. Lapsonen on ihan hyvässä kunnossa sentään silti - niinkin hyvässä, ettei suostu päiväunille. Katsoo Peppi Pitkätossu Seitsemällä merellä -filmiä. Kauhea merirosvobuumi päällä nääs. Ja hitto kun MUA väsyttäis ihan törkeesti. Ja mitä seuraa, kun mua väsyttää, enkä pääse nukkumaan? No tietenkin vähintäänkin pienimuotoista repsuilua (kalorit ylittyy ja prossasuklaata ja kahvia menee ihan liikaa, kuten myös taas vähän punkkua ihan vain niskajumin ja pääkivun taltuttamiseen. Koska se tehoaa paremmin kuin särkylääke, jota joudun syömään ihan vain väsymyksen takia.

Eilen laadin vähän inhimillisemmän aikataulun gradun suhteen. Eli venyköön jättö tammikuun loppuun, jos muu ei auta. Kun herään klo 6, töissä suojelen lapsia useimmiten kauheessa kiireessä ja paineessa päivän ja työmatkoihin menee yhteensä n. 3 tuntia/pv ja olen yleensä kotona vasta klo 19 aikaan, jolloin on reilu tunti aikaa olla lapsen kanssa ennen iltapuuhia, enkä läheskään joka päivä edes ole, kun on sitä muitakin hommia välillä, joskin mies hoitaa siivouspuolen tms. tässä yhtälössä mutta silti en jumaliste JAKSA ajatellakaan gradua joskus klo 22 aikaan, kun pääsisin sitä tekemään arkiviikolla. Siinä vaiheessa tunnen kyllä ansainneeni retkahduksen säkkituoliin katsomaan jotakin viihdyttävää liikkuvaa kuvaa hetkeksi, ennen kuin on paras mennä nukkumaan, jotta seuraavasta päivästä tulisi edes jotenkin siedettävä.

Katson nyt vain etten syö niin paljon että lihoisin ja laihduttelen viikonloppuna, kun saan ainakin nukkua pidempään kuin kuuteen. Käyn huomenna myös kampaajalla, jee.

Jottei tulisi täysin valitusvirsi tästä, niin hehkutan vähän sitä, että tosiaan nyt lähteneet 2-3 cm vyötäröltä ja 2 kg painosta todella näkyy ja tuntuu - ainakin itselleni Ettei olo ihan epätoivoinen sentään ole

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Aamupala 2 voissa paistettua munaa, 2 siivua sinileimaemmentalia, lehtisalaattia ja tuoretta kirveliä. kahvia k.ö:llä ja kermalla.

Kampaaja. Mies ei huomannut mitään muutosta
Ostin taas Bachin kukkatippoja (Rescue Remedy). Tutustuin niihin lukiolaisena Voi Hyvin-lehden tilaajana 90-luvulla. Ja jotenkin uskon niihin ainakin pikkasen... Tai sitten se on se Brandyn maku, joka tipoista tulee suuhun

Lounaaksi tein kalakeittoa: lohta, porkkanoita, palsternakkaa, purjoa, kukkakaalia, sulatejuustoa, kermaa, maustevoita, maustepippuria, tilliä, persiljaa, suolaa.
Lounas venyi niin pitkälle, että soin pienen omenan ja luumun ennen sitä.

Lounaan jälkeen ihan tajuton jumi ja väsymys. En edes tajua miksi, sillä nyt ei pitäis olla univelkaakaan. Olisin siis halunnut vain nukkua, mutta perhe-elämä soi vain 30 min piikkimattosession, sitten lähdettin ulos. Unohdin päivällä ostaa maitoa, joten tie vei uudestaan kauppaan. Ja mistäs muuta sieltä tarttuikaan mukaan: Panda lakumix ja sipsipussi. Niitä sitä on sitten tässä vedetty kahvi ja punkku kyytipoikana Jäätelöäkin on kaapissa, taidan sortua seuraavaksi siihen.

Eli Täydellinen Repsu ja mässäyspäivä.



