Luin mielenkiintoisen kirjoituksen - ei sinänsä mitään uutta informaatiota, mielenkiintoisen lähinnä siksi, että se oli melko asiapitoinen - HS:stä vatsaoireista (kts. alla). Aivan oikein nimettiin moneen kertaan viljat (gluteeni, fodmapit) suolistosairauksien takana, mutta sitten...
Suoraan Goebbelsin oppikirjasta:
"Oireita voivat aiheuttaa myös maitotuotteiden sisältämä laktoosi sekä rasvat" (kuvassa jostain syystä etualalla nakkeja)
"Gluteenipitoiset viljat ovat hyvin tärkeitä peruselintarvikkeita ja kuidun lähteitä"
"Punaisen lihan runsas syöminen on liitetty muun muassa kroonisiin suolistosairauksiin"
Näiden juttujen yhtäläisyys itse artikkeliin on kuitenkin jokseenkin nolla. Ensin moneen kertaan mainittu, että nimenomaan gluteeniviljat ovat pahasta, ja sitten sanotaan, miten tärkeitä ne kuitenkin ovat. Eli vaikka ei sovi, niin pakko on sopia. Ja sitten mainitaan lihasta ihan kuvan kanssa, vaikka nimenomaan on löydetty vain heikko tilastollinen yhteys ja samassa yhteydessä todetaan, että kasvissyöjillä IBS:n riski on ollut reilusti yli kaksinkertainen sekaruokailijoihin verrattuna (tämä oli tosin jätetty sivulauseeksi eikä vaikutuksen suurta kokoa oltu huomioitu). Eikä sanottu sitäkään, että lihansyöjien riskilisä oli +50%, kun taas kasvissyöjien +
150%.
Näin niitä mielikuvia luodaan, vaikka sinänsä itse jutussa ei puhutakaan puuta heinää. Nopeasti lehteä pläräilevä lukija kiinnittää huomion vain kuvateksteihin, joiden mukaan suolisto-oireisiin liitetään tiedot "rasva paha, gluteeniviljat hyvä, liha paha". Sinänsä tylsää, koska artikkeli oli oikeasti melko laadukas. Mutta pakkohan se agenda jossain muodossa on esittää.
Lainaa:
Mahassa möyrii. Vatsa on kipeä ja turvoksissa. Ilma kiertää suolistossa. Uloste on välillä löysää, välillä kovaa. Kuulostaako tutulta?
Useampi kuin joka kymmenes suomalainen kärsii toistuvista, elämää hankaloittavista vatsavaivoista. Lehdissä niiden syyksi tarjotaan milloin mitäkin: viljan gluteenia, hiilihydraatteja, linolihappoa, maitotuotteita, lihaa, hiivaa ja niin edelleen.
Parannuskeinoiksi kaupitellaan erilaisia ruokavalioita. Moni on esimerkiksi lopettanut viljojen syönnin kokonaan. Mikä meidän vatsojamme oikein vaivaa?
Puolustus sotajalalla
Suomi on tulehduksellisten suolistosairauksien kärkisijoilla koko maailmassa – tosin ne yleistyvät lähes joka maassa.
Tulehduksellisia suolistosairauksia on kaksi, haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti. Niitä kutsutaan yhteisellä ytimekkäällä nimellä ibd. Sellaista sairastaa jo noin 50 000 suomalaista, ja uusia tapauksia diagnosoidaan yli 2 000 vuodessa. Kasvu on ollut nopeaa: vuosina 1993–2008 ibd peräti kolminkertaistui Suomessa.
Varmaa syytä tähän ei tiedetä. Diagnosointi on parantunut, mutta se ei yksin riitä selittämään kasvua, sanoo sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Perttu Arkkila Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoidon kuntayhtymästä Husista.
Ibd on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä ryhtyy sotajalalle omia soluja vastaan. Yhden varteenotettavan selityksen tähän tarjoaa hygieniahypoteesi.
Sen mukaan elinympäristössämme on tätä nykyä niin vähän mikrobeja, että immuunijärjestelmä ei opi tunnistamaan taudinaiheuttajia, vaan alkaa vainota väärää vihollista. Samaa epäillään monien muidenkin autoimmuunisairauksien, kuten tyypin 1 diabeteksen, yleistymisen syyksi.
