Kuten els edellä ytimekkäästi totesi
Lainaa:
Jenkit on outoja, ja niiden ruokaketjun tuotteet vielä oudompia hormooneineen ja fruktoosisiirappeineen.
Ehkei ihme että sen väestötutkimuksissakin saadaan outoja tuloksia.
Vastaavasti Euroopassa väestötutkimuksissa PUFA tappaa ja tyydytetyt rasvat pitävät hengissä.
Matti Tolonen ruoti tekeleen
VHH-terveysravinto -sivustolla hieman pitemmän kaavan mukaan:
Lainaa:
Lueskelin juuri raporttia BMJ:stä, jonka nettisivuilla se on kokonaan maksutta.
Tämä on kyselytutkimus, jossa syömisiä ja juomisia kyseltiin 121 700 sairaanhoitajalta (30-55 v) vuonna 1975 ja 51 529 muulta miespuoliselta terveydenhuollon ammattihenkilöltä (40-75 v) vuonna 1986. Siis yli 40 ja 30 vuotta sitten. Heiltä kyseltiin lomakkeila myös mahdollisia sairauksia, niiden riskitekijöitä ja elämäntapoja yleensä. Kyselyt uusittiin joka toinen vuosi. Nyt on laskettu tilastollisia yhteyksiä syödyksi ilmoitettujen ravintorasvojen ja sepelvaltimotaudin välillä. Kyselyitä on tehty viimeksi vuosina 2010 ja 2012. Miehiä seurattiin 26 vuotta ja naisia 21 vuotta. Seuruuaikoina 7035 henkilöä sairastui sepelvaltimotautiin.
Tähän analyysiin kelpuutettiin tulokset 81 857 naisesta ja 51 529 miehestä. Voidaan ihmetellä, miksei kaikista koehenkilöistä? Eivätkö heidän tuloksensa sopineet tutkijoiden hypoteesiin ("maaeläinrasva tukkii valtimot"). Ruokatapojen kyselylomakkeissa oli kruksattava 61 eri ruoan ja juoman nauttiminen edellisenä vuonna. Kuka sellaista voi muistaa tarkasti? Saati sitten ilmoittaa rehellisesti ja oikein? Moni vastaa niin kuin kuvittelee tutkijoiden haluavan.
Kuten tiedämme lomakkeilla tehtyjen kyselytutkimusten tulokset eivät vastaa todellisuutta, siis sitä, mitä ihmiset ovat todellisuudessa syöneet ja juoneet. Ymmärrän hyvin, että Duodecim välittää tätä uutista medialle, koska se tukee Duodecimin hellimää rasva- ja kolesteroliteoriaa. Kyseessä on sitoutumisen eskalaatio.
Suomessa vastaavien kyselytutkimusten tulokset eivät ole vastanneet sitä, mitä elintarvikeliikkeet ovat myyneet, kertoi minulle tällaisia kyselytutkimuksia tehnyt golfkaverini Rabbe Thun (Jokioisten maatalouden tutkimuskeskuksesta, nykyään jo eläkkeellä). Niistä voidaan toki tehdä tilastollisia laskelmia ja saada korrelaatioita ravitsemuksen sisällön ja sairauksien välille, mutta tulokset eivät osoita syy-yhteyttä, ainoastaan tilastollista yhteyttä. Korreloihan jäätelön syöntikin vahvasti hukkumisonnettomuuksiin.
Nuorena kunnanlääkärinä kirjoitin monille ihmisille lääkärintodistuksia ajokorttia varten. Vastaanotolleni ei tullut yhtään hakijaa joka olisi myöntänyt juovansa alkoholia enempää kuin kohtuudella. Ei lääkärin vastaanotollakaan siis saa totuudenmukaisia vastauksia, kyselylomakkeista puhumattakaan.
Tuloksista ilmenee, että runsaasti maaeläinrasvoja (oman ilmoituksensa mukaan) syöneet olivat harrastaneet muita vähemmän liikuntaa, heidän painoindeksinsä oli muita suurempi (olivat siis lihavampia) ja he söivät enemmän kaloreita ruuassaan ja ilmoittivat syöneensä muita vähemmän monivitamiinivalmisteita (taulukko 1). He sairastuivat muita useammin sepelvaltimotautiin. Sekoittavia tekijöitä siis, jotka voivat selittää tilastoyhteyksiä. Itse en panisi paljoakaan painoa tälle raportille. Moni muu (ravitsemustieteilijät ja statiinimafia) riemuitsee siitä.
Tyypillinen tyydyttyneen rasvan syöjäksi amerikkalaisessa kyselylomaketutkimuksessa luokiteltu henkilö on epälajinomaisesti ruokittujen eläinten hormoni- ja antibioottilihasta tehdyn ja omega-6-öljyssä paistetun hampurilaispihvin syöjä, joka nauttii pihvinsä valkoisesta jauhosta tehdyn hampurilaispullan, ranskalaisten perunoiden ja korkeafruktoosisesta maissiirapista tehdyn kolajuoman kanssa. Jos hän sairastuu 25 prosenttia todennäköisemmin kuin tällaisia aterioita kaihtava, niin millä ihmeen perusteella tutkijat kuvittelevat voivansa väittää tämän johtuvan tyydyttytneestä rasvasta?