Hellou!
Jaahas, täältä löytyi tämmöinen. Melkein pari vuotta on kulunut ja elämässä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Sama ukko roikkuu yhä mukana, ollaan vaihdettu kaupungin vilinä maaseudun rauhaan Pohjois-Karjalassa ja opiskelut on molemmilla takanapäin. Töitä paiskitaan ja lyhennetään asuntolainaa. Sain kuin sainkin reilu vuosi sitten unelmaduunipaikan, vaikka jossain vaiheessa ylipäätään minkään työn saaminen tästä maasta näytti epätoivoiselta. Ikinä ei tosiaankaan kannata luovuttaa. Ikääkin on tullut se kaksi vuotta lisää: 26

Vastahan täytin 18 ja villi nuoruus ja opiskeluvuodet edessä...
Sitten siihen syömiseen. Rentokarppailu jäi ja mitat pysyi kutakuinkin noissa samoissa luvuissa tasan siihen asti, kunnes opiskeluaikojen jalat vaihtuivat autolla huristeluun. Opiskelijana halvimmaksi tuli kävellä/pyöräillä joka paikkaan, mutta nyt työmatka on sellainen, että auto on pakollinen. Tuo hyötyliikunta on ilmeisesti ollut melkoisen merkittävä painon hallinnassa. Onhan sitä nykyäänkin lumitöitä, polttopuiden kantamista, 100 neliön imuroimista ja luuttuamista ym. omakotitalon hyötyliikuntamuotoja. Mutta ei selvästikään riittävästi.
Tänä keväänä havahduin tilanteeseen, kun pillifarkut (nuo paras painonnousun mittari) alkoivat kiristää. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä. Nimittäin muiden muutoksien lisäksi olen jättänyt lihan syönnin. Pystyn ainakin vielä syömään lihaa, jos sitä on varta vasten minua varten valmistettu kyläpaikassa, mutta ravintelissa valitsen kasvis/kala-vaihtoehdon. On muuten helpottanut sitä vaikeutta valita a la cartelta annos itselleen, kun vaihtoehtoja harvemmin on kovin montaa. Kananmunaa, kalaa ja äyriäisiä syön edelleen. Soijarouhetta/suikaleita käytän silloin tällöin, tofua haluaisin käyttää useamminkin, mutta lähikauppa ei myy sitä. Vegaania musta ei varmaan koskaan saa, sillä rakastan juustoja. Eli maitotuotteitakin käytän normaalisti.
Olen tässä nyt viikon verran yrittänyt soveltaa jonkin sortin rentokarppausta nykyisiin ruokatottumuksiini ja olenkin tässä kirjaillut ruokakulmaan muutamana päivänä syömisiäni, jotta näen kalorit, hilut, rasvat ja prodet. Hiilarit ovat pyörineet pääasiassa 60-80 grammassa (joku päivä oli yli 100g), rasvat ovat olleet yli 100 ja proteiinit 50-70. Kaloreita on tullut päivää kohti 1600 - 1800. Syön joskus hapankorppuja, enkä myöskään säikähdä täysjyväpastaa tai tummaa riisiä silloin tällöin. Hedelmistä, marjoista ja turkkiukosta/maidosta tykkään pyöräytellä smoothieita. Tärkeintä on että olo on hyvä, ruokailu on rentoa ja nälkää ei tarvitse nähdä. Ja sentti sieltä toinen täältä on lähtenytkin. Vertailuna 1.4. ja sitten tänään mitatut lukemat:
vyötärö: 78 cm / 77 cm
napa: 89 cm / 88 cm
lantio: 104 cm / 103 cm
reisi: 60 cm / 59 cm
Painoa en uskaltanut 1.4. mitata, mutta tänään rohkaistuin ja tuomio oli tyly 74 kg...

Aloitusviestin mittoja katellessani, huomasin että yläkropan sentit ovat samaa luokkaa kuin 72 kiloisena, joten persiiseen ja jalkoihinhan ne kilot ovat ilmeisesti jumahtaneet. Ei ihme, että farkut kirraa. Pituutta on edelleen 176 cm, joten kirkkaasti ollaan normaalipainon sisässä, mutta senttejä ja kiloja sais lähteä sen verran, että vaatteet ei ahdista. Näinköhän taaskaan jaksan montaa kertaa senttejäni tänne ilmoitella, mutta ovatpahan täällä sitten taas muistissa
Ukko lähti kukonlaulun aikaan vielä töissä pyörähtämään, mutta sitten olisi luvassa hamppareita! Mulle mantelileipää, tofua, guacamolea, tomaattia, suolakurkkua. Lisänä bataattiranskalaisia ja coleslawta, naaaaaam! Jälkkäriksi kokeilen banaanipehmistä, jonka simppelin reseptin bongasin jostain blogista: jäätynyt bansku hurautetaan tehosekoittimella pehmismäiseksi. Mahtavaa jos toimii ja miksei toimisi? Ne jo kulttimaineeseen nousseet banaanipannaritkin olivat tosi hyviä kun pari päivää sitten kokeilin.
Ukko sano illalla, että ei minun tartteis laihduttaa, vaan oon kuulemma kaunis just tällaisena (
aawwww). Vastasin, että valitettavasti mun vaatteet ei oo samaa mieltä. Tähän on hyvä päättää tämä varsin pitkäksi painunut selittelyosio.