Ja vielä luihin ja muihin, anteeksi Marvin, sun päikky on kaapattu
Lainaa:
Ai ne? Mutku muut luut keitellään meillä ensi pari päivää kokonaisina ja sitten paahdetaan uunissa.
... tai perataan lihat ensin syödessä ja jätetään luut odottamaan pakkaseen seuraavaa liemisavottaa.
Keiton ja paahdon jälkeen ne menisivät varmaan pataluhaksikin, mutta laiskana olen nekin vain suunnilleen katkonut.
Mistä taas näkyy, ettei minua kannata kuunnella, kun karppilassa on iso liuta asiansa osaavia kokkejakin
Meillä mennään aina riman alta, jos sen vaan voi tehdä fuskaamatta raaka-aineissa ja maun kärsimättä.
... mistä syystä nuo valmiiksi hyvänmakuiset perusruokakamat on niin välttämättömiä.
Ja näin saa sitäpaitsi ohjeetkin siirrettyä ihan muualla kuin keittiössä enimmäkseen viihtyvälle jälkikasvulle.
Mä paahdan luulihat uunissa, kunnes liha irtoaa, teen siitä syötävää, ja luut jatkavat kattilaan (ja sieltä siivilöidessä perkaan vielä lihanrippeet, ja jos jokin osa luusta menee muruiksi, viskaan liemen sekaan, siihen ei näköjään kuole, mulla on räpläysgeeni
). Paitsi joskus annan lihojenkin kiehua kattilassa jonkin pätkän, possun luuliha pysyy punaisena vaikka kuinka keittäisi, jos siihen on paahtunut pinta. Ja silloin kun on syötäessä perattavia, prosedyyri on sama kuin teillä, ja häränhäntäpadassa kaikki saa kiehua pari päivää (ja sitä mun ei tarvitse itse tehdä), enkä ole edes tajunnut ottaa luita sieltä uusiokäyttöön.
Mutta harrastetaan teilläkinpäin noita paahtamisia, näköjään, en minä tiedä kumpi menee enempi alta riman, loppujen lopuksi, ja tuo pitkä keittoaika on se, mikä minusta tuntuu olennaiselta. Mä haen myös jonkinlaista tasapainoa maun ja helppouden kesken, onneksi on paljon asioita, joissa nuo vetävät samaan suuntaan.