karppaus.infon arkistoitu foorumi

^Tutkimus, johon Heikkilä viittaa, osoitti että lähes kaikki lisäaineiden vaarattomuudesta Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset ovat niitä valmistavien tai käyttävien yritysten tai näihin sidonnaisuuksia omaavien tutkijoiden tekemiä.

Heikkilän lause "ei ole tutkittu" vaatii siis peräänsä sanat RIIPPUMATTOMAN TAHON TOIMESTA.

Selvityksessä käytiin läpi noin 450 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lle vuosien 1997–2012 välillä luovutettua lisäainetapausta. Kävi ilmi, että 22 prosentissa tapauksista aineen turvallisuudesta päätti lisäaineen valmistaja itse. 13 prosentissa tapauksista päätöksen teki valmistajan omat konsultit ja 64 prosentissa konsulttien tai valmistajan valitsema asiantuntijaraati.

Lisäksi raportti huomauttaa, että lisäaineiden turvallisuudesta päättää pieni piiri. Kaikissa tutkituissa tapauksissa oli kaiken kaikkiaan 290 eri asiantuntijapaneelia. Kymmenen asiantuntijaa toimi yli 27:ssä niistä. Parhaimmillaan yksittäinen asiantuntija osallistui jopa 225 paneeliin.

Ravitsemustieteilijä ja New Yorkin yliopiston professori Marion Nestle pitää asiaa huolestuttavana.

– Kaikki asiantuntijat työskentelivät joko suoraan tai välillisesti kysymyksessä olleen lisäaineen valmistajalle, hän huomauttaa.

Nestlen mukaan puute itsenäisestä, lisäaineiden turvallisuudesta päätävästä tahosta herättää huolta. Päätöksentekoon liittyy selviä eturistiriitoja. On pöyristyttävää, että teollisuus saa käytännössä itse päättää, ovatko lisäaineet turvallisia vai eivät, Nestle sanoo.

Selvityksessä ehdotetaan, että lisäaineiden turvallisuuden selvittäisi kokonaan teollisuuden ulkopuolinen taho.

On se mukavaa arvata, että tänään en ole ravitsemusintoisten somen ykköshaukuttava, kiitos Marinan haastattelun...

https://twitter.com/MikaelFogelholm

Miten suhtaudut ihmisten lisäainepelkoon?

Kansatieteen dosentti Maarit Knuuttila
Kaksijakoisesti. Siihen, millaisia uskomuksia ihmisten arjessa elää, on vaikea puuttua. Joitakin lisäaineita tai uusia ruuan tuottamisen muotoja on varmasti syytäkin pelätä, mutta toisaalta monelle E-koodille löytyy luonnollinen selitys.
Meillä Suomessa kansanomaiset käsitykset ruuasta ja sen terveysvaikutuksia sivuutetaan usein, vaikka niissä on usein perää. On ihan hyvä, että ihmiset suhtautuvat kriittisesti siihen, mitä ruoka on.

Keittiöpäällikkö Ari Ruoho
Osa lisäaineista on varmaan ihan hyviä, mutta siitä en pidä, että ruokaa prosessoidaan niin hirveästi.

Ravintola-alan yrittäjä Markus Maulavirta
Mielestäni pelko on aiheellista. Lisäaineista on niin vähän kokemusta, ettei kukaan voi vakuuttaa, ettei niistä olisi haittaa pitkällä aikavälillä. Tutkijat sanovat, että lisäaineet ovat luonnollisia ja ne on luonnosta otettu. Mutta miksi ne pitää sieltä erikseen ottaa, eivätkö ne voi olla kussakin raaka-aineessa itsessään?
Jos lapsena sai kestomakkarasta päähän, se sattui. Nykyään makkara menee mutkalle. Se johtuu siitä, että ennen makkarat suolattiin ja kuivattiin. Nyt niiden halutaan olevan kosteita, joten säilyvyyttä pitää pidentää keinotekoisesti.

Ritva Prättälä, THL
Lisäainepelko on surullista. Lisäaineiden avulla ruokaa voidaan estää pilaantumasta vaarallisella tavalla. Niillä voidaan myös parantaa ruuan makua ja rakennetta. Esimerkiksi kun margariiniin laitetaan karoteenia, niin siitä ei tule vitivalkoista vaan voin väristä.
Ja eivät kaikki luonnon raaka-aineetkaan ole ihmiselle hyväksi. Esimerkiksi voi, sokeri ja suola tulevat kaikki luonnosta.
Joukkoruokailussa on pakko käyttää puolivalmisteita, koska hygieniavaatimukset ja resurssit ovat aivan toisenlaiset kuin huippukeittiössä. Minun viestini on, että suhteellisuutta, please.

Arja Hopsu-Neuvonen, Marttaliitto
Elintarviketeollisuus käyttää lisäaineita vain kun se on järkevää ja tarpeellista. Toisaalta markkinoilla on paljon valmisruokia, joissa ei ole lainkaan lisäaineita. En näe ruuan lisäaineita lainkaan peikkona. Enemmän katsoisin, mitä pistän suuhuni välipaloina.