”Ruoka ja ympäristö ovat muuttuneet puhtaammiksi. Meidän puolustusjärjestelmämme ei ole tottunut siihen, että ärsykkeitä ei tule”, Arkkila täsmentää.
Hygieniahypoteesia tukee se, että kaupunkialueilla asuvat lapset sairastuvat herkemmin tulehduksellisiin suolistosairauksiin kuin maaseudulla elävät. Kotieläinten kanssa oleskelu lapsena näyttää pienentävän sairastumisriskiä.
Muutos laukaisee
Siinä missä ykköstyypin diabeteksessa elimistön puolustusjärjestelmä äityy tuhoamaan haiman insuliinia tuottavia soluja, ibd:ssä se käy suoliston kimppuun. Tarkkaa mekanismia ei vielä tunneta, mutta näyttää siltä, että tulehdus saa alkunsa, kun jotkin puolustusjärjestelmän valkosolut erehtyvät luulemaan suoliston omia mikrobeja vaarallisiksi.
Suoleen vapautuu tulehduksesta hälyttäviä kemikaaleja, sytokiineja. Ne kutsuvat paikalle yhä enemmän valkosoluja. Massiivinen valkosolujen kertyminen on jo sinänsä haitta kudokselle, mutta suolistomikrobien tappaminen pahentaa asiaa. Taistelun tuoksinassa kuolee myös suolen pinnan soluja, ja siihen syntyy haavaumia.
Tutkimusten mukaan tulehdukselliseen suolistosairauteen on perinnöllinen alttius, mutta sen laukaisee yleensä jokin suolistossa tapahtuva muutos.
Sysäyksen voi antaa vaikka turistiripuli tai antibioottikuuri, joka tappaa suolistomikrobeja. Tutkimuksissa on havaittu, että ibd-potilaiden mikrobisto on lajistoltaan niukempi kuin terveiden. Koska suolistomikrobit kytkeytyvät sairauden kehittymiseen, tutkijat ovat kokeilleet, talttuisiko ibd ”hyvisbakteereilla” eli probiooteilla.
Potilaiden suolistoon on myös siirretty terveen ihmisen ulostetta vahvistamaan vastaanottajan bakteerikantaa. Probioottien tehosta ei vielä ole juuri näyttöä, mutta ulosteensiirroilla on saatu melko lupaavia tuloksia haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa.
Myös tupakoinnilla on yhteys haavaiseen paksusuolentulehdukseen. Se lisää suoliston limaneritystä, heikentää verenkiertoa ja jarruttaa puolustusjärjestelmän toimintaa. Siksi tupakoinnin lopettaminen voi joskus laukaista tulehduksen. Lääkärit eivät silti suosittele sauhuttelua suoliston hoitamiseen. Sama tulos saadaan lääkkeillä, mutta ilman nikotiinin haittoja.
Ibd-lääkehoidoilla pyritään suitsimaan elimistön puolustusjärjestelmää. Lääkkeet ovatkin samoja kuin muissa autoimmuunisairauksissa, esimerkiksi reumassa.
Suoliston tulehdusreaktiota yritetään hillitä muun muassa kortisonilla ja solunsalpaajilla. Vaikeimmissa tapauksissa voivat auttaa pistoksina annettavat biologiset lääkkeet, kuten adalimumabi ja infliksimabi. Ne ovat peräisin elävistä soluista.
Aina tulehdusta ei saada rauhoittumaan lääkkeillä. Suolisto voi mennä huonoon kuntoon. Haavainen paksusuolentulehdus voi vuotaa runsaasti verta, ja Crohnin taudissa suoleen voi muodostua vaarallisia ahtaumia sekä kipeitä märkäkäytäviä, fisteleitä.
Jos mikään muu ei auta, suolesta leikataan sairas pala pois.
Kestokyky hapertunut
Vatsaongelmien kanssa painii yli puoli miljoonaa suomalaista, mutta onneksi vain harvan vatsassa muhii vakava sairaus. Ibd:n lisäksi sellaisia ovat suolistosyövät, joita diagnosoidaan kolmisentuhatta vuodessa, sekä keliakia, jota sairastaa noin 40 000 suomalaista.
