(1.) Median tehtävä ei ole enään antaa jokaiselle ääni. Aikana ennen internettiä tämä saattoi olla tärkeää. Mielipidekirjoituksilla yms oli paljon suurempi rooli. Nykyään on blogeja ja sosiaalinen media. Jos on sanottavaa, jokainen saa kyllä äänensä kuuluviin.
Kohta (1) pitää yhdistää seuraavaan huomioon:
(2.) Medialla on lupa nostaa rimaa korkeammalle. Näkemyksiltä on oikeus vaatia paljon muutakin, kuin vain se että se poikkeaa valtavirrasta. Mitä jos vaadittaisiin, että näkemyksen esittää alan asiantuntija tai edes henkilö jolla on alalta tutkinto? Pelkkä omakohtainen kokemus on kyllä mielenkiintoista ja joissakin yhteyksissä sellaisiakin voi esittää; mutta ei samanarvoisena vastakkaisena näkemyksenä. Riman nostaminen liittyy muihinkin keskusteluihin, kuten ’klikkijournalismiin’.
(3.) Aina on hyvä selvittää mikä on alan tutkijoiden konsensus. Se johtaa siihen että on helpompaa nähdä…
(4.) Kenellä on asiassa todistustaakka? Jos tutkijoiden valtavirran näkemys haastetaan, se tulee tehdä vähintään yhtä painavin perustein, kuin millä yksimielisyys on saavutettu. Vaikka poikkeavan näkemyksen lääketieteellisessä aiheessa esittääkin lääkäri, hän on se jolta on lupa vaatia enemmän. Tulee myös muistaa, että mikäli hän on oikeassa, hän voi argumentoida kantansa myös tieteellisillä foorumeilla. Siellä ei omakohtaiset kokemukset paljoa paina, vaan kiistat ratkotaan tieteellisen näytön avulla.
(5.) Pysytään aiheessa.
Uskoisin että näillä kohtalaisen yksinkertaisilla perussäännöillä pystyttäisiin jo vähentämään tasapainoharhan riskiä merkittävästi. Mitä mieltä itse olet?
http://www.xn--tervettskeptisyytt-rtbl. ... oharhasta/