Ööh, kaipa tämä päiväkirjasta käy? Ja kommentteja otan tosi mielelläni vastaan, oon tässä ihan newbie...
Mä olen tosiaan noin 10 kg ylipainoinen, paljon liikkuva kolmekymppinen ikiteinityttö. Jo lähipiirikin on ihmetellyt, miten läskit ei lähde, vaikka liikun kuin sekopää, fillaroiden, joogaten, hölkäten, rullaluistellen... Eikä kyse ole mistään maagisesta lihasmassan suurenemisesta, kyllä tää ihan sitä itseään on. Ja kerääntyy tietenkin lähinnä mahaan ja takalistoon.
Syksy meni puolen vuoden poskiontelokierteessä ja siten aika nollalla liikunnalla, ja kilot kerääntyivät

Lisäksi mulla on oudosta rasva-/nesteaineenvaihdunnasta kielivä iho-ongelma poskissa, jotka muuten ovat kuivat, mutta joihin tulee kovia luufinnimäisiä valkoisia palloja, kun tali ei pääse ulos huokosista. Kosmetologit ovat (kalliita) neuvottomia. Välillä päästään oikein kunnolla asiaan, ja naamassa kukkii sentin läpimittaisia, ärjyjä tulehduksia, joista jää iso sinipunainen , epätasainen muisto noin kolmeksi kuukaudeksi "parantumisen" jälkeen.
Oon käynyt läpi kaikki perinteiset kikka kuutoset, nutraamiset ja jopa helposti kerääntyvien nesteideni kauhussa monet, monet paastot, mutta takaisinhan niiltä aina kaikki menetetty tulee, ja ne korot ne vasta päähän ottavatkin. Olen huimat 162 cm pitkä ja käväisin pahimmillani 90 kilossa 2000-luvun vaihteessa ja uudemmasti 2003 - siinä välissä kävin sinkkuna aivan hyvässä 66:ssa. Rakkausläskejä, sanovat. Mutta 25 heitto molempiin suuntiin 3 vuodessa ei liene kovin terveellistä... Vuodesta 2003 tähän päivään oon onnistunut pudottamaan yhdeksästäkympistä parikymmentä kiloa, eri taikakonsteilla lyhykäisesti noin 70 ja 63 kilon välillä jojottaen. Ei hyvä. Kilpirauhastestit on otettu kolmisen vuotta sitten - kaikki ok.
Nyt nää läskit on saatava ihan oikeasti pois ja elämänmuutoksella myös pysymään. Erilaiset laskutoimitukset ovat arkipäivää jo langanlaihoista teiniajoista lähtien, joten tää ei vaadi multa mitään ihan järjetöntä asenteenmuutosta, radikaalia tarkennusta pikemminkin. Kilot lieneekin pitänyt ylhäällä, kalorien määrän ollessa ihan ok ja siihen riittämätön, viikonloppukaljoittelu sekä rakkaus paahtoleipään ja jäätelöön.
Normisti eli viikolla ja oikeilla aterioilla oon hyväkarpannut kyllä jo pidemmän aikaa, mutta edellämainitut bonuspaheet lienevät syynä läskiahdinkoon. Sitä mä oon kyllä pidempään epäillytkin, ja kollega työnsi mulle tämän sivuston valtavan infopaketin, josta sitten innostuin, ja tää kampanja tietenkin tuo lisämotivaatiota - täällä näyttää olevan monta aika samanlaisen kilomäärän kanssa painiskeleva, jolle myös iki-ihana jumittaminen on varmasti tuttua (etenkin ison pudotuksen jälkeen).
Eli asiaan: Pari, kolme kuukautta sitten tunsin itseni uuden hormoniehkäisyn kanssa jotenkin turvonneeksi, ja vaaka näyttikin taas itkuraivari-72 kg. Siitä sain itseni jonkinmoisella semihyvällä karppaamisella ja raivokkaalla liikunnalla taisteltua ( + mm. hormoniehkäisyn lopettamalla) noin 67 kiloon, jossa tapahtui suurensuuri jumitus. Söin aivan liian vähän, mistä johtui toisinaan hirveä mässäilyntarve. Ja tietenkin patonkia, jäätelöä, karkkia...
Nyt oon pitänyt hiilarit alle 20 g:ssä kolme kokonaista päivää, tämä on neljäs. Ruokavalio on sisältänyt paljon ronskissa oliiviöljyssä paistettuja kananmunia, jotain keitettyjä (pari kolme keltuaista olen kyllä skipannut), munakkaissa ja aivan sellaisenaan paaaljon erilailla maustettua kinkkua... Lisäksi paistettua ja grillattua kanaa, uuni- ja graavilohta, ja hiilarit on koostuneet lähinnä muutamasta syödystä kirsikkatomaatista, valkosipulista ja sipulista, joita ra-kas-tan. Ja rapean jääsalaatin kylkeen oon läiskinyt surutta rakastamaani Violan "fetaa", sitä öljyssä killuvaa, ja syönyt muutenkin paljon juustoja. Rahkoja ja jugurtteja välttelen vielä hetken, kalsiumin ja d-vitamiinin otan toistaiseksi purkista. Partaäijää en aivan surutta voi kiskoa, sillä käsittääkseni se tursuaa laktoosia? Vai oonko väärässä?
Painoa on pudonnut jo kilo, lienee hiilaripöhöä. Nälkä on lähes tauotta, jano on hirveä, ja siksi vessassa saa käydä koko ajan... Mutta nämä kaiketi ovat ohimeneviä oireita? Muuten olo on tosi hyvä, tänään fillaroin duuniin koko 18 km matkan kuin tuli takamuksessa, ja mieli oli niin muikea, että siitä vallan duunissa erikseen mainittiin. Lisäksi vaatteet ovat jo nyt niin löysät kuin normaalisti viikon paaston ehtoopuolella, maha toimii eikä mua palele toimistolla ollenkaan, kuten normaalisti, kesät talvet, jopa vähemmällä vaatetuksella. Kivointa lienee silti se, että ruoan jälkeen ei tule sitä hiilaripallokalatunnetta.
Eli tänään aamulla 65,4, eli tasan kilon vähemmän kuin 3 päivää sitten. Wuhuu!