karppaus.infon arkistoitu foorumi

Nobody knows about motivation, nobody knows what was on their mind.

Olemmeko umpikujassa?

Viralliset tietoläheet kertovat, että
-Meillä on paheneva lihavuusepidemia.
-Tyypin 2 sokeritautia sairastaa puoli miljoonaa henkilöä, puolet tietämättään. Hyvä hoitotasapaino ei ole sääntö. Vuotuinen lisääntymisvauhti on 5-7 prosenttia. Perimän puolesta ainakin 1,5 miljoonaa kansalaista on vaaravyöhykkeessä.
-Sydän- ja verisuonitautien määrä lisääntyy jatkuvasti. Hyvät diagnoosi- ja hoitokäytännöt piilottavat osittain ongelman vakavuutta.

Kaikki luetellut vaikuttavat negatiivisesti kansanterveyteen, aiheuttavat valtavat kustannukset yhteiskunnalle, suurta huolta yksityisille ihmisille ja ennenaikaisia kuolemia. Samat ongelmat koskettavat myös muita kehittyneitä maita. Kehittyvissä maissa ja maanosissa (Kiina, Afrikka), jotka lisäntyneen varallisuutensa avulla yhä enemmän luopuvat perinteisestä ravitsemuksesta ja siirtyvät "länsimaiseen ravitsemukseen" , tyypin 2 sokeritaudin vuotuinen lisääntymisprosentti on kaksinumeroinen rinnan lihavuusepidemian kanssa.

Kuinka negatiivista terveyskehitystä on vastustettu? Ohjeistus terveellsestä ravitsemuksesta on laadittu USA-lähtöisesti. Paikallisiakaan ravitsemustutkimuksen osaajia (mm Walter Willet, Harvard Medical School) ei ole kelpuutettu lausumaan niistä mielipidettä. Samoja ohjeita sovelletaan Euroopassa, Skandinaviassa ja kansallisesti Suomessa (Valtion Ravitsemusneuvottelukunta).

Ravitsemusohjeistuksen ydinsanoma
Suositeltu koostumus muodostuu hiilihydraateista (sokeristuvia hiilihydraatteja) 50-60 E%, rasvat 30 E% tai alle ja näistä alle 10E% ns. kovia, tyydyttyneitä eläinrasvoja. Puuttuvat prosentit (noin 20 E%) katetaan valkuaisella.

Edellisen lisäksi suositetaan ravinnosta saadun kalorimäärän sovittamista energiankulutuksen kanssa tasapainoon. Liikuntaa suositetaan lisäämään syödyn ylimääräenergian polttamiseksi.

Käy sitten tosielämässä miten tahansa ja lihot tai sairastut, on helppo vierittää vastuuta: syöt liikaa, liikut liian vähän - lihot ja saat sokeritaudin. Syöt liikaa rasvaa ja varsinkin eläirasvaa, liikut liian vähän - saat sepelvaltimotaudin.

Hyvistä neuvoista huolimatta negatiivista terveyskehitystä tapahtuu lisääntyvästi. Hoidot pitää ohjeistaa. Suomessa on vallalla "käypä hoito"- järjestelmä. Se perustuu "(tieteelliseen) näyttöön".

Ydinsanoma sokeritaudin osalta
Sokeritautipotilas noudattaa samoja ravintosuosituksia kuin terve henkilö. Liikunnan tärkeys on keskeistä. Sokeritasapaino hoidetaan lääkkeillä, tässä tilanteessa yleensä korkea "kolesteroli" hoidetaan lääkkeillä (=valittu kansallinen ja kansainvälinen strategia), sepelvaltimot joko laajennetaan tai tehdään ohitusleikkaus jne. Muita oireita lääkitään "oireenmukaisesti".

Onko tuloksia?
Tilastojen mukaan onnistumisilla ei voi ylpeillä. Kehityssuunta on ollut vuosikymmeniä sama, sokeritaudin lisääntyminen.

