Tervehdys täältäkin uudelle klubille!
Olen karvan verran alle 40vee, hiljattain maalle (tarkemmin sanottuna Turun saaristoon) muuttanut entinen it-nörtti. En enää pystynyt seuraamaan sivusta (oikeastaan korporaatiopsykopaattisen järjestelmän sisältä) ruoantuotannon systemaattista romuttamista ja haltuunottoa, yleisen kasvottomuuden ja vieraantuneisuuden kasvua ja totalitaristisen asenteen leviämistä kaikilla tasoilla joten tein päätöksen muuttaa yhteisö/ekokylän asukiksi suunnitellen sieltä käsin hiljaista vallankumousta
Perheeseen kuuluu puolison lisäksi pieni lapsi joka tosin elelee vielä hetken masuasukkina, joten sellaistakin "kasvatusprojektia" on tiedossa.
Seurailen maailmantilanteen kehitystä monilla tasoilla ja koitan pitää siinä vireillä montaa näkökulmaa, erityisesti ruokatilanne -suosituksineen (heh, otetaan vaikka Suomi ravitsemuksen mallimaana) ja tuotantotapojen muutoksineen (globalistisia keulakuvia USAlainen
Monsanto ja Intialainen
FieldFresh) mietityttävät kovasti. Olen itse huippuinnostunut permakulttuurisista lähestymistavoista ruoantuotantoon ja se jossain vaiheessa sivunneekin läheisesti tulevaa ammatillistakin puuhasteluani. Permakulttuuriseen lähestymistapaan kuuluu ekologinen ajattelu sisäänrakennettuna, mutta haluan ihan erikseen kyllä mainita, että "ilmastonmuutosta" ihmisen aiheuttamana pidän kyllä täysin lähinnä globalismia edistävänä propagandana (asiasta enemmän esim.
Green Agenda -sivuilla, Suomessa esim.
Boris Winterhalter on
blogannut aiheesta
useammankin blogin ja
muun sivuston
voimin. Relevanttihan aihe on mm. siksi, että eläintaloutta halutaan kovasti hillitä eläinten "päästöjen" takia (ei niin, että eläimillä menisi maailmalla noin muutenkaan erityisen
hyvin).
Kylän koko on tuollaiset 60ha, meitä on toistakymmentä osakasta, eläimiä on tällä hetkellä varsin rajatusti (kissoja, koiria, kanoja, pari hevosta tulossa, muutama lammas laidunsi kesäasukkina) mutta lisää on toivon mukaan tulossa. Pellot ovat vielä "lepäämässä" luomuluokitusta varten, oma tuleva haaveeni/tavoitteeni on nostaa omavaraisuusastetta permakulttuurisia periaatteita Suomen oloihin soveltaen, ja edistää lähiruoka-ajattelua (tästä muutama idea mutta ne ovat vielä liian kehitysasteella yleisempään ruotimiseen) ja ekologisempaa elämäntapaa noin yleisemminkin (mukaanlukien kaupunki-maaseutu-kokonaisuuden huomiointi).
Karppaus tuli tutuksi muutama vuosi sitten, kaikenlaista ihmiskoetta on tullut tehtyä, myös niitä "lipsahduksia" (sekä suunniteltuja että aitoja lipsuja), päivääkään en niistä vaihtaisi pois, sen verran arvokasta oppia olen kantapään kautta saanut.