Valtaosa vatsavaivoista on toiminnallisia, eli kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä, ibs. Se on yleisnimitys epämääräisille vatsavaivoille, joiden taustalla ei ole mitään elimellistä vikaa. Maailmanlaajuisesti oireyhtymästä kärsii 10–25 prosenttia aikuisista. Osuus kasvaa koko ajan.
Ibs ei ole vaarallinen, mutta se voi olla piinallinen. Vatsa kipuilee ja toimii miten sattuu. Usein oireisiin liittyy myös masennusta. Suomessa on arvioitu, että jopa viisi prosenttia avohoidon ja lääkkeiden vuotuisista kustannuksista menee ibs:n hoitoon.
Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi ärtyneen suolen oireyhtymä yleistyy. Yksi hypoteesi on, että ihmisten henkinen sietokyky on heikentynyt. Reagoimme entistä herkemmin pieniinkin vaivoihin.
Herkkävatsaisia on ollut iät ajat, mutta nykyihminen ei enää kestä epämukavia tuntemuksia tai ilmavaivoja. Ja vaikka Utajärvellä järjestetäänkin pierun MM-kisoja, koulussa ja kokouksissa suolistokaasuja ei sovi päästellä. Karjalainen viisaus on unohtunut: ”Joka pieruu piättää, se tahtoo tautii tahallaa.”
Stressi kiusaa vatsaa
Kiireinen elämä ja henkinen kuormitus pahentavat vatsan oireilua. Stressi on tutkimuksissa liitetty myös muihin toiminnallisiin häiriöihin, kuten fibromyalgiaan ja krooniseen väsymysoireyhtymään.
Stressi muuttaa aineenvaihduntaa. On mahdollista, että jatkuvan paineen vuoksi elimistö rasittuu ja herkistyy – monilla siihen reagoi juuri vatsa. Ärtyneen suolen oireyhtymässä ruoansulatuskanava voi herkistyä myös venytykselle, mikä aiheuttaa kipua.
Tutkimuksen kuuma aihe on nyt suoliston ja aivojen välinen akseli, jota pitkin aivot ja suolisto viestivät keskenään.
Hermoston lisäksi aivojen ja suoliston vuoropuheluun osallistuvat myös suolistossa asuvat mikrobit. Pään ja vatsan tiivis viestintäyhteys selittää, miksi stressi ja jännitys vaikuttavat niin voimakkaasti suolistoon – ja miksi suoliston mikrobisto kytkeytyy moniin sairauksiin. Tutkimukset vihjaavat, että stressi tuhoaa terveyttä edistäviä mikrobeja ja raivaa siten tilaa haitallisille.
On jopa ehdotettu, että toiminnallisten vaivojen sijaan pitäisi puhua suoli-aivoyhteyden ongelmista.
Äskettäin on havaittu, että ibs-potilaiden suolen pinnalla liikkuu normaalia enemmän syöttösoluja – eli samoja tulehdussoluja kuin esimerkiksi allergisissa reaktioissa. Vaikka syöttösolut eivät saa aikaan varsinaista tulehdusta, ne voivat ärsyttää suolen kudosta ja aiheuttaa oireita, tutkijat arvelevat.
Tämä ei todennäköisesti selitä kaikkia ibs-vaivoja. Osa voi johtua esimerkiksi bakteeri- tai virusinfektion jälkitilasta.
Tutkijat selvittävät parhaillaan, purevatko puolustusjärjestelmää hillitsevät lääkkeet myös ärtyvän suolen oireyhtymään. Hyviä, joskin vasta alustavia, tuloksia on saatu syöttösoluja lamaavista uuden sukupolven allergialääkkeistä, kuten ebastiinista. Kortisonista ei sen sijaan näytä olevan hyötyä.
Ibs-potilaat saattavat saada helpotusta ripulia hoitavasta loperamidista ja ruoansulatusjärjestelmän kouristelua estävistä antikolinergisistä lääkkeistä. Myös masennuslääkkeistä ja psykoterapiasta voi olla apua.