Eikö asiaa ymmärretä vai eikö sitä tiedosteta? Vuosikymmenien valistuksella asiat osataan salotölliä myöten. Muiden muassa rasva-asiat on sisäistetty niin, että muu näkemys pelottaa eikä tule kuuloonkaan. "Kevyttä sen olla pitää".

Koko terveydenhuollon henkilökunta on koulutettu soveltamaan näitä oppeja hoidossa ja neuvonnassa. Kolmas sektori jakaa yksityiskohtaisia neuvoja (Diabetesliiton yksityiskohtaiset ravitsemusneuvot). Teollisuus soveltaa myynnin edistämisess? samoja "terveyskäsityksiä" omilla väittämillään. Toisenlainen ajattelu - perusteltunakin - on painettu hiljaiseksi. Poikkeava ajattelu ja kyseenalaistaminen (tieteessä välttämätön) on hiljaisesti tuomittu ja esittäjä leimattu epäpäteväksi. Onneksi rohkeitakin on ja vastuuta itsestään ottavia kansalaisia riittää. Useat viimeistään silloin, kun lopullinen terveyden menetys on lähellä, jopa kuolema.

Miksi umpikuja?
Varsinkin sokeritaudin lääkintä näyttää kärsivän toistuvia takaiskuja. Olen testannut viime vuosina henkilökohtaisesti keskeiset uutuslääkkeet itseeni (ihan hölmö ajatus)! Toisaalta olen sitten voinut kertoa kokemuksista ja varoittaa varhain haitoista. Lainaankin tähän suoraan Stabiilin havainnot toisen otsiko alta.

Lääkepuolelta kuuluu huonoja uutisia
1. Avandia (glitatsoni) on tiputettu pois suositeltavien diabeteslääkkeiden listalta. Syynä sydämeen kohdistuvat vakavat sivuvaikutukset. Suomessakin taitaa olla paljon tätä lääkettä käyttäviä diabeetikkoja. Taitaa olla niin, että lääkkeettömät hoitokeinot alkavat nousta arvoon arvaamattomaan.

2. Acomplia-niminen uusi laihdutuslääke (Sanofi-Aventis) on asetettu myyntikieltoon EU:ssa, syynä psykiatriset sivuvaikutukset. Siinä rytäkässä firman johtajakin sai potkut kiistettyään ensin pitkään sivuvaikutukset. Ainakin glitatsoni-lääkitykseltä on toivottu apua diabeetikoille. Nyt sekin meni. Haitoista kyllä tiedettiin jo runsaan vuoden ajan. Kuluneena kesänä sen sukulaisvalmisteella (pioglitatsoni) kerrottiin olevan tehoa sokeritautisilla niin yleisen rasvamaksan hoidossa.

Mitä umpikujan jälkeen?
Tehokkaampaa elämäntapaneuvontaa tarvitaan. Se pitää kehittää terveyttä edistäväksi ja ylläpitäväksi ja poistaa siitä myyntiä ja markkinointia palvelevat piilotavoitteet.

Medikalisaatiosta on palattava elämäntapaneuvontaa tukevaan lääkitykseen. Varmaan ulkoavaruudessa ihmetellään suuresti, miksi meillä sokeritautia hoidetaan sokereilla!

Asioita on pohdittu tiukasti ja monia näkökantoja esitellen täällä Suomen yliholhotussa kansalaisyhteiskunnassa jo paljon ennen maailmantason talouslehden hienoa totuustavoittelua (The Wall Street Journal, http://online.wsj.com/news/articles/SB1 ... ding_now_1). Jospa sen kriittinen ja historiallista totuutta etsivä sanoma vaikuttaisi myös suomalaiseen suljettujen piirien muovaamaan ja aina vientituoteeksi asti nostetun metaboliasairauksien ajatusmalliin, suomalaiseen totuuteen.
Vielä en ole havainnut artikkelin arviointeja suurimmassa mediassamme (HS). Vaikenemisen periaate näyttää jatkuvan.