Ja eivät kaikki luonnon raaka-aineetkaan ole ihmiselle hyväksi. Esimerkiksi voi, sokeri ja suola tulevat kaikki luonnosta.

Ehkä tässä voisi olla yksi syy myksi suosia enemmän "mummon tekemää" ruokaa:

Ikävakioitu dementiakuolleisuus (ml. Alzheimerin tauti) 1969–2010 keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohti

Itse asiassa tuo voi olla transrasvojen satoa, mutta niiden kulta-aika ajoittui aikaan ennen kyseistä nousua.

Ja eliniätkin kannttaa ottaa huomioon, mutta NOIN nopeasti ei lääkitystiedekään kehittynyt.

Itse epäilisin ensisijaisesti 60- ja 70-lukujen tositransmargariinien ja 80-luvulla alkaneen rasvattomuuden yhdistelmää. Jälkimmäinen jalostettuine hiilareineen nosti sokerikuormaa tavalla jota on vaikeaa edes ymmärtää
... ja vaikka transsit olivatkin laskeneet merkittävästi jo edellisellä vuosikymmenellä (näkyi PK-n tilastoissa), niitä oli edelleen tehdassapuskassa paljon. Ainakin jos verrataan nykyisiin tai ylipäätään 90-luvun lopun länsieurooppalaisiin tasoihin
... jotka nekin ovat vielä tilastollisesti paljon ikävämpiä kuin mikään luonnonrasva...

Voisiko joku avata tuota elinikää?

En tiedä meneekö tämä kuva ihan harakoille:

Kindy K: Are secret, dangerous ingredients in your food?
Washington Post 2014

Yhdysvalloissa ruokateollisuus käyttää lain porsaanreikiä luodessaan markkinoille uusia ruuan lisäaineita. Mitään näistä lisäaineista ei ole tutkittu ja kaiken lisäksi yhtiöt pakenevat liikesalaisuuksien suojaan. Eli, lisäaineilla höystetyn ruuan syöminen on todellakin venäläistä rulettia. Suomen viranomaiset hyväksyvät automaattisesti kaiken

Helsingin Sanomat puolustaa ruokateollisuuden toimintatapoja antaessaan ruokaturvallisuuden professori Marina Heinoselle runsaasti tilaa. Heinonen lyttää kaikki E-koodien epäilijät ja vieläpä kehuskelee olevansa ainoa tämän alan professori maailmassa. Todennäköisesti Heinosen virka ei ole tullut akateemisesta maailmasta per se vaan on ruokateollisuuden sponsoroima. Nämä "professorit" sitten prostituoivat sen, minkä ymmärrämme sanalla professori.

Helsingin Sanomat jatkaa ihmisten kyykyttämistä pitäen lastensa terveydestä huolestuneita vanhempia höyrähtäneinä. Tämä ei vielä riitä lehdelle, vaan suosikkipoika Mikael Fogelholm saa lehdessä tilaa pieksää lasten vanhempia. Kirjoitus on täysin vailla mitään faktaa etenkin, kun on päivänselvää, ettei kukaan tiedä, miten nuo lisäaineet vaikuttavat. Fogelholm ei ole ihmisten puolella vaan heitä vastaan ajaessaan ruokateollisuuden etuja. Tilanne muistuttaa erästä herra Eichmannia, jonka ainoana huolena oli juna-aikataulut, mutta lastien sisällöstä ei ollut väliä. Logistiikka on myös Fogelholmin suurin huolenaihe.

Asia saa lisävalaistusta yhden Espoon äidin minulle lähettämästä sähköpostista "Joka tapauksessa viime viikolla tapasimme Espoon varhaiskasvatuksen johtajan ja muita kunnan edustajia, Espoo Cateringin toimitusjohtajan ja heidän vahvistuksensa, Fazerblue cateringin edustajan sekä yllätysbonuksena Leila Fogelholmin "rakentavan palaverin" merkeissä". Koko tilaisuus meni lekkeripeliksi ja äitejä ei otettu vakavasti. Leila Fogelholm on Fazer yhtymän palkkalistoilla ja on kuuluisan leivän puolesta puhuvan professorin vaimo.

Naisvoima alkaa herätä. Fogelholm voi vapaasti naureskella muille Hesarin myötävaikutuksella, mutta kun äidit suuttuvat, niin nauru muuttuu itkuksi. Kapina neuvoloiden täysin ruokateollisuuden korruptoimaa järjestelmää kohtaan on alkanut. Se on erittäin hyvä asia. Espoolaiset eivät ole yksin. Kiertäessäni maata kirjani takia olen kuullut, että samaa on tapahtumassa kautta koko maan. Vaalit on tulossa. Onko paljon vaadittu, että vanhemmat voisivat päättää mitä lapset syövät vai tekeekö Fazer ja Fogelholmin perhe päätöksen muiden puolesta?

