Terve!
Hyvältä kuulostaa, mukava kun sinäkin olet paikalla!
Itsekin aloitin uudestaan tuossa nelisen viikkoa sitten. Vuosia olen aiemmin painottanut vähähiiöihydraattiseen ruokavalioon, joskin lipsunut siitä välillä, mikä ei ole haitannut. Pikkuhiöjaa sitä sitten lipsui totaalisesti. Nyt oli sitten aivan pakko tehdä jotain, mässäsin hiilareita niin julmetusti joka ilta, suklaat, karkit ja ain niin tietty kaljat päälle. Aamulla itseinhossa ja turvotuksessa herätessä soimasi itseään että eikö sitä taaskaan pystynyt pitämään ruokailuja kurissa. Tiesin kyllä, että karppaus on ratkaisu, mutta aloittaminen oli niin vaikeaa, kalja hyvää.
Pari ensimmäistä päivää tutisin kuin mikäkin huumeriippuainen vieroitusoireissaan. Olo oli niin epätodellinen ja oksetti, petasin vaan itselleni sitä päivää kun saan taas vetää hiilarikoomat. Järkyttävää, en tajunnut että hiilarit aiheuttavat todella noin suurta riippuvuutta vieroitusoireineen. Nyt neljän viikon jälkeen hiilarihimot ovat kadonneet ja olen aivan älyttömän onnellinen, ettei minun tarvitse enää taistella niiden kanssa.
Tämä on uskomatonta, eilen katsoin itseäni peilistä ja pidin näkemästäni! Painoa ei ole lähtenyt, mutta näytän todella hoikistuneemmalta, onko teillä tietoa, mistä tämä johtuu?
Voin paremmin kuin - en muista edes milloin viimeksi. Diagnosoimaton masennukseni, joka ennen karppauksen aloitusta jyllläsi aika pahana (missään ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä, inhoan itseäni syvästi, mikään ei kiinnosta + jumalattomat ahdistusoireet raha-asioista ym) ovat kadonneet kuin itsestään!
Tämä on kerrassaan loistavaa! Ja miten hyvin olenkaan syönyt! Eilen peilaillessa minua oikein hymyilytti, näihim tuloksiin olen päässyt kermalla ja majoneesilla, rasvaisilla lihoilla! Olen myös aika ajoin vetänyt pieniä kännejä viinasta, joihin olen uuttanut milloin mitäkin yrttejä.
Jotenkin epätodellista miten hyvin syö ja juo ja miten hyvä olo on henkisesti ja fyysisesti.
Tulipas sepustus...