Antti Heikkilän blogikirjoitus kilpirauhasen vajaatoiminnastaKILPIRAUHASONGELMASTA
Vanha potilaani - nelikymppinen nainen Pohjanmaalta - tuli tervehtimään samalla kun hänellä oli
tapaaminen endokrinologin kanssa. Potilaan äidillä on hypotyreoosi, johon on pysyvä lääkitys.
Hänellä oli normaalin rajoissa olevat laboratorioarvot, mutta oireet viittasivat selvästi
hypotyreoosiin. Lääkekokeilussa annosta nostettaessa vähitellen löytyi oikea terapeuttinen taso.
Nyt tyttärellä on tismalleen samat oireet. Hän hakeutui terveyskeskukseen ja pyysi, että
kilpirauhasarvot mitattaisiin. Siellä kieltäydyttiin ottamasta. Sitten hän pyysi työterveydenhuoltoa
mittaamaan arvot, mikä tehtiin. Arvot olivat normaalin rajoissa, mutta siitä huolimatta potilas pyysi
äidin kokemuksen opettamana, voitaisiinko aloittaa samanlainen lääkekokeilu kuin äidillä.
Työterveyslääkäri kieltäytyi sanoen, että menee osaamisen ulkopuolelle. Potilas sai vaivoin
lähetteen Helsinkiin erikoislääkärille, joita maassa on vain muutamia tätä lääkekokeilua varten.
Olin järkyttynyt, mutta tarina kertoo hyvin siitä, mille tasolle perushoito on vajonnut tässä sotesotkun ja sähläämisen maassa. Ennen kilpirauhasasiat kuuluivat minkä tahansa lääkärin
perussivistykseen. On kauan tiedetty, että kilpirauhasen alitoiminnan arvioimiseen ei pelkästään
laboratoriokokeet riitä, vaan potilasta on hoidettava hänen kliinisten oireidensa mukaisesti lääkettä
kokeillen. Sopiva lääkitystaso löytyy kokeillen oireita seuraten. Tämä on parhaimmillaan sitä
kliinistä lääketiedettä, jossa hoidetaan potilasta eikä laboratorioarvoja tai röntgenkuvia. Nyt
käypähoitosuositusten antajien viisaus on jyrännyt kliinisen osaamisen. Suositusten antajien
todellisuus rajoittuu laboratorioarvoihin ja mitään sen ulkopuolella ei ole olemassa, vaikka potilas
kärsisi kuinka. Todellisuuden muokkaus johtuu näiden henkilöiden sidonnaisuuksista
lääketeollisuuteen, sillä potilaan hoito pelkkien laboratorioarvojen perusteella tukee vain
lääketeollisuuden intressejä. Hyvänä esimerkkinä tästä on kolesterolihysteria. Suomi ei ole
korruptiovapaa maa. Etenkin systeemi näin kliinikon silmissä on joko hullu tai sitten palvelee
joidenkin muiden kuin potilaan etua. Poliitikkojen olisi viimein herättävä tarkastelemaan omien
asiantuntijoittensa sidonnaisuuksia. On täysin käsittämätöntä, että terveydenhoidon päätökset
tehdään tavarantoimittajien kanssa yhdessä saunoen ja ryypäten. Koko järjestelmä on
romuttumassa hurjaa vauhtia osaamattomuuden takia ja tulee ennen kaikkea niin kalliiksi, että jo
sitäkin kautta käy mahdottomaksi ylläpitää koko systeemiä.
Palaan tähän hypotyreoosiasiaan esimerkin kannalta. Itse lääkehän on hyvin halpa ja ilmeisesti se
on yksi syy, miksi asioita ei hoideta oikein. Kukaan kun ei oikein tienaa siinä mitään.
Hypotyreoosipotilaan oirelista on yhtä pitkä ellei pitempi kuin lääketehtaan illallismenu juomineen.
Potilas voi joutua massiivisen ylilääkinnän kohteeksi, sillä nykyinen systeemi hoitaa pääasiassa
oireita tajuamatta kokonaisuuksia. Masennus ja vetämättömyys ovat tyypillisiä hypotyreoosin
oireita. Käypähoitosuosituslääkäri aloittaa yleensä näillä potilailla masennuslääkkeet, kun
illanistujaisissa on niin sanottu. Tämä johtaa yleensä hypotyreoosipotilailla katastrofiin. Oman
näppituntuman mukaan juuri nämä potilaat saavat lääkkeistä yleensä kaksisuuntaisen
mielialahäiriön, mikä onkin sitten aivan eri juttu. Siihen sitten tarvitaan taas lisää pillereitä. Kuka
siitä siiten hyötyy? Lääketeollisuus tietysti, potilaan kustannuksella.