Valmisruoka voi olla kotiruokaa terveellisempää – jos valitset oikein
Valmisruokia on paheksuttu lisäaineiden vuoksi aivan turhaan. Asiantuntijoiden mukaan einesten lisäaineet eivät ole haitallisia, vaan ongelmia aiheuttavat kova rasva ja suola. Ravitsemusterapeutit laativat listan hyvistä ja huonoista valmisruuista.
---
Rasvan laatu on määrää tärkeämpi
Rasvaa sydänmerkin saaneiden valmisruokien energiamäärästä saa olla enintään 25-35 prosenttia, josta kovan eli tyydyttyneen rasvan osuus saa olla enintään kolmannes.

– Rasvan laatu on se juttu. Valmisruokien punainen liha on yleensä rasvaista, jolloin rasvan laatu on tyydyttynyttä kovaa rasvaa, selittää Putkonen.

Kuitenkin esimerkiksi lohta sisältävässä valmisateriassa voi olla paljon rasvaa, mutta se ei ole haitallista, koska siinä on runsaasti tyydyttymätöntä, pehmeää rasvaa. Lohen sisältämät omega-3-rasvahapot edistävät sydämen ja valtimoiden terveyttä.

Lisäaineet eivät ole ongelma
Sydän- ja verisuonisairauksia aiheuttavat kova rasva ja suola ovat valmisruokien todellinen ongelma – eivät lisäaineet, vaikka moni niin luulee. Lisäaineiden omituiset nimet herättävät turhaan pelkoa kuluttajissa. Euroopan unioni on arvioinut E-koodeilla nimetyt aineet turvallisiksi elintarvikekäyttöön tietyissä määrissä. Ne parantavat ruuan säilyvyyttä, väriä ja makua.

– Valmisruokien lisäaineet ovat suurimmaksi osaksi luonnosta löytyviä aineita. Niiden määrät ovat todella pieniä verrattuna suolan ja rasvan määriin, joista terveydelliset haittavaikutukset tulevat, Putkonen sanoo.

Pakasteet voivat olla tuoretta parempaa
Jos kuitenkin haluaa välttää lisäaineita ja päästä ruuanlaitossa vähän helpommalla, kannattaa ruokakaupassa suunnata pakastealtaille. Pakastetuissa aterioissa on usein enemmän kasviksia kuin kylmäaltaiden vaihtoehdoissa, eivätkä ne kaipaa yhtä paljon säilöntäaineita.

Jos pakastekasvikset on pakastettu nopeasti sadonkorjuun jälkeen, niissä voi olla jopa enemmän vitamiineja tallella kuin tuoreissa, pitkään varastoiduissa kasviksissa kevätaikaan. Kesällä ja syksyllä satokauden ollessa parhaimmillaan tuoreiden kotimaisten kasvisten ravintoarvot ovat kuitenkin hyviä, vaikka ne olisivat seisseet varastossa.

– Esimerkiksi pakastepinaattikeitto voi olla ravintoarvoltaan hyvin samantyyppinen kuin kotona valmistettu, koska teollisuudessa on erittäin nopea kuumennus- ja pakastusprosessi, Männistö huomauttaa.

Tutkijat uskovat, että ruuan säilyvyyttä pidentävät emulgaattorit voivat saada ihmiset lihoamaan ja lisätä diabeteksen, koliitin ja Crohnin taudin riskiä.

Moniin valmisruokiin lisättävät emulgaattorit voivat tehdä ruuansulatuksen mikrobien koostumusta ja aiheuttaa suoliston tulehdusta, Georgia State Universityn tutkijat kertovat yliopiston verkkosivuilla.

Tutkijat kuitenkin korostavat, että liikalihavuuden keskeisin syy on liika syöminen.

–Meidän havainnot vahvistavat, että tulehdus johtuu mikrobien muuttumisesta, mikä voi olla perimmäinen syy liikaan syömiseen, tutkimusta tehnyt Andrew T. Gewirtz toteaa.

Emulgaattoreiden vaikutusta tutkittiin hiirillä. Tutkimuksessa hiirille annettiin kahta paljon käytettyä emulgaattoria: polysorbaatti 80:aa (E433) ja karboksimetyyliselluloosaa (E466).

Tutkimus julkaistiin tiedelehti Naturessa.

Karboksimetyyliselluloosaa käytetään moniin tarkoituksiin: sitä on esimerkiksi tapettiliistereissä, lateksimaaleissa, poraöljyissä, ruuissa ja joissakin lääkkeissä, kertoo lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim.

Eviran lisäaineoppaan mukaan polysorbaatti 80:a käytetään muun muassa jäädykkeissä, makeisissa, purukumeissa, keitoissa, kastikkeissa, kahvileivässä ja jälkiruuissa.

En vanlig tillsats i livsmedel - emulgeringsmedel - kan orsaka kroniska inflammationer i tarmen och metabolt syndrom - än så länge bara hos möss.