Väsymys meni ohi, mutta nyt miltei oksettaa. Ehkä jäätelö auttaa

Huomisesta alkaen se on 1300 kcal per päivä ja kirjaan kaiken ylös. Eikä taasen alkoa ollenkaan, ellei joku erikoistilanne, joita mulla ei kovin usein ole. Painotavoite on muuten 50 kg. Kun se on saavutettu, normisti 1400-1600. Kyllä mä siihen kykenen. Hah. Alan nimittäin mennä työviikolla nukkumaan jo 21:30, niin ei tartte väsymyksen takia mässätä enää. Gradun takia en hitto valvo ekstraa tuntiakaan, enkä stressaa sen tekemistä - jos se ei työviikolla onnistu (eikä se onnistu), teen sitä lomilla ja joskus viikonloppuina. Enempään en pysty venyyn, mikä on helpottavaa tunnustaa.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

^viimeksi uhottu on nyt jalostunut toteuttamiskelpoiseen muotoon. Olkoon sen nimi System50 - sillä jos en sillä paina ennen pitkää 50 kg, niin en sitten millään järkevällä tavalla ainakaan, ja mihinkään hölmöilyyn en laihtuakseni enää tässä iässä ala

Tykkään laatia systeemejä ja antaa niille nimiä. Ehkä kirjoitan laihdutuskirjan joskus sitten kun olen onnistunut pysymään tavoitteessani sanotaanko 10 vuotta? Vitsi. Ainakin melkein

System50

- syön seuraavan kaavan mukaan VHH:sti Su-pe -LA SYÖN (ja myös juon) MITÄ IKINÄ MIELI TEKEE

aamupala klo 6 -> 200-300 kcal
lounas klo 11 -> 400-500 kcal
välipala klo 16 -> 100-200 kcal
iltaruoka klo 20 -> 400-500 kcal

- Yhteensä MAX 1500 kcal/pv
- Ei alkoholia (paitsi la)
- Enemmän teetä, varon kahviövereitä!
- Hiilarit varmaan 20-50g, mutten laske niitä, koska laihtumisessani vain kalorit merkkaavat, eikä mun tartte varoa liikoja hiilareita, koska mielitekoni kohdistuvat niihin varsin kohtuullisesti nykyään.
- Kasviksien runsauteen on kiinnitettävä huomiota ja kaikkia maitotuotteita syön hyvin rajallisesti ja yleensä mahd vähän.

Kunnes olen tavoitteessani, merkitsen syödyt kalorit raksimalla ruutuvihkoon 100 kcal/ruksi. Niin näkee silmämääräisesti koko ajan, paljonko on vielä jäljellä. Päivä on yksi rivi ja riville mahtuu 13 ruksia. Ja jos tulee joku hullu himo, voin ajatella että lauantaina sitten. Sunnuntaini muuten alkaa aina pitkällä lenkillä, joten lauantain mätöt kuluvat osaksi sitten siinä.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Sori että tälleen tänne tunkeudun, mutta kun meno näyttää musta jo melko pelottavalta, niin on pakko vähän setäillä tai kyökkipsykailla tjms: mitäs jos tarttuisit sitä isoa härkää eli gradua tiukasti sarvista kiinni ja panisit nämä sijaistoiminnot eli viimeiset taistot kitukuureineen jäihin about puoleksi vuodeksi ja palaat niihin uudelleen sitten kun (ei siis jos) gradu on valmis.

^Ei tartte soritella Olen itsekin miettinyt ihan samaa vaihtoehtoa ja harkinnutkin sitä. Mutta sitten totesin, että nyt stressi on niin kova, että ilman jotakin tiukkaa (mutta toteuttamiskelpoista) systeemiä syön itseni sairaaksi ja tietysti myös lihon samalla, mitä ei pollakaan kestäisi. Näin juuri tapahtui lauantaina. Sitten en ainakaan selviäisi mistään velvoitteistani. Jotkut hallitsevat elämää siivoamalla, minä laskemalla kaloreita. Paitsi että lasken vain summamutikassa. Ja tuo kalorimäärä (1300-1500) on mun kokoiselle ihan riittävä määrä, ei mikään kituannos, en siis ole yhtään nälässä. Laskemisen (ja säännöllisten ruoka-aikojen) tärkein tarkoitus on poistaa ahmiminen, ylensyönti ja tolkuton mässäily, johon sorrun paineen alla äärimmäisen helposti. Koomakulutukseni on vain 1300, enkä tässä elämäntilanteessa ehdi liikkua niin paljon kuin haluaisin. Ja kyllä elämä on helpompaa, kun huomaa pömppömahan katoavan hitaasti mutta varmasti. Kun lasken, maha katoaa idioottivarmasti eikä tarvitse kärsiä ähkystäkään.