Palailen ylempänä esittämääni kysymykseen: Olemmeko umpikujassa? Voi olla, että Suomessa kuluu vielä vuosia ennen kuin asia myönnetään. Pitää vain totutella ajatukseen. Me olemme suurten kansanterveysongelmiemme (lihavuus, II sokeritauti ja sydän- ja verisuonitaudit) kanssa umpikujassa.

Eräs syy voi olla yksiin käsiin keskittynyt ongelmien ymmärrys ja tulkinta (professori, pääjohtaja Pekka Puska). Hyvin resurssoitu tutkimus tukee tarkoitusta. Valtion Ravitsemusneuvottelukunta määrittää suositukset ravitsemuksesta ja kentälle oikean tiedon jakavat Diabetesliitto ja Sydänliitto ilman kyseenalaistamista (kaikki mainitut tahot prof. Puskan ohjauksessa). Luonnollisesti elintarviketuotanto ja jatkojalostus pyrkivät hyödyntämään tilanteen maksimaalisesti.

Professori Puskan urakehitys on virallisen ansioluettelon mukaan mahtava. Se kutistaa vastavoimat. Se on yhden ihmisen suoritukseksi lähes mahdoton ja vastaan sanomaton.

Historia on lahjomatonta. Tapahtumat kyetään rekonstruoimaan melko luotettavasti niistä jääneiden jälkien avulla. Olisiko sotien jälkeisessä tutkimuksessa uudelleen avauksen paikka? Joku asiaan varmaan tarttuu, kun muutaman sairausnimikkeen vaikutus kansakunnan sairastuvuuteen on niin suuri. Pitäisi puuttua.

On kirjoitettu jo kirjoja, jotka pyrkivät vesittämään tavattoman tuotteliaan, satavuotiaaksi ahkeroineen elintapoja ja sairastuvuutta tutkineen pioneerin, professori Ancel Keysin elämäntyön. Hänkin oli messiaaninen vaikuttaja, näkijä ja puurtaja. Keysin näkemyksiin vaikuttivat viime maailmansodan kokemukset. Ne poikivat jatkotutkimusta. Hänellä oli myös poikkeuksellinen kyky verkostoitua osaajien kanssa ja hankkia tutkimusresursseja maailman laajuisesti. Mahdollisesta aikalaisvastustuksesta en tiedä.

Pitkäaikaisesta toimipaikastaan USA:n Minnesotassa hän loi alansa tutkimuksen Mekan. Tähän Mekkaan päätyi myös kourallinen suomalaisia nuoria tutkijoita, joita johdatteli meidän päässä professori Martti J. Karvonen. Itselläni on ollut onni tutustua heistä yhteen, Sven Punsariin, yhteisessä työpaikassa. Sven on hieno, vaatimaton, saavutuksillaan ylpeilemätön kardiologi ja ornitologi. Hän pyöräili kelistä tai vuodenajasta välittämättä kiinnostavien lintuhavaintojen perässä. Yhtä asiaa ihmettelin. Jo raskaat hoidot omakohtaisesti kokenut kardiologi pössytteli pershenkosia kuin korsteeni.

Suomalaiset muodostivat erikoislääkärien pienen joukon, joka paitsi pystyi tuottamaan suunnitelmien vaatimia sillä hetkellä puuttuvia tutkimusvälineitä ja -menetelmiä myös suorittamaan Suomessa tapahtuvaa kenttätyötä. Ancel Keysin organisoimat kansainväliset tutkimusryhmät pystyivät hienoon yhteistyöhön, mikä näkyy tutkimustulosten yhteisissä julkaisuissa. Suuri onkin se julkaisujen joukko, jossa kirjoittajina ovat muiden muassa Martti J. Karvonen ja Sven Punsar (ja muutama muu suomalainen).

Haasteeseen nähden pienen joukon ylevä tavoite oli kartoittaa ne elämään ja elintapoihin liittyvät riskitekijät, joiden seurauksena sairastutaan ja kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin. Haaste oli tietenkin valtava. Taitaa kuitenkin edelleen päteä se totuus, että pieni mutta määrätietoinen joukko tekee ihmeitä. Suurissa ja raskaissa organisaatioissa itse asia usein tahtoo hukkua ja järjestelmä elää omaa elämäänsä.

