karppaus.infon arkistoitu foorumi

Aloitteleva karppi liittyi myös mukaan Kuuma Kinkku kampanjaan. Kauheen montaa viikkoa sitä ei ole vielä mennyt, eikä kauheen montaa viikkoa ole jäljelläkään...mietin vaan ehdinkö kampanjan aikana päästä tavoitteeseeni (-17kg). No, katellaan, aika näyttää minne mennään.
Kamalaa stressiä en viiti itelleni mistään laskemisesta tai muustakaan ottaa, töissä on ihan tarpeeksi stressiä. Katon vaan tarkemmin, mitä suuhuni laitan ja jätän ne palaveripullat kaikille muille. Perjantaina oli iltapäivällä klo 16-17 palaveri ja pöytään kannettiin kahvin kaveriksi vaikka mitä, mutta vaikka miten teki mieli niin en ottanut mitään. Aika paljon miulta joka on aina ollu kaiken palaveriherkun perään. =)
Nyt vaan kovasti toivon, että saan kannettuu (siis pudotettuu) osuuteni Kuuman Kinkun kampanjaan. Hienoja tuloksia on ihmiset saanu, jokainen saa olla kyllä jokaisesta kadonneesta kilostaan ylpeä. Joku kaunis päivä vielä minäkin. =D

Tsemppiä kaikille!

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Ja hyvin on mennyt etsinnän ensimmäinen viikko. Yhden jäätelön mie napsasin tässä viikon aikana, mutta kaikin puolin muuten olen pysyny tiukkana itselleni.
Tämän viikon tuloksetkin piristivät mieltä:
vy muutos 98cm -> 97,5cm
paino 92,2kg -> 90,5kg

Olen itseeni tyytyväinen, ja matka jatkuu vain eteenpäin. =)

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Tervetuloa mukaan! Tsemppiä myös itsellesi!



Ja sitten, mähän oon ollu ihan samanlainen! Nytkin kahvipöydällä on ollu karkkia viime viikon lopusta asti ja en oo koskenu! Eikä järemmin totta puhuen tehnyt edes mieli. Kyllä on hyvä tämä tunne kun oikeasti voi kontrolloida noita mielihaluja, siihen kun ei ole aikaisemmin pystynyt. Vai ootteko samaa mieltä?

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Kyllä Peepi_, olen todellakin siun kanssa samaa mieltä. Uskomaton on se fiilis, kun huomaat miten sitkeä ja sinnikäs on oma luonteenlujuus ja on voinu jättää ne palaveri sun muut herkut siihen pöytään. Ja ei miullakaan ole kyllä tehnyt oikeastaan mieli. Kyllä myö ollaan niin hyviä itsellemme! =)

Tsemppiä siullekin! =D

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Karmeeta, miten oon unohtanu tänne käydä päivittämässä tilannetta!!!
Nä nyt korjataan tilanne.
Eli nyt mennään neljättä viikkoa. Viimeks oli punnitus 25.5 ja sillon mitat oli 90,5kg ja 97,5cm. Seuraava punnitus oli 1.6. ja silloin vaaka näytti lukemat 89,6kg (kadotusta 900g) ja mittanauha kertoi 96cm (hävitystä 1,5cm). Sitten viimeisin punnitus oli 8.6 ja sen päivän tulokset olivat 88,8kg (kadotusta edelliseen 800g) ja mittanauha näytti 95cm (hävinnyt siis 1cm). Lisäksi otin viime punnitusmittaus-päivänä mukaan vähän lantionympärystä ja silloin mitta oli huimat 104cm. Siihen ei vertailukohtaa ole, mutta seuraavana punnitusmittaus-päivänä saan jo vähän vertailutuloksia siihen.
Kivasti on mennyt, nyt vain vaivaa naistenvaivat joten mässäilyhimoa on havaittavissa ollut parina päivänä. Sitkee olen yrittänyt olla, katotaan miten akan käy.
Tyytyväinen olen ollut tuloksiin, mutta toisinaan tuntuu siltä, että vyötäröstä ei ole mitään lähtenyt. Maha tuntuu ja näyttää olevan vain pehmeetä löllöä vaikka vaaka näyttää viikottain pientä kadotusta. Mutta siinä toivossa elän, että se kuuma kinkku kaivautuu vielä esiin.