Kaasua hiilihydraateista
Jo vuosisatoja on tiedetty, että tietyt ruoat aiheuttavat ilmavaivoja ja vatsanväänteitä. Joillakin ihmisillä suolistokaasut poistuvat hitaasti, mikä aiheuttaa kipuja.
Tuoreet tutkimukset ovat tuoneet lisää tietoa siitä, mitkä yhdisteet ruoissa voivat olla syypäitä ilmavaivoihin. Sellaisia ovat muun muassa niin kutsutut fodmap-hiilihydraatit. Fodmap on yhteisnimitys lyhytketjuisille, huonosti imeytyville hiilihydraateille ja sokerialkoholeille. Niitä syödessään suolistobakteerit tuottavat runsaasti kaasua.
Fodmap-hiilihydraatteihin kuuluu esimerkiksi fruktaani, jota on muun muassa vehnässä, rukiissa, ohrassa ja sipuleissa. Kaalit, soija, pavut ja täysjyväviljat taas sisältävät raffinoosia. Fodmapeja ovat myös maitosokeri eli laktoosi, hedelmäsokeri eli fruktoosi, kuitulisinä käytettävät prebiootit sekä makeutusaineet sorbitoli ja ksylitoli.
Fodmap-ruokavaliossa pyritään välttämään kaikkia huonosti imeytyviä hiilihydraatteja. Tuoreessa Nutrition-lehden koontitutkimuksessa tällainen ruokavalio saa tutkijoilta vihreää valoa ibs-vaivojen hoidossa.
Se näyttää lievittävän oireita ja parantavan elämänlaatua. Toisaalta tutkijat päätyvät vain varovaiseen suositukseen, sillä dieetin pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu. Luettelo dieetissä vältettävistä ruoka-aineista on tämän jutun lopussa..
Väänteitä viljasta
Toinen suosittu ruokatrendi on gluttaus, jossa lopetetaan gluteenipitoisten viljojen syönti. Siitä on viime vuosina tullut kansainvälinen buumi, joka on levinnyt myös Suomeen.
Gluttaajilla ei ole keliakiaa, sairautta, jossa gluteeni syövyttää ohutsuolen nukkaa, mutta he uskovat silti saavansa gluteenista vatsavaivoja. Osa raportoi myös voimattomuutta, päänsärkyjä, uniongelmia, ihottumia ja keskittymisvaikeuksia.
Julkisuudessa moni kokeilija ylistää gluttausta: iho ja hiukset voivat hyvin, urheilusuoritukset paranevat ja niin edelleen. Tieteellistä näyttöä gluteeniherkkyydestä tai gluttauksen hyödyistä on kuitenkin vähän.
Keliakiatutkija Katri Kaukinen Tampereen yliopistosta ei epäile viljojen aiheuttamien oireiden todenperäisyyttä. Osa ihmisistä saa vatsavaivoja gluteenipitoisista viljoista, vaikka ei sairastaisikaan keliakiaa. Hän törmäsi ilmiöön jo 1990-luvun puolivälissä tutkimustyötä aloittaessaan.
Kaukinen kollegoineen rekrytoi tuolloin noin sata vehnästä, ohrasta ja rukiista vatsavaivoja saanutta suomalaista tutkimukseen. Tavoitteena oli löytää alkavaa keliakiaa sairastavia.
Yhdeksällä prosentilla tutkimukseen osallistuneista todettiin keliakia, toisella yhdeksällä prosentilla vilja-allergia. Loput eli 82 prosenttia vatsavaivaisista jäi kuitenkin ilman diagnoosia.
”Sittemmin sama on havaittu useissa tutkimuksissa. Osa ihmisistä reagoi viljoihin, vaikka kyse ei ole keliakiasta tai vilja-allergiasta.”
Joitakin voi auttaa gluteenin välttäminen. Kaukisen mukaan ensin pitää kuitenkin varmistaa, ettei kyse ole suolistosairaudesta tai allergiasta. Ruokavaliota ei kannata rajoittaa vain muodin tai varmuuden vuoksi.
”Pitää muistaa, että gluteenipitoiset viljat ovat hyvin tärkeitä peruselintarvikkeita ja kuidun lähteitä. Kokoviljatuotteet auttavat pienentämään sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.”
Fruktaani herkistää?
