Margariinin ystävät ry kirjoitti
Christer Sundqvistin blogissa:
Lainaa:
”…olen edelleenkin sitä mieltä että suolan saanti on on suurempi ongelma kuin sokerin saanti”, sokeriteollisuuden äänenkannattaja Fogeli laskettelee hieman takellellen kohdassa 20.05
http://areena.yle.fi/tv/2397083/#/playJa tämän totuuden YLE haluaa esittää Suomen kansalle. Ja kansa sen kuin lihoo ja sairastuu. Paitsi ne, jotka osaavat hakea netistä muutakin kuin elintarvike- ja lääketeollisuuden sponsoroimaa tietoa.
Matti Tolonen:
Lainaa:
Fogelholmit tiedot ja käsitykset ovat 1970-luvulta, jolloin suolaa pidettiin suurimpana syntipukkina sydän- ja verisuonitauteihin, etenkin verenpainetautiin. Tämä käsitys on kyseenalaistettu mm. DiNicolantonion ja Lucanin uudessa kirjallisuuskatsauksessa (Open Heart 2014;1: doi:10.1136/openhrt-2014-000167. He toteavat, että suolan vähentäminen voi alentaa useimpien verenpainepotilaiden verenpainetta noin 2,5-5 mmHg, ja vähemmän ei-potilailla.
Monet tutkimukset osoittavat, että suolan vähentäminen ruokavaliossa on lisännyt sydämen vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden sairaalahoidon tarvetta ja kuolleisuutta sekä diabeetikkojen sydän- ja verisuonitauteja. Tämähän on aivan päinvastainen tieto kuin mitä Fogelholmin kirjoissa lukee. Toisaalta yhä useammat tutkimukset osoittavat, että hiilihydraatit, etenkin prosessoiduissa ruoissa, voivat nostaa verenpainetta ja lisätä sydän- ja verisuonitauteja.
Kirjoittajat ovat:
James J. DiNicolantanio, PharmD, Saint Luke’s Mid America Heart Institute in Kansas City, Missouri ja
Sean C. Lucan, MD, MPH, Albert Einstein College of Medicine in Bronx, New York.
Artikkeli on vapaasti luettavissa tässä linkissä
http://openheart.bmj.com/content/1/1/e000167.fullTuomari:
Lainaa:
Tavallisesta sokerista puolet on glukoosia, joka voidaan hyötykäyttää sellaisenaan. Liika tallennetaan varastoon (glykogeeniksi ja rasvaksi). Jäljelle jäävät monosakkaridit ovatkin sitten oma juttunsa, kuten fruktoosi tai vaikkapa galaktoosi. Oligosakkarideja tarvitaan suolistobakteereille infanteista lähtien, mutta esimerkiksi fruktoosin lisääminen vauvanruokiin, mehuihin, limsoihin jne. tuntuu järjenvastaiselta – etenkin, kun genetiikkamme ei ole juurikaan muuttunut viimeisten 200 000 vuoden aikana, eli menemme siis geneettisten säätelyrajojen sisällä eikä siis nykyruokaan adaptoituneita geenejä ole vielä ilmennyt.
Suola on sinänsä jännä juttu. Osmoregulaation (tai yleensä solujen toiminnan) suhteen suolojakin tarvitaan. Henlen linko pitää huolen (munuaisissa). Ylimäärä voi toki saada aikaan sen, että solu turpoaa ja hajoaa, etenkin, jos solun aktiivinen (ATP:n + ionikanavien avulla) kuljetus ei pysty ”pyristelemään” osmoottista siirtymää vastaan.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että sokereiden ja suolan syönnin välillä on selkeä yhteys: usein ellei lähes aina ihminen, jolla on addiktio makeaan, syö ensin makeaa, sitten suolaista, sitten taas makeaa, sitten taas suolaista. Kun addiktio makeaan on korjattu, tarve käyttää suolaakin vähenee. Tämä on varmasti ollut tiedossa elintarviketeollisuuden biokemisteillä ajat sitten, sillä mikäs sen parempi kuin koko ajan syövä ihminen?
Pohtimalla root causea hypertensiossakin, onko oikeampi syyllinen sokerit vai suola? Mikäli Coca-Cola Fogelholm on sitä mieltä, että suola on se pääsyyllinen, pitäisikö hänen tuoda kausaaliset todisteet esille? Eli mikäli suolan syönnin määrä korreloi hypertensioon, miten käyttäytyy siinä rinnalla sokerinsyönnin trendikäyrät? Mikäli makea on se joka liipaisee kierteen, eikö oikeampi asia ole silloin varoittaa sokereista kuin suolasta?
Puskamainen juttu:
Lainaa:
Fogelholm osaa pelata tätä likaista poliittista peliä. Tämä vihreä virkamies haluaa säilyttää asemansa vahvana vaikuttajana keskustan todennäköisellä hallituskaudella. Sanat on valittu tarkkaan, jotta oman agendan ajo onnistuu jatkossakin pieni pala kerrallaan.
Keskusta ja sen tuleva sosiaali- ja terveysministeri Pekka Puska julistaa suolan vaarallisuutta, mutta unohtaa hiilihydraattien ja sokerin järkyttävät haittavaikutukset. Kyse on monen lobbariryhmän tavoitteiden samanaikaisesta täyttymisestä ja Pekka Puskan vahingollisen elämäntyön jälkien peittelystä.