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Joo, nyt on sellainen tunne, että mitenkähän meinas se kuuma kinkku kaivautua esiin ollenkaan. Pari viikkoo meni tuskaillessa hiilarihimojen kanssa kun vaivana oli ne niiiiiiiiiiiin ihanat naistenvaivat. Aivan karmeeta tappeluu ittensä kanssa töissä ja kaupassa et jakso hillitä himojaan. Pääasiallisesti sainkin hillittyy, mutta muutaman kerran repsahin sitten jätskiin tai yhteen suklaakeksiin kahvin kanssa. No, onneksi se ei tuossa vaa'alla näyttäny sitten kamalalta kuitenkaan vaikka sitä kovasti pelkäsinkin.
Nytpä sitten keskiviikkoaamuu jännitänkin oikein kovasti. Vaikka selvisin naistenvaivapäivistä suhteellisen hyvin, viime viikonlopusta en sitten selvinnykään niin kamalan loistavasti. Oltiin perheen voimin vierailulla ystäväperheen luona ja siellä tunnetusti on kaikkee mahollista tarjolla ruoka-aikana ja vähän sen jälkeenkin. Niin ihania ihmisiä ja heitä näkee niin harvoin, että lohduttelin siinä syödessäni uusia perunoita, sipsejä ja kakkua, huuhtoessani niitä alas lonkerolla, itseäni ajattelemalla, että tämä päivä vain ja sitten ruotuun. Nytpä se sitten yllättikin, vaikeeta on ottaa taas itteään niskasta kiinni. Tänään on sitten pitäny ihan oikeasti miettiä monta kertaa mitä laittaa suuhunsa. Vieläkin on hiilarihimot heikosti päällänsä, mutta ajattelin nyt perhana kuitenkin taistella tästäkin yli. Mie en haluu enää, että tää painonpudostus kaatuu siihen, että en oo taas jaksanu olla tarpeeks vahva. Onneks kotona saa vähän tukee, mutta sitten maailmalla liikkuessa se tuki on kuitenkin loppupelissään saatava iteltään ja siinä tämän neitin luonne vaatii vielä vähän kasvamista. Mutta eiköhän tämä tästä, haluun ainakin uskoo niin.

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Joo, naistenvaivapäivien hiilarihimoista selvisin kyllä. Ja siinä mielessä vielä omasta mielestäni hyvin, että vaa'an lukema näytti samaa kuin edellisellä viikolla. Ja sitten menikin taas oikein kivasti ja reippaasti. Mutta sitten tulikin juhannusviikko, työpaikan retki, ja jos sitten ei vielä siinä kamalasti olis hiilarihimojen vaaraa, niin vaivaksi päälle naistenvaivat, jälleen! Työpaikan retki meni ok, tosin hieman käsintehtyä tummaa suklaata maistelin ja kehno miten se oli hyvää. Ja juhannukseks oli helppo ostaa evästä, grillattavaa herkkua kun on tarjolla monenlaista. Mutta ne naistenvaivat meinaa oikeasti viedä väärille teille. En kieltäny iteltäni uusia perunoita nyt juhannuksenakaan, mutta herkkujen ja leivän himo alkoi olla liian kova. Mie niin haluisin keksii jonkun ratkasun näihin ikuisiin naistenvaivoihin. Jos nää ees joskus olis säännölliset! Mutta kaipa tääkin tästä. Nyt ei oikein jaksa purppasta moisesta aiheesta enää, kuitenkin kaikki on menny tähän asti ihan ok, vaikka jumimistilanne pelottaa aika paljon. Hienolta tuntuu tilanne, kun painoa on jo tippunu ihan kivasti ja suhteellisen tasaisesti, mutta matka tuntuu joinakin hetkinä vielä kamalan pitkältä. Voi kun vaan oppis ite kattomaan miltä sitä nyt näyttää, huomaako sitä ite mitään eroa. Harmittaa vaan kamalasti, kun en ole muistanu ottaa itestäni ennen kuvaa...tosin ehtiihän sen ottaa vaikka vieläkin, koska ei omasta mielestä kamalaa muutosta ole tapahtunut.

