Tässä aikaisemmin linkkaamani Duodecimjuttu:
Lainaa:
Sepelvaltimotaudin esiintyvyys vaihtelee paitsi maittain myös alueittain (Joensuu 1989), ja se voi olla pieni väestöissä, joissa kolesteroliarvo on suuri, kuten Pohjois-Norjan saamelaisilla (The Cardiovascular Study in Finnmark 1974–75, 1979).
Suomalaisten miesten kuolleisuus sepelvaltimotautiin on suurimpia maailmassa, ja erityisen runsasta se on Itä-Suomessa ja osassa Pohjois-Suomea. Vähemmän tunnettua on, että kuolleisuus on poikkeuksellisen vähäistä pohjoisimmassa osassa maata eli Tunturi-Lapin alueella (Näyhä 1989). Klassiset vaaratekijät eivät ehkä selitä sepelvaltimotaudin vähäistä esiintyvyyttä pohjoisessa, sillä ne viittaavat pikemminkin lisääntyneeseen vaaraan (The Cardiovascular Study in Finnmark 1974–75 1979, Näyhä ja Hassi 1993)
Lainaa:
Saamelaisasutus keskittyy Suomessa Tunturi-Lappiin, ja yli puolet tällä alueella nyt tutkituista oli saamelaisia. Tämän takia on mahdollista, että perimä vaikuttaa tutkimusparametreihin ja sairastuvuuteen pohjoisessa. Niinpä määritimme myös apolipoproteiini E:n fenotyypin, joka on yksi monista geneettisesti määräytyvistä sepelvaltimotaudin riskiin vaikuttavista tekijöistä (Davignon ym. 1988). Vastoin odotuksia fenotyyppi E4/4 oli huomattavasti yleisempi Tunturi-Lapissa kuin vertailualueella (10 vs 3 %) ja samoin huomattavasti yleisempi saamelaisilla kuin suomalaisilla (12 vs 3 %) (julkaisemattomia havaintoja). Apolipoproteiini E4/4 -fenotyypin yhteys suureen kolesterolipitoisuuteen ja koronaaritaudin ilmaantuvuuteen (Davignon ym. 1988) selittää osittain Tunturi-Lapissa todetut suuret kolesteroliarvot mutta ei sovi yhteen siellä todetun sepelvaltimotaudin aiheuttaman vähäisen sairastavuuden ja kuolleisuuden kanssa. Mielenkiintoista on, että myös Pohjois-Norjassa asuvilla saamelaisilla on suuri seerumin kolesterolipitoisuus ja vähän sepelvaltimotautia (The Cardiovascular Study in Finnmark 1974–75, 1979).
Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että vähäinen kuolleisuus sepelvaltimotautiin Tunturi-Lapissa johtuisi edullisista riskitekijöistä tai perintötekijöistä, mutta ruokavaliolla voi olla merkitystä. Poronliha ja kala ovat keskeisiä sikäläisessä ruokavaliossa ja tärkeitä antioksidanttien lähteitä (Ulbricht ja Southgate 1991, Nieminen 1992). Poronliha sisältää runsaasti proteiinia, essentiaalisia aminohappoja, alfatokoferolia ja seleeniä sekä niukasti rasvaa (Nieminen 1992). Poronlihan suuri alfatokoferolipitoisuus ja runsas käyttö Tunturi-Lapissa voivat selittää sekä suomalaisilla että saamelaisilla todettuja suuria seerumin alfatokoferolipitoisuuksia. Vähärasvaisen, runsaasti antioksidantteja sisältävän lihan käyttö voi vähentää ruokavalion aterogeenisuutta ja trombogeenisuutta (Ulbricht ja Southgate 1991) ja hidastaa sepelvaltimotaudin kehittymistä. Paitsi poronlihan myös ravintorasvojen ja viljatuotteiden käytössä on pohjoisessa alue-eroja, jotka voivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. Tunturi-Lapissa käytetään enemmän margariinia ja kasviöljyjä sekä viljavalmisteita, jotka ovat tärkeitä E-vitamiinin lähteitä, sekä vähemmän maitotaloustuotteita kuin etelämpänä Lapissa (julkaisemattomia havaintoja). Myös seleeniarvon paraneminen kalan käytön myötä voi vaikuttaa ruokavalion aterogeenisuuteen ja trombogeenisuuteen (Kromhout ym. 1985, Ulbricht ja Southgate 1991). Jo 1–2 kala-aterialla viikossa voi olla merkitystä sepelvaltimotaudin ehkäisyssä (Kromhout ym. 1985).
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkis ... ku_p_auth=
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
