Mietin pitkään, mitä sinulle kirjoittaisin. Älä ota tätä kirjoitusta liian vakavasti, koska enhän minä tunne sinua yhtään muuta kuin muutaman kirjoituksesi perusteella. Niistä ei voi mitenkään saada kokonaista kuvaa ihmisestä tai hänen ongelmistaan. Kaikki mitä kirjoitan voi olla ihan väärin tulkittua ja ajateltua. Kirjoitan tämän kuitenkin, koska jollakin tasolla tunnistan paniikin omaisen suhtautumisesi painoon omakseni vuosia sitten.
Tuntuu, että suurin ongelma ei ole paino, vaan oma käsityksesi itsestäsi. En muista hetkeen lukeneeni näin suurta itsevihaa tihkuvaa tekstiä. Itseviha voi olla se syy, mikset koskaan onnistu laihduttamaan pysyvästi, koska tässä haiskahtaa hyvin voimakkaasti alitajuinen itsesabotaasi. Haluat laihtua, mutta et halua, koska et tunne olevasi sen arvoinen.
Oletko koskaan miettinyt, että voiko läski olla suojakuori, joka pitää sinut alitajuisesti turvassa joltain epämiellyttävältä tai pelottavalta?
Tai ehkä mietit, että kuka sinä sitten olet, jos oletkin hoikka? Joskus kuvitelmat siitä, millaista elämä on
jos vaan olisi laiha ovat epärealistiset. Maailma on pelottava, jos ei voi kätkeytyä jonkun suojan taakse, kuin nyt vaikkapa sen, että olen lihava, siksi en voi sitä ja tätä, olen lihava, siksi minusta ei pidetä, olen lihava, siksi olen epäonnistuja. Entäs jos olisitkin hoikka, ja silti olisi samat ongelmat elämässä? Millä ne sitten selittäisi?
Muutoksen pitäisi tapahtua heti-tässä-ja-nyt, totaalisesti, etkä edes huomaa edistymistä kuten sitä, että neljän vuoden takaiseen verrattuna olet 10kg hoikempi vaikka olet tehnyt lapsenkin tässä välissä! Joskus pelkästään se, että paino ei nouse on suuri saavutus. Tiedäthän itsekin sen, miten helposti se nousee. Jos on semmoinen heti-kaikki-tässä-ja-nyt ajatusmalli, niin se on varmin tapa saada pysyviä muutoksia elintapoihin tapahtumaan. Jos syö yhden karkin, niin ihan sama sitten syödä kaikki, kun dietti on kuitenkin jo pilalla. Jos paino on noussut kilon, niin ei tästä mitään tule, ihan turhaan yritän.
Tosiasia on, että painon hallinta ei ole kuuri. Se on koko elämän mittainen matka, ja kun sen oikeasti oivaltaa niin tajuaa, että sillä ON väliä, antaako itselleen repsahdusten jälkeen luvan mennä vaan. Silläkin on väliä, että ei annan sen kilon lannistaa, koska fakta on, että paino ei ole stabiili edes samoilla syömisillä. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Turvotus, menkat, stressi jne. Jos olet laihtunut 4 vuodessa pysyvästi 10kg, se ON kova saavutus, johon harva pystyy. Se ei ehkä ole se, mitä toivoit, mutta se on 10kg enemmän kuin jos et olisi edes yrittänyt.
Vaaka ei kerro kuka sinä olet ihmisenä. Se sinun on määriteltävä aivan itse. Ihmisenä olet aivan sama ihminen, painoit sitten 300kg, 150kg tai 50kg. Sinä olet silti sinä.
Tärkein askel matkalla normaalipainoon voi joskus olla se, että selvittää kuka on, mitä oikeasti haluaa ja mikä sen muutoksen estää (ja vastaus ei ole tyhmyys tai ruoka!). Joskus siihen selvittelyyn tarvitaan apua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.