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Oih, taas on päässy unohtumaan tänne tilanteen päivitys. Mutta se korjautunee. Siis viimeks oon kirjotellu tänne punnituksesta joka oli 8.6. Välissä oon kerinny punnihtemaan muutaman kerran ja tulokset oli siis näin 8.6. paino 88,8kg, masun ympärys 95cm ja lantionympärys 104cm. Tän jälkeen punnituspäivä oli 15.6 ja tuloksena oli 88,1kg (kadonnus 700g), masu 94cm ja lantio 102cm. Sitten punnihin 30.6 vasta seuraavan kerran ja sillon oli tuloksena 87,5kg (pudotusta 600g), masu 93cm ja lantio 101cm. Ihan kivasti siis menny, vaikkei edelleenkään huimaa ole pudotus. Punnituspäivät on vähän pomppinu, ei ole aina keskiviikkoaamuisin muistanu vaalla käydä. Työt on vieny ajatukset välillä ihan muille maille, mutta repsahdellu en ole nyt kamalan pahasti, mitä nyt muutama jäätelö ja sitten miun erikoisherkku MANSIKAT on tullu taas kuvioihin ja mie tiiä itestäni sen, että niitten syömistä mie en pysty hillitsemään, vähennän kyllä varmasti verrattuna entiseen, mutta kokonaan kesää kykene olemaan ilman. Tänään sitten taas muistin lomapäivän kunniaksi pompata aamulla vaa'an kautta ja tulokset olivat tälläiset: paino 86,9kg (eli taas kadonnut 600g), masu 92cm ja lantio 100,5cm. Enpähän muita todellakaan edes vuotta milloin ois vaaka viimeks näyttäny noin vähän, taisi olla joskus vuonna 2002-2003 kun olin raskaana! =)
Mutta sitten on muutenkin taas olo reipastunu ja muuttunu huomattavasti. Enää ei ole väsymys ollu ylitsepääsemätöntä, niin kuin oli pari viikkoo sitten, ruokahalu on taas vähentyny jotenkin merkittävästi. Välillä pitää ihan muistuttaa itelleen, että voin oikeesti syödä kolme tai jopa neljäkin kertaa päivässä. Olo on mitä mainioin ja vauhti tuntuu taas kivalta, ei enää niin paljon masenna.

Useampaan otteeseen olen tainnut mainita sen, että harmittaa suuresti, kun omaan silmään peilikuva ei vieläkään näytä mitenkään merkittävästi muuttuneen. Mutta sitten tänä aamuna sovitin erästä oikein ihonmyötäistä tunikaa ja se jopa alkoi näyttää jo siedettävältä päällä. Sitähän voisi harkita käyttävänsäkin tässä jonain päivänä...=)

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Niin se on kuuman kinkun metsästys muuttunu routaporsaaksi. Ja pakko tunnusta, niin se vaan routa porsaan kotiin ajaa, eli nöyrästi vaan karppilampeen viimeisen reilun kuukauden irrotelujen takia. Paino on noussu itseasiassa varmaan sen pari-kolme kiloa ja ei tunnu yhtään kivalta. Mie haluun kauemmas lukemasta joka alkaa ysillä, enkä enää koskaan sen päälle. Jospa sitä nyt tämän kampanjan aikaan pääsisi lähemmäs niitä lukuja, jotka alkaa seiskalla, sitten alkas olla tällä tytöllä paino menossa kohti normaalia. Tosin nyt vaatii vaan kamalasti taas niskasta kiinni ottamista, mutta luulen, että uuden työn alku antaa lisää puhtia karppaamiseen. Kesälläkin huomasin, että niin pitkään kun olin töissä, karppaaminenkin oli helpompaa, mutta heti kun työt loppu, sitten repsahtikin ja oikein kunnolla.
Mutta nyt vaan uutta intoa puhkuen kohti kevyempää tulevaisuutta! =)

_________________
Olishan se hienoo, jos näin ei ois. Tää on silti lottovoitto, torvensoitto, aamunkoitto kaiken korjaa, koita unohtaa.

Nuo kaksi-kolme kuukaudessa tullutta kiloa on onneksi aika helppo tiputtaa pois ja siitä sitten jatkaa niinkuin ennenkin eli mitään ei ole lopullisesti menetetty . Mulla on sama fiilis, että haluan kauemmas ysillä alkavasta painosta, enkä KOSKAAN enää halua nähdä niitä lukemia vaa'alla. Samassa painossa näköjään ollaan, mutta mie oon sua lyhyempi, joten muutama kilo enemmän ois pudotettavaa...

Toivotaan, että uusi työ antaa sulle lisää puhtia. Oon ainaki ite huomannu, että rutiinit ja normaali arki helpottavat huomattavasti karppauksessa pysymistä.

Tsemppiä kilojen pudotukseen

_________________
Minä saan olla niin omituinen kuin haluan! -Ayla-
Jemin kampanjasivu