laitan vielä toisen vastaukseni, kun yksärillä kysyttii jos aukenis jolle/ kiinnostaa,
Juuri tuo "tutkimusten mukaan" kalskahti munkin mieleen, kun ei tarkemmin viitattu. Nimenomaan tuota ristiriitasuutta, epä
tieteellistä faktaa; oma asiavirhe siis kun ylipäänsä nostin esille.
Jos siis puhutaan
tutkimuksista ja tieteestä, olis kiva tehdä asianmukaiset viittaukset ja perustella oikeesti kunnolla eikä antaa muutamalla viittauksella/ hienolla sanalla/ jne mukatieteellistä mielikuvaa (ja/tai joissakin tapauksissa pilata hyvää asiaa tällä).
Taisin tekstissäni viitatakin vain auringonkukansiementen määrään (4 rkl) riittävän valkuaisen saannissa- en ap tarkoittanut etes, että jollain mungiduilla välttis pärjäisi. Mainitsemassani kirjassakin/ lähteessä oli (kun nyt kirjaa pääsin tutkimaan) ristiriitaisia tietoja proteiinin suhteen - ja kokonaan vääriäkin, kuten tuo auringonkukansiementen prosentuaalinen valkuaismäärä (tai sitten vaan sekoiltiin tuon valkuais-proteiini-aminohappokäsitteen kanssa eikä selitetty kovin selkeästi, en tiedä). Ihminen ottaa helposti ulkopuolelta muotteja ja malleja, joten tuo 4 rkl taitaa olla melkonen legenda monenkin (vanhan) elävän ruokailijan aivoissa- eihän täälläkään moni kyseenalaista vaikka makeutusaineita.
Jonkinlaista asiantynkää aiheesta löysin kuitenkin;
Aminohapot vai proteiinit -proteiinimyyttiEli entsyymit ja aminohapot, ei turhaa energiaa proteiinien heivaamiseen suuntaan ja toiseen. En ole asiantuntija, en suoraansanoen
tiedä yhtäänmitäänmistään koska ihminen on mikä on suhteessa historiaansa ja ympäristöönsä, joten olen ja olisin mieluummin hiljaa kuin laukoisin ties mitä typeryyksiä vielä. Mitä pienempiin osiin ravintoa mennään pilkkomaan, sitä vähemmällä varmuudella olisi kai asiaan puututtava
aina joku kofaktori/ synenergia jää uupumaan -ja/ tai joku tietävämpi sanoo painavan sanansa.
-ap pointti koko jutussa mulla oli kuitenkin se että koko maapähkinävoipönikkää ei tarvitse ahtaa naamaansa proteiininkaipuussa, kokonaisuus ratkasee.
***
Ihminenhän pärjää tosi terveenä yllättävän monenlaisella ravinnolla, paha mennä sanomaan jollekin ettei se voi olla terve ko ei passaa mun pirtaan. Tiede
koittaa vaan selittää miksi joku juttu saattaa toimia ja joku ei (ja tutkia lisää). Ja ihmiset tekee johtopäätöksiä (usein kyseenalaistamisen arvoisista) tutkimuksista.
Tutkijat on ko pikkulapsia, helposti unohtuu kriittinen-asiallinen keskustelu käsillä olevaan aiheeseen, kaikkihan tahtoo olla (aina) oikeessa ja voittaa ja spekulointi on kivaa... Mistää ku ei oikeesti ikuna tiä ihan kaikkea.
***
Paras mennä oman tuntuman mukaan ja testailla yksilötasolla mikä toimii, mikä ei. Tuore ja lähellä tuotettu/ kasvanu ruoka, oli se kasvista tai mitähyvää, on avvain. Pitkälle luottasin vanhan kansan oppeihin vaikka yrttilääkinnässä (en kaikessa ja kaikissa jutuissa tietty, pakko korostaa).
100% elävällä ravinnolla ollessani btw iho hehku, kynnet kasvo ja tukka tippu paksuna vyötärölle (söin suhteellisen paljon rasvaa enkä muutenkaan liiemmin katsonut määrien perään). Nykyään menee itsetuotettua eläinperästäkin ja muutajotai jonkin verta- enpä tahdo millään muotoa väittää olevani ainoana oikeassa sen suhteen, mitä itse suuhuni työnnän. En tosin pakastepitsaakaan hyvinvoinnin tuojaksi sanoisi
Sitte muutki tekijät, jotka terveyteen/ hyvinvointiin vaikuttaa, toisilla enempi ja toisilla vähempi..