els kirjoitti:
voitakermaa kirjoitti:
Kiitos nopeista vastauksista. Ihana että sentään ymmärsitte ongelmani ja mistä se kumpuaa, ajattelin että minua pidetään ihan sekopäänä.
Rasvaisempia ruhonosia käytän jo jonkin verran. Toki meillä liha on enimmäkseen vähärasvaista. isäntä metsästää niin syödään paljon riistaa ja tutulta maajussilta ostetaan kyyttöä kyytipojaksi. Maatiaislehmät on muuten upeita mutta valitettavan rasvattomia. Tosin tykkään sian ja ankan rasvasta enemmän kuin lehmän.
Ehkäpä tosiaan yritän ajatella että olen sen arvoinen että saan syödä sitä mikä on minulle hyväksi. Ja toisaalta jotkut ihmiset ostaa raiskattuja 5% juustoja, ehkä se niistä säästynyt rasva on sitten minun voissani.
Kun nyt rupesin, tunnustan että tunnen syyllisyyttä siitäkin että syön ulkomaisia juustoja. Mutta kun ei kotimaiset meijerit osaa tehdä kunnollista Goudaa. Ainoat hyvät kotimaiset juustot on Mustaleima(t) ja Aurajuusto. Pakkohan niitä ulkomaalaisia on sitten syödä vaikka lehmänsä olisivat kuinka täynnä antibiootteja ja eläisivät huonosti.
Vastakysymys: mitä sinä tunnet voivasi syödä ilman tunnonvaivoja (ei väliä onko karppia vai ei)?
Siitä on ehkä helpompi lähteä liikkeelle
Tämä oli hyvä kysymys. Olen aina luullut ettei syömiseeni juurikaan liity tunteita, mutta nyt kun Els kysyit, huomaan että syyllisyys liittyy melkein kaikkeen. Kananmunia saan syödä, mutta tavallaan tuntuu väärältä syödä niin paljon kuin syön. Tässä on sama kuin voissa ja kermassa, liian arvokasta. Ja huom! Kyse ei siis ole rahallisesta hinnasta, vaan siitä että tietyillä ruoilla on "arvokas" status ja niitä ei saa syödä paljon koska se on haaskausta.
Minusta tuntuu että saan syödä ilman syyllisyyttä kahdenlaisia ruokia:
1. Niitä mistä en isommin pidä, mutta mitkä ovat Terveellisiä sekä Karppilan että VT-tahojen mielestä. Eli lähinnä kasviksia. Jopa perunasta tunnen hieman syyllisyyttä ja jostain syystä pähkinöistä.
2. Sipsejä, suklaata, irtokarkkeja, jäätelöä: näistä en juurikaan tunne syyllisyyttä koska ne on kaikkien mielestä epäterveellisiä ja niitä kun syön tulee sellainen ihana tunne että olen pahanteossa ja rebel ja täytyyhän ihmisellä paheitakin olla. Sellainen "haistakaa kaikki vittu" -olo.
Nuorempana olin ehkä hiukan ortoreksiaan taipuvainen (toki silloinkin söin herkkuja tuolla pahantekomentaliteetilla) ja näköjään ne jutut elää vielä jossain alitajunnassa ja niiden kaverina kaikki mitä olen mediasta lukenut.
Tunnen myös syyllisyyttä jos syön aterioiden välillä tai muuten "väärään aikaan". Tajusin juuri että minulla taitaa olla tosi paljon ongelmia syömisen suhten eikä ne taida ratketa täällä keskustelemalla. Kiitos kun autoitte minua oivaltamaan tämän.