Joulupukki kirjoitti:
Epigeneettinen kirjoitti:
Mitähän hoitaja on sillä tarkoittanut? Siis lapsi sai diabetes 1 vaikka söi D-vitamiinia? ?
Ei vaan lapsi on mukana tutkimuksessa, diabetesta ei (vielä) ole. Tutkijat ovat kuulemma nyt todistaneet, että d-vitamiinilla ei ole mitään tekemistä sairastuvuuden kanssa. En kai minä oikeasti näin epäselvästi kirjoita, että pitää heti uudestaan vääntää rautalangasta?
Muoks. Ja minä en ymmärrä sitä, että jos sairaus on kerran noin riippuvainen geeneistä, niin miksi diabeetikoiden määrä sitten kasvaa tolkutonta vauhtia? 50-luvulta lähtien on ilmaantuvuus 100 000 ihmistä kohden nelinkertaistunut, ja jatkaa vain kasvua?? Eihän ne geenit ole tässä ajassa mihinkään muuttuneet, eivät sitten pätkääkään.
Aivan. Geenien ei ole tarvinnut muuttua, mutta geenejä säätelevät tekijät (epigenetiikka, ruoan ja muiden ympäristön tekijöiden kautta) on muuttunut valtavasti. Usein näillä diabetekseen altistavia geenejä omaavilla riskihenkilöillä tarvitaan jokin stressitilanne, kuten virusperäinen sairaus (tai vaikka rokote), joka sitten laukaisee diabeteksen (eli autoimmuunihyökkäys omia soluja vastaan). Kilipirauhasongelmien lisääntyminen ja monet muut autoimmuunisairaudet lisääntyvät sellaista vauhtia, että jokin ympäristössämme tai vanhempiemme ympäristössä on (ollut) väärin. Tai sitten esimerkiksi bakteerflooramme, joka suojelee meitä patogeeneiltä, on sekaisin (tai kiitos antibioottien, bakteerien dna on muuttunut). Myös sisäsiittoisuus on yksi ongelmistamme. Jos diabetekseen altistavat geenit ovat sellaisia, jotka periytyy dominoivasti, niin tavallaan seuraavilla jälkipolvilla kyseisten geenien todennäköisyys sen kuin kasvaa. Puhumattakaan siitä, että ensisynnyttäjien keski-ikä nousee.
Mikäli nuo epigeneettiset triggrit ovat ruoka-aineperäisiä, onkin todella jännä lähteä pohtimaan, korjaantuvatko ne esimerkiksi karppaamalla? Jos äiti elää meidän ymmärtämällä tavalla terveellisesti tullessaan hedelmöitetyksi, ovatko lapset terveempiä kuin ne, jotka elää pääosin hiilareilla ja lisäaineilla? Tai toisaalta, mitä 50 vuotta sitten syötiin, joka sai nykygeenistön sekaisin? Silloin ainakin säilöttiin enemmän sokeriin ja suolaan, joka voisi olla vinkki. Toisaalta, silloin oli myös DDT:tä ja muuta "kivaa", muttei kuitenkaan nykyseinlaisia lisäaineita, muoveja tai vastaavia asioita. Tutkittavaa riittää. Pahin pelko on se, että tulemme kaikki pysyvästi sairaiksi ennen kuin kerkeämme kääntämään kelkan. Toivottavasti edes Pohjois-Koreassa säilyy nykymeininki ilman länsimaista hapatusta niin pitkään, että löydämme tiedon miksi meille kävi näin.