ADA (American Diabetes Association):
ADA: Lifestyle Changes Don't Protect Diabetic Heart (
http://20.fi/10377) "Elämäntapamuutokset eivät suojaa diabeetikon sydäntä"
Olisiko nyt syy sysissä vai sepissä?
Meillä Suomessa on hehkutettu eräitä tasavallan kruununjalokiviä (fDPS ja DEHKO) erinomaisina diabeetikon hoitokeinoina. Näihin liittyy tehostettu ja mieluusti ohjattu / tuettu liikunta ja "oikea ruokailu". Todellisuudessa (seurantatilastojen mukaan) tulokset eivät ole kestäneet kehuja.
Ruokaohjeet on laadittu vuosikymmeniä sisällöltään erittäin hiilihydraattipainotteisiksi, niukkarasvaisiksi ja noin 20E% valkuaista sisältäviksi. Rasva ei saisi juurikaan sisältää "kovia eläinrasvoja" (tukkivat suonet ja tappavat). Kokojyvä ja kuitupitoisuus ovat hiilihydraattien iskutermejä. Mistäpä muusta mm T2D aiheutuisi kuin elimistö kyvyttömyyseta selvitä suositetusta hiilihydraattikuormasta?
Lienee kansan kurittomuus lisääntynyt ainakin lineaarisesti, kun suositusvuosina kansan metaboliasairaudet ovat lisääntyneet jyrkän lineaarisesti (todellllisuudessa paljon jyrkemmin).
Vaikka mm T2D:n aiheuttamia korkeita sokeriarvoja on onnistuttu vaihtelevasti lääkitsemään, sydän ei tottele hoitoja. No tiedetään tilastoista tämäkin.
Putkinäkö on kovin paha asia, kun se kohdistetaan kansanterveyteen. Puolen vuosisadan tuloksettomuuden (todellisuudessa tuloskatastrofin) jälkeen aletaan hiljalleen todeta, ettei se sitten auttanutkaan. Onkohan tässä yksi syy, miksi uudet suositukset ovat jo vuoden myöhässä? Uskalletaanko asia todeta ääneen vasta sitten, kun Pohjois-Karjala hankkeen "sielu" prof. P. Puska on siirtynyt eläkkeelle?
PS
Ja Turusta kuuluu, että vain 1 % pystyy "elämään oikein" Missähän vika? Putkinäön aiheuttama pespektiivivääristymä? Seurausta ravitsemussuosituksista?