Kaukinen ymmärtää potilaita, jotka hakevat vatsavaivoihinsa helpotusta gluttauksesta. Toiminnalliset ongelmat voivat olla joskus vaikeita ja rajoittaa normaalia elämää. Toisaalta on tärkeää, että selvitetään, mitkä yhdisteet ovat ongelman ytimessä.
Vuonna 2017 julkaistun norjalaistutkimuksen perusteella gluteeniherkkyydessä voikin olla kyse fruktaaniherkkyydestä. Tutkimukseen osallistui gluttaajia, joilla ei ollut keliakiaa.
Heidät satunnaistettiin vuoron perään viikoksi ruokavaliolle, joka sisälsi joko gluteenia, fruktaania tai ei kumpaakaan. Välissä pidettiin aina viikon tauko, jotta suolisto sai aikaa rauhoittua.
Koehenkilöille tehdyt kyselyt paljastivat, että fruktaani aiheutti keskimääräistä enemmän vatsaoireita. Gluteeni taas aiheutti saman verran oireita kuin lume – eli oireita syntyi silloinkin, kun tutkitut vain luulivat syövänsä gluteenia.
Tästä tutkijat päättelivät, että monien vatsapulmien taustalla voikin olla gluteenin sijaan fruktaani. Asia ei kuitenkaan ole vielä varma. Vilja sisältää fruktaanin lisäksi myös useita muita aineita, jotka saattavat aiheuttaa oireita. Esimerkiksi viljan amylaasi-trypsiini-inhibiittorien tiedetään aktivoivan puolustusjärjestelmän soluja.
”Vain tutkimalla lisää päästään uskomuksista eroon ja osataan puhua asioista oikeilla nimillä”, Kaukinen sanoo.
Ruokaöljytkin tapetilla
Vaikka viljat ovat eniten esillä, monia muitakin ruoka-aineita on syytetty vatsan pilaamisesta. Hiljattain tikun nokkaan joutuivat ruokaöljyt.
”Vatsavaivat lisääntyneet jyrkästi, kaupunkilaiset suurimmassa riskiryhmässä – Professori: Rypsiöljyn sisältämä linolihappo voi altistaa suolistotaudille”, otsikoi Helsingin Sanomat marraskuussa 2017.
Jutussa pantiin mustalle listalle linolihappo, jota esiintyy useissa terveellisinä pidetyissä ruoka-aineissa, kuten rypsi- ja auringonkukkaöljyissä ja pähkinöissä.
Asiantuntijana haastateltu gastroenterologian professori Martti Färkkilä oli sitä mieltä, että rypsiöljy kannattaisi vaihtaa oliiviöljyyn, jossa linolihappoa on vähemmän.
Juttu herätti paljon keskustelua, ja se toi esiin ravitsemustutkimusten yleisen ongelman: tulokset ovat usein epävarmoja ja ristiriitaisia.
Taannoisessa tutkimuksessa havaittiin yhteys runsaan linolihapon kulutuksen ja haavaisen paksusuolentulehduksen välillä. Kaikissa tutkimuksissa näin ei ole käynyt. Vaikka eri rasvojen osallisuutta on tutkittu ahkerasti, tutkijoilta puuttuu yhteinen näkemys.
Toisaalta, vaikka aineistosta löytyisi yhteys tietyn ruoka-aineen ja sairauden väliltä, syy–seuraus- yhteydestä tai mekanismeista ei välttämättä tiedetä mitään.
Mitä voi enää syödä?
Yksi tutkimuksissa esiin nousseista vatsapahiksista on punainen liha. Vuonna 2017 julkaistussa Harvardin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että runsas punaisen lihan syöminen lisäsi miehillä vakavan divertikuliitin eli suolen äkillisen umpipussitulehduksen riskiä.
Lihan on havaittu kytkeytyvän myös kroonisiin suolistosairauksiin. Toisaalta syksyllä 2017 julkaistussa ranskalaistutkimuksessa kävi ilmi, että kasvisruokavalio lisäsi ärtyneen suolen oireyhtymän riskiä.
Oireita voivat aiheuttaa myös maitotuotteiden sisältämä laktoosi ja rasvat. Eläinkokeissa ne muuttivat suolistomikrobistoa ja pahensivat tulehdusreaktiota.