Useimmat eivät edes yritä tehdä gradua tällaisen kokopäivätyön (plus vielä melkein 3 h matkoihin päivässä) ohessa, joten armonaika on ihan paikallaan. En muuten ole nyt töissä, vaan enterosta toipuvan lapsen kanssa himassa.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Oman kokemukseni mukaan jos eli kun on tavoite (gradu, lisuri, väikkäri, whotevö) jonka on päättänyt toteuttaa, niin jokainen päivä joka siirtää aloittamista tai jatkamista kasvattaa ahdistusta, jota toki voi hetkeksi helpottaa sijaistavoitteilla/toiminnoila muttei se möykyn kasvua pysäytä. Itselläni toimi tiukka ajankäyttösuunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi, jossa pyrin pysymään vaikka väkisin. Se oli välilllä raskasta, väsytti ja vitutti, mutta silti ahdistus helpotti sitä mukaa kun homma eteni. Syömiset nyt olivat tuolloin mitä sattuu ja milloin sattuu, välillä ei muistanut syödä ollenkaan kun oli kunnon draivi päällä, ja liikuttuakin tuli lähinnä mielikuvissa. Mutta kun homma on kansissa niin sittenhän on aikaa parannella ruhjeita, joita tiukka puristaminen on aikaansaannut.

Oon joskus kuullut sellaisen teorian, että ihminen (keskiverto) kykenisi panostamaan kahteen asiaan täysillä. Mutta jos kuvioihin tulee kolmas muuttuja, hajoaa myös keskittyminen, eikä mikään kohteista saa enää kaipaamansa täyttä huomiota. Jokainen voi sitten kohdallaan miettiä, mitä nää elämän osa-alueet on, mutta musta ainakin tuntuu, että esim. työnteko ja itsestä huolehtiminen (eli liikkuminen ja ruokien tarkkailu) rinnakkain onnistuu vielä. Mutta jos samaan aikaan haluaisi panostaa myös graduun, niin kaikki kolme kärsisi. Mun pääasialliset palikat taitaa loppusyksyn olla juurikin tuo iso-G ja ruokapuoli.

En nyt oo ihan varma, mitä tällä halusin sanoa. Ehkä lähinnä vaan sympatiseerata sun tilannettas perheen, haastavan työn, gradun ja laihdutusprojektin välissä. Perhe ja duuni lienee ensimmäiset prioriteetit, noista jäljelläjäävästä kahdesta tarvii sitten miettiä, mikä vie eteenpäin. Onnea valitsemallesi tielle, ja muistakin mennä ajoissa nukkumaan!

_________________
Edustusvaimon etsikkoaika
Karkittomat päivät: 1. Ennätys tänä kesänä: 9

^^jos mulla ei nyt olis muuta kuormittavaa projektia elämässä kuin gradu, tekisin sen juuri samalla tyylillä kuten kuvasit. Mutta.

^EV - naulan kantaan, juuri noin sitä on priorisoitava ja priorisoinkin. Eikä sekään ole käytännössä helppoa. Esim. työasiat ovat välillä niin graaveja, että niitä miettii kotonakin ihan liikaa. Ja jos ei niitä, niin sitten sitä halvatun gradua, jota mun ei edes tarttis tehdä, jos sossun pätevyysvaatimuksia ei olis tiukennettu 2007 sellaisiksi, että pitää olla gradu juuri siitä aineesta, vaikka olisi yhden gradun jostakin muusta aineesta jo tehnyt, kuten mä ja yllättävän moni opiskelukaverikin. Sossuksi päädytäänkin usein alanvaihdon kautta.

Tässä tilanteessa paino ja jopa pömppömaha on pienin stressini, vaikkei siltä ehkä vaikuta postailujeni perusteella. Mutku olen ajatellut, että täällä saa jauhaa just niistä asioista...

Syöminen alkaa oikeasti stressata siinä vaiheessa, jos se menee stressipurkausten takia niin epäterveelliseksi (lue: epäkarpiksi), että alan voida huonosti. Ja alan aika helposti.

Kiitos kun muistutit nukkuma-ajasta! Sen teen

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Kun paineet kasvavat tietyn pisteen yli, olo muuttuu hermostuksesta alakuloksi, joka onkin siedettävämpi tila, koska mieli ja tekemiset (SYÖMISET) on helpompi, jopa helppo, hallita. System50 on parissa päivässä poistanut lauantain vahingot. Eilen kävin hölkällä ja ihmeen hyvin kulki -mun asteikolla.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Mä oon niin sitä mieltä, että sulla on tosi paljon sydämellä tällä hetkellä. Jos syömisten kontrollointi pitää stressin hallinnassa ja elämän muutenkin uomissaan, niin tee se. Jos se vaikeuttaa elämää entisestään, niin me tuetaan sua sen graduprosessinkin aikana niin rankasti, ettet pääse meistä eroon Hih!

_________________
Jos jonkinlaista ylläpitoa ja laifstailia, vilkaisehan!

"Remembering you are going to die is the best way I know to avoid the trap of thinking you have
something to lose. You are already naked. There is no reason not to follow your heart."