En tiedä lukevatko lääkärit blogiani, mutta annan yksinkertaisen neuvon, miten menetellä tässä
asiassa. Jos syntyy epäily, että potilas sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka mitatut arvot
olisivat normaalialueella, niin kannatta aloittaa koehoito. Thyroxin- lääke aloitetaan annoksella
0.025 mg. Seurataan tilannetta 2 viikkoa, ja jos ei muutosta, niin annosta nostetaan samalla 0.025
mg:n annoksella, jolloin lääkkeen määrä on 0.05 mg. Sitten tarvittaessa sama uusitaan, jolloin
annos on 0.075 mg ja jälleen lisää parin viikon kuluttua, jolloin annos nousee 0.1 mg:n tasolle,
mikä yleensä on keskimääräinen hoitotaso. Jos joissakin vaiheessa kokeilua alkaa ilmaantua
liikatoiminnan oireita, niin sitten annosta vähennetään. Jos lääke ei auta perusvaivaan, sitten
kyseessä ei ole hypotyreoosi. Kaiken lisäksi potilas voi itse tehdä kokeen kotona vaivaamatta
viisaita lääkäreitä, kunhan vaan noilta lääkäreiltä riittää rohkeutta kirjoittaa Thyroxin 0.025-resepti
ja aika perehtyä kirjallisuuteen, jotta oppisi jotain vaivasta, josta kymmenet tuhannet kärsivät ja
joita on hoidettu täysin väärin. Thyroxin on selkeä ja vaaraton lääke, jos pitäytyy tämän
yksinkertaisen ohjeen puitteissa. Kaikki tämä on niin idioottimaisen yksinkertaista, että
valkotakkinenkin ymmärtäisi. Tai sitten tässä kaikessa on jotain pelottavan pielessä.
Jos suvussa etenkin naispuolisilla sukulaisilla on tuo vaiva, niin on todennäköistä, että jos itse on
nainen, saa myös hypotyreoosin. Hypotyreoosi on lähes aina autoimmuunisairaus. Keskeinen
laukaiseva tekijä on viljojen gluteiini ja D3-vitamiinin puute.
Jostakin syystä viisaat ovat päättäneet, että mitataan vain osa kilpirauhasarvoista. Ennen mitattiin
TSH, T4 ja T3. Nyt viimeksi mainittu on jätetty pois ja siitä ei ole edes mainintaa KELA:n
laboratoriolähetteessä. Perusterveydenhoidon tasolla T3:ta ei mitata käytännössä koskaan, joten
diagnoosit perustuvat vajavaiseen tietoon. Haluaisin tietää, kuka on vastuussa kyseisestä
muutoksesta ja minkä takia. Fysiologien tosiasia (mikä on unohtunut tyystin) kertoo, että
kilpirauhanen erittää T4:ää, joka sitten muuttuu maksassa T3:ksi, mikä on hormonin aktiivimuoto.
Jos sitten mitataan vain T4, niin ei tiedetä totuutta, toimiiko systeemi oikein. Pitäisi aina mitata
myös T3. On nimittäin paljon potilaita, joilla maksa ei tee tuota muutosta. Virallinen labra voi
näyttää normaalilta, vaikka potilas on hypotyreoottinen. Nämä potilaat sitten luokitellaan
psyykkisesti poikkeaviksi ja saavat helposti SSRI-lääkityksen, jota määrätään kuin karkkia
jokaiselle.
Valistuneet potilaat ovat tiennet tämän ja alkaneet penätä muutosta asiaan. On valmisteita, joissa
on mukana sekä T4 että T3. Ne ovat siinä mielessä hankalia, että jokainen pilleri sisältää eri
määrän hormonia ja siten voi saada liikaa tai liian vähän, nämä lääkkeet kun on tehty eläinten
kilpirauhasista. Siksi näillä luonnon valmisteilla hoito voi osoittautua hyvinkin hankalaksi.
Ongelmaan löytyy toinenkin ratkaisu. Viljaton vähähiilihydraattien ruokavalio muuttaa oleellisella
tavalla maksan toimintaa. Toinen, mikä vaikuttaa T4:n muuttumiseen on seleeni, joka yhdessä
ruokavalion kanssa on normalisoinut potilaiden kilpirauhasen aineenvaihdunnan.
Potilaani tilanne kertoo omalta osaltaan, kuinka sekaisin perushoidon osaaminen on tässä maassa.
Lääkärit ovat omituista sakkia. Olen kuullut hurjia tarinoita kilpirauhashormonin tiimoilta. Jotkut
lääketeollisuus-kiihkouskovaiset ovat kannelleet kliinikko -kollegoista näistä asioista. Erään
psykiatrin oikeuksia rajoitettiin tämän määrättyä Tyroxinia masentuneelle hypotyreoosipotilaalle.
Jos maassa ei konsuleilla ole mitään muuta järkeä jäljellä, niin rahan pitäisi puhua. Onko mielekästä
pompotella esimerkkipotilasta, kuten on tehty. Kuka vastaa? Miten käy niiden kymmenien
tuhansien, jotka kärsivät osaamattomuuden takia.? Pitäisikö heidän jonottaa vuosia päästäkseen
niiden harvojen endokrinologien vastaanotolle, joita maassa on vai onko siinäkin jokin tarkoitus?
Tai sitten on tarkoitus sumentaa ihmisten mielet SSRI-lääkkein. Joka tapauksessa osaamattomuus
lisää kustannuksia tähtitieteellisen suuriksi. Poliitikkojen on turha näprätä organisaatiouudistuksen
parissa, kun sisältö alkaa lahota.