Kesällä 1964 tämä suomalaisten tutkijapioneerien joukko tutki perusteellisesti ja uusimman senaikaisen tieteen keinoilla n 800 Ilomantsin asukasta. Martti J. Karvonen on Nurmeksen rovastin poika, joten alue oli ennestään tuttua.

Vasta vuonna 1972 käynnistyi varsinainen professori Pekka Puskan nimeen liitetty Pohjois-Karjala Projekti. Sen hedelmistä Puska väitteli tohtoriksi 1974.

Haluaisin nimetä 1960-luvun tutkijapioneerien aloittaman työn Pohjois-Karjala Projektiksi I. Sitä ei juuri ole näkynyt suomalaisessa julkisuudessa ja etenkin nykypolvelle se on vieras. Toivoisin jonkun tarttuvan teemaan. Sodanjälkeisellä tutkimuksella on vielä eläviä todistajia.

Tähän on hyvä lopettaa historiallinen tausta. Vaikka ole elänyt samaa aikaa työn merkeissä, tarkkaa seurantaa en ole harrastanut. Omiakin haasteita oli. Kudelma on näinollen epätarkka ja valitan puutteita/virheitä.

Toivon voivani yhdistää jatkossa historian nykypäivään ja pohtia mahdollisia virhearviointeja.

Kaikkein toivottavin olisi vielä elävien pioneeritutkijoiden tieteellinen testamentti. Sen uskon olevan pitkän elämän ja tutkijanuran kiteytymä, jossa eivät inhimilliset puutteet tai muut vaikuttimet enää ole tärkeitä

Timo Kuusela
(2008)

Hukkuva tarttuu oljenkorteenkin, Erkki Vartiainen (THL) Finriski-12-tutkimkseen kasvojen pelastamisoperaationa.

Palautetusta tekstistä en muuta käsityksiäni piiruakaan. Tarkasteltaessa metaboliasairauksien tilastollista kehitystä, jatkuva lisääntyminen tukee hoito-strategioiden perinpohjaista epäonnistumista (syy tottelemattoman kansan).

Viime vuodelta oleva amerikkalainen tutkimus aineistoltaan ja kestoltaan moninkertainen päätyi siihen (lopetettiin kesken), että interventioryhmässä havaittiin enemmän kuolemia kuin perusneuvotussa vertailuryhmässä.

Sen pituinen se (fDPS) toinen tasavallan kruunujalokivi - ja konsuleita vaivaa edelleen tehtävät laiminlyövä uniapnea.

Muotidieetistä apu kansantautiin?
Tiistai 13.5.2014 klo 05.05

5:2-dieetistä voisi suomalaislääkärin mukaan olla apua 2-tyypin diabeteksen hoidossa.

Sisätautilääkäri Heidi Luotolahti ehdottaa Diabetes-lehdessä suosittua 5:2-dieettiä avuksi suomalaisten kansantautiin, 2-tyypin diabetekseen.

Lue IL:n digilehdestä, millä tavalla muotidieetti voisi olla avuksi elintapasairauden hoidossa.

Lääkkeet vai ruoka?

Diabeetikkoa varten ei tarvitse hankkia sokeritonta kakkua. Erityishuomio voi tuntua ikävältä.

Itä-Suomen yliopisto ajattelee ja tuntee diabeetikon puolesta.

Terveisiä Itä-Suomen yliopistosta:

Gourmetlääkäri lupaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ehkäisee ja hoitaa diabetesta sekä vähentää sydäntauteja.

Vähähiilihydraattista ruokavaliota puolustava lääkäri Antti Heikkilä väittää, että ravinnolla voi muuttaa monen sairauden ennustetta ja kulkua.

Hän kannustaa ihmisiä ottamaan rohkeasti vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

Lääketeollisuus ja elintarvikemarkkinat ovat Heikkilän mielestä rapauttaneet ihmisten uskon elintapojen muutoksen voimaan.

