Aika loogista että hapanmaitotuotteita on käytetty pidempään kuin tuoremaitotuotteita:
Kun ei ole jääkaappeja, iskukuumennusta yms. niin se tuoremaitotuote on alta aikayksikön hapanmaitotuote ihan itsestään.
Ensimmäinen kirjallinen muistiinmerkintä kefiirisienestä
on vasta 472 eaa, mutta veikkaan että se on hyvinkin voinut olla ihmisen symbiontti jo tuhansia vuosia ennen tätä, niin kauan kun vain karjaa on ollut.
Jos miettii kuinka paljon yksikin nauta lypsää, niin sitä maitoa tulee enemmän kuin pystytään tuoreena käyttämään, ellei ole sitten karjaa liian vähän heimon kokoon nähden.
Kroppani nyt vaan rakastaa maitotuotteita, kutsun itseäni paimentolais-paleoksi, mutta Heljä Suuronen-Gleib kutsuu kivikautisessa keittokirjassaan tätä hapanmaitotuotteilla ja kermalla täydennettyä ruokavalioa neopaleoksi. Sama juttu kuitenkin.
Minun kroppani tosiaan rakastaa maitotuotteita, mutta ei voi sietää kookosta, joten valinta on ihan selvä. Muuten kyllä olen melkoisen paleo, mutta rento-sellainen, eli vihreitä papuja tulee joskus syöytä ja pidänpä välillä karkkipäivänkin, eli aikakoneella nykyaikaan hetkeksi.
Jossain rasvakirjassa väitettiin, että ellei puolet saadusta rasvasta ole tyydyttynyttä rasvaa, seuraa osteoporoosi. (ja se saadun rasvan määräkin pitää olla riittävä) Voisin kuvitella että maidoton/muuten kalkiton ja vähärasvainen olisi se kaikkein luita haurastuttavin vaihtoehto.
Mutta luurankojen perusteella osteoporoosia alkoi ilmetä vasta maanviljelijöillä, metsästäjä-keräilijöiden luujäänteistä ei sitä ilmeisesti löydy.