Jos kootaan yhteen kaikki ruoka-aineet, jotka saattavat aiheuttaa vatsavaivoja, joudutaan luopumaan lähes kaikesta: viljoista, maitotuotteista, lihasta, rasvasta, pähkinöistä sekä suuresta osasta kasviksia ja hedelmiä.
Myös kofeiini, virvoitusjuomat ja alkoholi ärsyttävät vatsaa. Hedelmäsokeri fruktoosia runsaasti sisältävät mehut voivat niin ikään synnyttää oireita.
Ei ihme, että moni vatsavaivoista kärsivä tuskailee, mitä voisi syödä.
Sama ei auta kaikkia
”Jos uskoo, että jokin tietty ruoka-aine aiheuttaa oireita, kannattaa kokeeksi jättää se kokonaan pois”, neuvoo Helsingin yliopiston ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela.
Vaikka ärsytysoireet häviäisivät ruokavalion muutoksella, muutaman viikon kuluttua kannattaa yrittää palata normaaliruokavalioon. Ärsytystilan rauhoituttua samat ruoka-aineet eivät välttämättä enää aiheutakaan ongelmia.
”Voi pikkuhiljaa palauttaa kyseistä ruoka-ainetta ruokavalioon ja seurata, tulevatko oireet takaisin”, Korpela sanoo.
Korpelan mukaan kannattaa luottaa omiin havaintoihinsa, sillä me ihmiset olemme erilaisia. Sekä suoliston mikrobikoostumus että ruoansulatuksessa tarvittavien entsyymien tuotanto vaihtelevat yksilöstä toiseen.
Joidenkin elimistössä esimerkiksi sieniä pilkkovia entsyymejä syntyy vähän, ja siksi ne aiheuttavat väänteitä. Tällaisen ihmisen ehkä kannattaa vältellä sienien syömistä – mutta se ei auta jokaista vatsaoireista.
Erikoisruokavaliot altistavat ravintoainepuutoksille – ellei muista jatkuvasti olla tarkkana. Korpelaa huolettaa, että moni esimerkiksi gluttaa turhaan. Täysjyväviljoille on vaikea löytää hyviä korvaajia.
Viime aikoina on saatu myös viitteitä siitä, että pitkäaikainen gluttaus voi kasvattaa tyypin 2 diabeteksen riskiä.
”Siksikin on tärkeä kokeilla, tulevatko oireet ihan oikeasti viljasta vai voisiko taustalla olla jokin muu.”
Joskus ärsytys johtuu esimerkiksi ripulista, antibioottikuurista, kipulääkkeistä tai solunsalpaajahoidosta. Tällöin vaiva helpottaa ajan kuluessa itsestään, eikä ruokavaliota tarvitse enää rajoittaa.
”Ärtyneen suolen oireyhtymä ei ole vaarallinen. Mitään kamalaa ei tapahdu, vaikka tekee kokeiluja. Tilanne on täysin erilainen kuin ihmisellä, joka sairastaa keliakiaa. Silloin gluteeniton ruokavalio on elinikäinen”, Korpela korostaa.
Rytmi kohdalleen
Yleensä suolisto toimii parhaiten, kun syö säännöllisesti. Korpelan mukaan kaikkien vatsavaivaisten pitäisikin muistaa kiinnittää huomiota ruokailurytmiinsä.
”Jos on ollut koko päivän syömättä ja sitten hotkaisee yhtäkkiä ison aterian, ei ole mikään ihme, että tulee ongelmia.”
Joskus vatsaongelmat johtuvat ylävatsan häiriöistä. Mahalaukussa voi olla tyhjenemishäiriö ja mahalaukkuun voi syntyä kipuna tuntuvaa venytystä. Tällöin kannattaa syödä hieman pienempiä annoksia mutta useammin, Korpela neuvoo.
Useimmille sopii myös tietty vessarytmi. Monilla vatsa toimii suunnilleen samaan aikaan päivästä.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Jos taas minua verrataan johonkuhun muuhun, niin meillähän on eri geenit ja muutenki erilaiset elämäntavat. Eli joku elää pidenpään verrattuna 