– Ihmisille luodaan illuusiomaailma, että kun otat tuota, tuota ja vielä tuota lääkettä ja tuotetta, pysyt kunnossa.

Vähähiilihydraattista ruokavaliota suositteleva Heikkilä tyrmää puheet hyvistä ja huonoista hiilihydraateista. Kaikki hiilihydraatit ovat hänen mielestään huonoja.

– Vain määrä ratkaisee. Kun hiilihydraatteja vältetään, elimistön aineenvaihdunta paranee. Kun hiilihydraattien välttäminen on jyrkkä, muutos tapahtuu nopeasti.

Hiilihydraattien viralliset saantisuositukset ovat useita satoja grammoja vuorokaudessa. Heikkilä pudottaisi määrän esimerkiksi diabeetikolla kuuteenkymmeneen tai jopa alle.

– Tähän pääset kasvispainotteisella ruokavaliolla, jos jätät kaikki sokeria ja tärkkelystä sisältävät ruoka-aineet pois.

Eläinrasvojen puolustajana tunnettu Heikkilä suosittelee reilusti myös kasviksia.

– Kasvikset ovat täynnä hyviä antioksidantteja, jotka tukevat terveyttä.

Hiilihydraattien välttäminen on Heikkilän mielestä yksinkertaista mutta käynyt Suomessa hankalaksi, koska perusruokana ovat "pottu, leipä ja pulla".

Terveydenhuollon rasvasota ja kolesterolin pelko ovat johtaneet siihen, että elintarviketeollisuus on poistanut tuotteista rasvan ja korvannut sen sokerilla.

– Esimerkiksi marjajugurtissa on viisi, kuusi teelusikallista sokeria. Tämä on keskeinen syy, jonka takia tuotteiden sokerimerkinnät on syytä lukea huolellisesti.

Vähähiilihydraattinen perusruokavalio ehkäisee hänen mukaansa sydäntauteja, autoimmuunisairauksia, kuten diabetesta, sekä syöpää.

Vähäinen hiilihydraattimäärä kehossa muuttaa hänen mukaansa aineenvaihduntaa siten, että keho rupeaa käyttämään rasvaa polttoaineena sokerin sijaan.

– Siitä seuraa tasainen sokeritasapaino, jonka taso myös laskee jopa parissa päivässä. Tasainen verensokeri suojelee elimistöä ja estää sokerin aiheuttamia elimistövaurioita.

Monella diabeetikolla Suomessa on myös gluteeniongelma.

– Viljaton ruokavalio auttaa toipumaan, hän toteaa.

Heikkilä suhtautuu kriittisesti suomalaisiin ravintosuosituksiin, jotka ovat hänen mukaansa kopioitu suoraan Yhdysvalloista.

D-vitamiinia hän pitää äärimmäisen tärkeänä ihmisen terveydelle.

Sen viralliset suositusmäärät ovat hänestä täysin alakanttiin. Hän kehottaa mittaamaan omat D-vitamiinitasot laboratoriossa.

Läkärilehti tänään:

Diabetesepidemia on vielä ehkäistävissä

Harvan kroonisen sairauden ehkäisy on osoitettu mahdolliseksi yhtä vakuuttavasti kuin tyypin 2 diabeteksen. Tiedon perusteella on toimittava nyt ja varmistettava sairauksien ehkäisyn asema sote-alueita rahoitettaessa.

Harvan taudin esiintyvyydessä on tapahtunut niin nopeita muutoksia kuin tyypin 2 diabeteksen kohdalla on tapahtunut. 1970-luvulla diabeetikoita arveltiin Suomessa olevan 76 000, mukaan lukien myös tyypin 1 diabetesta sairastavat. Nyt tunnistettuja diabeetikoita on noin 300 000, ja lisäksi 200 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Tyypin 2 diabetes kehittyy vähitellen vuosien kuluessa, ja sitä edeltävät lieväasteisemmat sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, joita on mahdollisuus seuloa.

