Tänään uskaltauduin punnitsemaan itseni pitkästä pitkästä aikaa. Ja sain varsinaisen tsokkiherätyksen. vetäisin ihan kaikkien aikojen lukemat.
Vähän taustaa: karppimaailmaan löysin tuossa pari vuotta sitten. Aika hyvin pysyin ruodussa, eikä edes painonpudotus ollut mitenkään tärkeintä. Tänä keväänä tapahtui jotain. (Karppitapaaminen Turussa 15.1
) Uusi ihmissuhde, työasioissa muutoksia, työaikojen muuttuminen kolmivuorosta yhteen vuoroon jne.
Tiesin kyllä, että leikin ruokavaliollani, mutta jotenkin annoin olla. Liikkuminen jäi, aikaa ei ollut (mukamas). Elämäni kesäloma takana. Mökkeilyä, veneilyä, vierailuja, hyviä ravintoloita, grillaamista. Siideriä, olutta ja varsinkin lonkeroa. Nyt mies läksi rallia katsomaan ja minulla oli aikaa hypätä puntariin. Viime kevään jälkeen kertynyt liki 8 kilon lasti.
Paino oli tänään 78, noin. Senttejäkin oli ropissut neljästä kuuteen ympäri kehoa. Siis lisää... Laitain tarkemmat mitat tänne myöhemmin. Istun ulkona naputtamassa ja lappu on sisällä...
Nyt kyllä sitten alkoi.....
Jääkaappi täynnänsä karppiruokaa. Mies ei luvannut alkaa karpata, kun pelkää sukunsa sydäntaustoja. Itsellään on verenpainelääkitys, molemmilla vanhemmillaan useampia infarkteja. En uskalla alkaa tuputtaa hänelle rasvaa, hänen pitää itse haluta muutosta. Toki voin vähän vaikuttaa ruokailutottumuksiin.
Ihania reseptejä olen selaillut. Tarttee oikein arpoa millä tässä nyt aloittaa...
Aamu alkoi tänään parilla munalla ja pekonipaketin puolikkaalla. Ja partiksella ja punaherukoilla (siis vähän) Tiedän, että partis ei sovi oikein mulle, mutta kun olen kesällä totuttanut itseni jugurttiin ja mysliin....Ei liian isoa muutosta heti!!
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
)
. Kävin kyllä punnitsemassa itseni illallakin. Odotan nopeita tuloksia....aamusta oli jo vähän laskenut.... Noh, en nyt ihan tosissani, mutta vähän kumminkin....
Noh, vähän niinkun ennen lomaa kyllä päätin, että antaa mennä vaan nyt lomalla. Mutta että näin pahasti karkasi mopo 
Jotenkin on hankalaa kirjoittaa useampaan paikkaan.
Kai se siitä sitten taas lähtee...Ja monena vuonna olen todennut, että olen kyllä vähän sellainen syksyihminen. (Ainakin uskotellut itselleni...)
Jääkaappi on ihan täyteen sullottu. Sitten jos yllättäen lapsi lähteekin mummolaan, tai lähdetään reissuun, oon ihan pulassa tuon ruokamäärän kanssa. Mutta oishan se (ehkä) kamalaa, jos ei ruokaa oliskaan jemmassa.
Mistäköhän saisi ostaa kärsivällisyyttä?!
. Pitäsköhän ostaa toi Wii ihan tolle likalle 6-vuotislahjaksi, se tykkäs kylässä kovasti hulavannepelistä (pyöritäpeppuapyöritä...). Joo. Niin mä teen.