Ylen uutisstudiolta tuli 04.03.2015 kansalaisille todellinen tyrmäys. Pääuutislähetyksessä kyllästyneen oloinen dekkaristi-toimittaja Matti Rönkä käsitteli WHO:n suositusta sokerin rajoittamisesta, mutta tilaa annettiin vain Fogelholmin selityksille. Hän suulaana tyyppinä mitätöi WHO:n päätöksen kättelyssä väittämällä, ettei asia koske Suomea, vaan Suomen ongelma on suola. Näin hän väisti itselleen hankalan kysymyksen, mikä on tyypillistä Fogelholmia. Järkyttävintä asiassa oli se, ettei toimittaja millään tavalla kommentoinut tai esittänyt lisäkysymyksiä. Koko uutinen oli rakennettu niin, että vain suomalaiset asiantuntijat tietävät ja selittävät kaiken, mitä maailmassa tapahtuu. Ylen olisi kannattanut rakentaa uutinen siitä, ettei WHO:n tiedote koske Suomea vaan pelkästään koko muuta maailmaa.
Ylen uutistoimitus osallistuu samaan kansalaisten harhautukseen kuin Fogelholm. Sitten neuvostonuoleskelun mikään ei ole muuttunut Ylen tavassa tehdä uutisia: hyvää iltaa, maassa kaikki hyvin ja hyvää yötä, vaikka nurkat olisivat liekeissä. Kas, kun ei tehty kuten tapana on ja menty dementiaosastolle haastattelemaan mummoja, että kyllä sokeri on makoisaa ja saahan sitä eläkeläinen vähän sokeria syödä ja sen jälkeen leikkipuistoon lapsia haastattelemaan, että karkki on ihan kiva juttu ja saahan sitä olla karkkipäiviä. Näin saadaan kansalaismielipidekin mukaan ja luotua illuusio, että ollaan kansan asialla. Ylen puolueettomuudesta kertoo sekin, että Ylen ajankohtaistoimituksen toimittaja esiintyi hiljattain insuliinitehdas Novo Nordiskin sponsoroimassa Pekka Puskan vaalitilaisuudessa shown juontajana, vaikka saa palkkansa verovaroista. Käsitys sopivuudesta on talosta tyystin kadonnut.
Ilmeisesti Ylen tarkoituksena on luoda illuusio, että kaikki on hallinnassa ja samalla suojella niin poliittista, taloudellista kuin lääketieteellistä eliittiä. Kun tuo klaani ottaa yhteyttä, niin uutisista löytyy aina tilaa, vaikka muu maailma vajoaisi suohon. Tämän politiikan ansiosta maa on menossa hurjaa vauhtia rupumaiden luokkaan. Milloinkaan Yle ei ole kysynyt mitään oleellista poliitikoilta eli miksi ei tehdä duunia suunsoiton sijaan. Jos vielä tätä ravintoasiaa katsoo juridiselta kannalta, niin väärennetyt tutkimukset ovat johtaneet satojentuhansien ellei miljoonien ihmisten ennenaikaiseen kuolemaan. Kuka siitä vastaa? Miksi Yle ei kysy?
...
Mikael Fogelholmin kytköksistä sen verran, että hän on mukana projektissa, jonka ainoana rahoittajana on Coca-Cola.
Coca-Cola rahoittaa lasten lihavuutta koskevaa tutkimusta. Siihen Fogelholm on sitonut laitoksensa. Mikään muu firma tai taho ei ole mukana tutkimuksessa. Kyse on laajasta, kansainvälisestä, useamman vastaavan laitoksen yhteistyöstä, jonka tuloskin on ennalta arvattavissa: sokeriset virvoitusjuomat eivät aiheuta lasten ylipainoa. Tämä kertonee Fogelholmin etiikan tajusta. Useampi yliopisto on vajonnut noin alas, että ovat sitoneet itsensä osaksi suuryhtiön markkinakoneistoa. On idioottimaista yrittää edes selittää, että tuo firma ajattelisi ihmisten hyvää, sillä pörssiyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Ollaan taas mukana siellä, missä on rahaa.
...
Helsingin Sanomat julkaisi uutisen ruokateollisuuden manipulaatiosta ja kuinkas ollakaan, haasteltavana oli itse Mikael Fogelholm. Jälleen kiemurtelua. Kertoi kerran olleensa tekemisissä Fazer-yhtymän (Fogelholmin vaimon työpaikka) kanssa, kun ajatuksena oli tutkia suklaata, joka jonkun tiedon mukaan pitäisi laskea verenpainetta. Koko tutkimusidea oli täysin tuulesta temmattu. Todennäköisesti Fogelholm halusi vain saada joulusuklaat itselle ja kavereille. Aito (sokeroimaton) suklaa sisältää paljon kaikkea terveellistä, mutta Fazerin suklaa on aivan eri juttu. Ehkä parhaiten Fogelholmin tieteellistä kykyä kuvaa myös tieto, ettei suola, vaan
sokeri nostaa verenpainetta. Fogelholm pitää suolaa epäterveellisenä ja fruktoosia terveystuotteena. Erityisesti
fruktoosi vaikuttaa verenpainetta nostavasti. "Terveellisten" hedelmä-mehujen fruktoosi on siten haitallista. Fogelholm väittää, ettei hedelmien fruktoosi nosta verenpainetta. Hän voisikin selittää meille tietämättömille, miten hedelmien fruktoosi eroaa hedelmämehujen
fruktoosista. Onko tämänkin väitteen takana jokin erikoinen suomalainen totuus ja ominaisuus vai onko tuo kymmenen ryhmä antanut ohjeet, mitä sanoa?