Kansainvälisissä tilastoissa Suomi sijoittuu yleisyysjakauman keskivaiheille. Tauti yleistyy räjähdysmäisesti erityisesti kehittyvissä maissa, kun "moderni" elämäntapa valtaa alaa. Vuonna 2030 diabeetikoita arvioidaan olevan maailmassa jo yli 550 miljoonaa, kun heitä nyt on runsaat 350 miljoonaa.

Tyypin 2 diabeteksen perussyitä on tutkittu intensiivisesti. Vaikka diabetes sinänsä ei ole perinnöllinen, alttius tautiin periytyy. Tällä hetkellä tunnetut geenivaihtelut ja -muunnokset selittävät kuitenkin vain 10-15 % tautiriskistä. Elintavat lopulta valtaosin määräävät, kuka sairastuu ja missä elämänvaiheessa. Väestötasolla lihavuuden yleistyminen kulkee käsi kädessä tyypin 2 diabeteksen yleistymisen kanssa. Tyypin 2 diabeteksen kaksi biologista perushäiriötä ovat insuliinin erityksen häiriö haimassa ja insuliinin huonontunut teho elimistössä. Insuliinin tehottomuus kytkeytyy tyypin 2 diabeteksen keskeisiin riskeihin: lihomiseen, vähäiseen liikuntaan ja epäterveelliseen ruokavalioon.

Valmiudet ja kiinnostus ratkaisevat

Liitännäissairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, munuaistauti ja silmänpohjan näkökykyä heikentävät muutokset, tekevät diabeteksen erityisen vakavaksi. Diabetes altistaa myös eräille syöville ja dementialle. Tauti lisäsairauksineen on kallis yhteiskunnalle. Diabetes liitännäissairauksineen lohkaisee jo nyt 10-15 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.

Suomessa herättiin jo 1990-luvun alussa selvittämään tieteellisesti tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn mahdollisuuksia. Suomalainen tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS) osoitti ensimmäisenä maailmassa, että tautiriski puolittuu elintapaohjauksella, jonka tavoitteena on terveellinen, yleisten suositusten mukainen ruokavalio, 4 tuntia kohtuullisen rasittavaa liikuntaa (esimerkiksi reipasta kävelyä) viikossa ja vähintään 5 % painonpudotus. Ehkäisyn teho ei ollut riippuvainen taudin riskigeeneistä, ja elintapaohjauksen vaikutukset ovat säilyneet jopa ällistyttävän hyvin yli 10 vuotta varsinaisen tutkimuksen loputtua. Tulokset on toistettu lähes identtisin tuloksin useassa riippumattomassa tutkimuksessa eri puolilla maailmaa.

2000-luvun alun Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon monivuotinen kehittämisohjelma ja sen viidessä sairaanhoitopiirissä toteutettu toimeenpanohanke D2D osoittivat, että taudin ehkäisy on mahdollista myös perusterveydenhuollossa. Samalla D2D osoitti ne suuret erot, mitkä Suomessa vallitsevat perusterveydenhuollossa ja työterveydenhuollossa mahdollisuuksissa, valmiuksissa, mutta myös halussa ja kiinnostuksessa panostaa kroonisten sairauksien ehkäisyyn.

Sote luo mahdollisuuden vaikuttaa

Harvan kroonisen sairauden ehkäisy on osoitettu mahdolliseksi yhtä vakuuttavasti kuin tyypin 2 diabeteksen. Taudin ehkäisy on myös kustannustehokasta. Miksi tämä tieto ei tavoita terveydenhuollon päättäjiä ja vastuutahoja?

Kampanjat ja julisteet eivät riitä, vaan tarvitaan toimintaa, joka tavoittaa väestön. Viime aikoina julkisuudessa on korostettu tyypin 2 diabeteksen periytyvyyttä, ja toisaalta sitä, että harvoilla meistä voi olla jopa geeniperimä, joka suojaa diabetekselta. Tärkeää on nostaa esiin taudin ehkäisyn mahdollisuudet niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Terveellinen ravinto, riittävä liikunta ja painonhallinta ovat tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn avaimia. Samoilla keinoilla vähennetään myös muiden kroonisten sairauksien riskiä.

