Ronja-Aliisa kirjoitti:
Tää ei siis ole MLVlle vaan ylemmille
Minusta se ei mene noin. Ensinnäkin grammoilla ei ole väliä.
Mitä enemmän kuluttaa sen enemmän se on grammoissa.
Hiilarit 5-10% prode 30% loput rasvaa
Ja jos kuluttaa 3500 kaloria taikka 4000 niin hiilarit kuulostaa kovalle grammoissa, mutta ei suhteessa ruokamäärään.
Ja vaikka urheilee ei ole PAKKO ottaa hiilareista se ylimääräinen energia. Sen voi ottaa rasvasta ja prodesta.
Mutta olkoon, en ole tarpeeksi viisas inttään tällasesta. Olen vain sitä mieltä, että jos totuttaa itsensä rasvapolttoiseksi, niin kykenee ajan kanssa samaan urheilusuoritukseen.
Mutta tietenkin on poikkeuksia, mutta sitä ei voi heti tietää jos eka reeneissä ei jaksa.
Andreas sanoo, että 6kk kestää joillakin tottua ja saavuttaa sama suoritus.
Määkin voisin yrittää spekuloida
Urheilijalla tuo "rasvapolttoiseksi" opettelu tarkoittaa kaiketi sitä, että harjoitellaan riittävän paljon alle aerobisen kynnyksen olevilla tehoilla, jolloin elimistö oppii säästämään lihasten glykogeenia ja käyttämään enemmän rasvaa polttoaineenaan (vaikka toki glykogeeniakin kuluu). Saatu hyöty näkyy ennen kaikkea siis puolikovilla tehoilla liikuttaessa, ja tällaisia puolikovia jaksoja on esim. pitkissä pyöräilykipailuissa ja triathlonissa. Kuitenkin aerobisen kynnyksen yläpuolella ja etenkin lähellä anaerobista kynnystä, esim. irtiotoissa ja aika-ajoissa, valtaosa suorituksen energiasta saadaan "korkeaoktaanisesta" glykogeenista, sillä energian vapauttaminen glykogeenista on paljon nopeampaa kuin rasvoista. Karkeasti: rasvoilla mennään pitkään, lihasglykogeenilla kovaa.
Glykogeenivarastot ovat pienet, jotain 500-700 g, joten niistä ei riitä kovin pitkään energiaa, ja kilpaileminen ja tehokas harjoittelu kuluttaa niitä. Periaatteessa glykogeenivarastot voidaan täyttää hyvinkin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, kunhan annetaan riittävästi aikaa glykogeenivarastojen täyttymiseen. Monet huippu-urheilijat harjoittelevat yli 20 h viikossa, välillä useamman kerran päivässä, ja tehoharjoitteita on useampi viikossa. Tämän vuoksi glykogeenivarastot pitäisi saada mahdollisimman nopeasti täytettyä, ja se ei enää välttämättä onnistu kovin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
Jonas Colting, tuo kostdoktornin usein esiin nostama LCHF-triathlonisti, arvioi kostdoktornin haastattelussa syövänsä harjoituspäivinä (eli lähes aina) noin 5000-6000 kcal, josta 20-30 % hiilihydraatteja eli karkeasti 250-450 g. Tämä lienee se hiilihydraattimäärä nimenomaan grammoissa, jolla Colting tuntee saavansa glykogeenivarastot ladattua riittävän nopeasti. Jos Colting söisi 5-10 E% hiilareita, mutta kuitenkin tuon 250-450 g, nousisi ehkä kalorien määrä turhan korkeaksi (haarukkaan 10 000-36 000 kcal).
"I och med att fettet ger så mycket energi så tror jag att det kan bli 40% fett, 30% protein, 30% kolhydrater. Vissa dagar kanske ner mot 20% kolhydrater. Dagar när jag inte tränar så mycket hamnar det kanske på 40% fett 40% protein och 20% kolhydrater.
Hur många kalorier gissar du att du äter på en dag?
Också svårt att säga. Men jag gissar på, vid mycket träning, 5-6,000 kalorier kanske."
http://www.kostdoktorn.se/intervju-med-colting
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
. Olet jo ihanne painossa,näin ulkopuolisen näkökulmasta. -37kg puoles vuodes on huippu suoritus, alat nyt vaan tasapainottaa syömisiäs. Sulla vielä "mieli" kuin lihavalla,sanovat "mielen" laihtuvan hitaammin mitä kehon! Psykolookisesta jutusta kuulemma kyse, sanoi lääkäri, mun serkulle joka laihdutti yli 40kg. HIENO SUORITUS, ONNITTELEN 
Kyllähän tässä pitäisi alkaa pikkuhiljaa siirtymään ylläpitoon, koetan vain tosiaan saada nuo pari viimeistä kiloa tuosta vyötäröseudulta kulutettua. Olen tämän saman kuullut jo monen suusta, kai muita täytyy uskoa kun omasta mielestään on vielä just sen pari kiloa ylimäärästä. Kiitos tsemppauksesta! 