^Anni se osaa asettaa sanansa ihqusti Tuli oikeasti parempi mieli. Ihmeen nopeasti syömistarve asettui sopivaksi ja helpommin hallittavaksi, joten luovuin jo ruutuvihosta ja tarkemmasta laskemisestakin. Ehkä myös siksi, että mulle tuli liian nälkä 1300:lla. Kunhan pysyis "aina" alle 1800, varmaan laihtuisin HITAASTI niinkin. Hormonidieetin opiskelu aloitettu, ihan käypäsiä idiksiä siitä käytäntöön siirtymässä..

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Em. kirjaan liittyen: mulla ei tod rasva kerry niskaan/selkään, ovat miltei luiset. Tarkoittaako se, että inskojen puolesta kestän hyvinkin sokeria? Ehkä, sillä eipä raskaanakaan tullut mitään häikkää sokru- ym. arvoihin ja vauva "vain" 3300g, vaikka söin herkkuja kuten pitsaa ja Fazerin sinistä yms. PALJON. Mutta sokeri joka tapauksessa pahentaa niskajumiani (kroonistunut tulehdustila) ja vilja turvottaa. Mutta ehkä napaläskini johtuu eniten kortisolista, siis streßistä. Mähän lihoinkin heti, kun palasin lomalta töihin.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Mäkin oon miettinyt tota sokerinsietokykyä ja niskan/selän alueen rasvakertymiä. Kun en oikein osaa sanoa, että onko mulla sellaisia Käytännössä kumartuessa mun selkäranka näkyy, mut en mä tiedä onko se silti mikään kovin fätfrii. Äiskällä huomaan sokerinsietokyvyn olevan huono, sillä on niskassa aika paljon rasvaa. Silti syö pullaa Mut se on ihana äiskä silti. En vaihtais.

_________________
Jos jonkinlaista ylläpitoa ja laifstailia, vilkaisehan!

"Remembering you are going to die is the best way I know to avoid the trap of thinking you have
something to lose. You are already naked. There is no reason not to follow your heart."

Mua kans kiinnostaa nuo hormonidieetin teoriat tuosta läskin kertymisestä ja siitä, mitä se kertoo ruokavaliosta. Mulla on aika kuikelo niska ja selkäkin mielestäni ihan timmi. Sen sijaan mun löllykät kertyy navan alapuolelle ja mieluiten jenkkakahvoiksi. Osittain myös sisäreisiin. Pitääkin jossain vaiheessa ottaa asiakseni tuohon hormonipuoleen tutustuminen. Tähän asti oon olettanut, että homma toimii kuin junan vessa Ainiin, mun paino nytkähti alaspäin heti, kun tuli vähän vapaata töistä. Kortisoli? Vaiko se, että rentoutuneena on vaan helpompi hallita syömisiä?

Ja niin, mun on nyt tarvis sanoa, että toi uusin systeemi kuulostaa fiksuimmalta. Tasaista syömistä vaan! Tuohon 1800 kaloriin saat mahtumaan ne menkkalakut ja punaviinitkin, mikäli sellaisia tekee mieli. Ja sit ei tarvii potea huonoa omaatuntoa. Kuten kävin jo jossain viisastelemassa, niin musta painonpudotuksen kannalta optimaalinen kalorihaarukka on tosi pieni. Mulla tuntuis tällä hetkellä olevan 1700-1900. Jos mennään alle, niin tulee nälkä ja jos mennään yli, niin tuntuu ettei mitään tapahdu. Ihan VT:lläkin noilla kaloreilla laituis, mässyhimojen kurissapysyminen onkin sitten eri asia.

Jään odottamaan hormonidieettiraportteja mielenkiinnolla! Niin ja muuten hyvää viikonloppua

_________________
Edustusvaimon etsikkoaika
Karkittomat päivät: 1. Ennätys tänä kesänä: 9

^ Mehän ollaan sit aika samasta puusta veistettyjä, EV Mulla ne kriittisimmät paikat ovat nimittäin kanssa alavatsa, jenkkikset eli ns. "muffin top" ja sisäreidet. Tosin onhan noilla Callanetics-tädeilläkin sisäreisissä enemmän kamaa kuin teini-ikäisellä pillifarkkuemolla ja oon monen jätkän suusta kuullut että sisäreisien pitää semmoset ollakin. Työstöväliksikin sitä liian isoa rakoa reisien välissä on kutsuttu Kuulemma rumaa, niin minustakin.

Tuo Hormonidieetti on oikeesti niin mielenkiintoinen kirja! Lue ajatuksella, Kukkopilli, erityisesti se unikohta ja stressihormonit. Niistä voi olla sulle apuja.

_________________
Jos jonkinlaista ylläpitoa ja laifstailia, vilkaisehan!

"Remembering you are going to die is the best way I know to avoid the trap of thinking you have
something to lose. You are already naked. There is no reason not to follow your heart."