Kun sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää ja sen rahoitusta uusitaan, merkittävien kansantautien ehkäisy tulee nostaa uudelleen arvoonsa. Terveydenhuollon kustannuksiin on mahdollista vaikuttaa merkittävästi panostamalla tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn nyt.

Rahoituksen suuntaamisessa tuleville sote-alueille on mahdollisuus käyttää elementtejä, jotka kannustavat sairauksien ehkäisyyn. Terveydenhuollon on myös pyrittävä entistä aktiivisempaan yhteistyöhön niiden muiden toimijoiden kanssa, joita tarvitaan terveellisten elintapojen edistämisessä.

Matti Uusitupa
LKT, emeritusprofessori, Itä-Suomen yliopisto
Jaana Lindström
FT, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Jaakko Tuomilehto
LKT, VTK, emeritusprofessori, Helsingin yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Oma totuuteni on, että diabetes on sokeritauti. Se on myös metabolisen oireyhtymän (MetS) yksi päätetapahtuma. Elimistön sokeritasapainon säätely on erinomaisen tarkkaa puuhaa. Juho Raito kertoo väitöskirjassaan, että isolla joukolla (mediaani 50 prosenttia) nuorehkoja keski-ikäisiä tarkoin terveyden puolesta seurattuja aikuisia esiintyi MetS:n varhaisoireita (vyötärönympärys↑, verenpaine↑, verensokeri↑). Moni näistä tulee sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Tutkimusjoukko on ohjattu erittäin terveystietoiseksi. Pohjois-Karjala tutkimuksen ydinalueella T2D on huomattavasti yleisempää kuin vertailualueilla (30 prosenttia). Suitsutetun DPS-tutkimuksen tulos nihistyi, kun tuore suuri amerikkalaistutkimus jouduttiin lopettamaan ennenaikaisesti aktiiviryhmässä esiintyneiden lisääntyneiden kuolemien vuoksi. Aineistokin oli kymmenkertainen ja seuranta-aika nelinkertainen. En viitsi kommentoida suitsutettua DEHKOA. Se siitä.

Kansaa pidetään tyhmänä ja sitä on jymäytetty oikein olan takaa.
Kaalimaan vartijapukit luetellaan jutun alla. Heillä, nyt paljolti eläkkeellä, on suurin vastuu tapahtumista ja Amerikka-syntyisten ravitsemussuositusten propagoinnista. Joukon uskottavuus on 0.

Aikuistyypin diabetes saattaa kehittyä helpommin henkilöille, joiden ruokavaliossa on paljon huonoja hiilihydraatteja ja vähän kuituja.

Kahden suuren terveystutkimuksen aineistoihin ja yli 160 000 osallistujan tietoihin perustuvat tulokset julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Tutkijat tekivät myös meta-analyysin, jossa yhdistettiin useiden aikaisempien tutkimusten aineistot.

•Lue myös: Saatko tarpeeksi kuituja?

Tutkimuksissa osallistujien ruokavalio luokiteltiin sen glykeemisen indeksin perusteella. Glykeeminen indeksi kuvaa ruoan aiheuttamaa aterianjälkeistä verensokerin nousua. Tällaisia elintarvikkeita ovat mm. vaalea leipä, sokerijuomat ja esimerkiksi ranskalaiset perunat.

Osallistujat, joiden ruokavaliossa oli eniten näitä korkean glykeemisen indeksin hiilihydraatteja, sairastuivat aikuistyypin diabetekseen kolmanneksen todennäköisemmin kuin osallistujat, joiden ruokavaliossa niitä oli vähiten. Yhteys oli vielä voimakkaampi, jos ruokavaliossa oli vähänlaisesti ravintokuituja.

Glykeemisen indeksin yhteyksiä diabetesriskiin on tutkittu runsaasti, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Glykeemisen indeksin sijaan nyt saadut tulokset mahdollisesti selittyvätkin syötyjen hiilihydraattien ja osallistujien ruokavalion muilla ominaisuuksilla kuten lisätyn sokerin määrällä.

Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 2014